Aikuinen rakkaus

Sataman valot

Jos kuulet sanaparin "aikuinen rakkaus", mitä siitä tulee mieleen? Luin aamulla Hidasta elämää -sivustolta Aaro Löfin blogimerkinnän, joka on alku rakkautta käsittelevien kirjoitusten sarjalle. Kirjoitus valottaa hyvin sitä, että rakkaus voidaan jakaa viiteen eri muotoon, jotka ovat huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus. Minusta nuo viisi asiaa ovat itsessään hyvin kattava määritelmä rakkaudesta. Sitä voi täydentää vain sanomalla, että nämä asiat täytyy muistaa molemminpuolisesti.

Minusta noiden edellä olevien rakkauden muotojen yksi tärkeä ja ratkaiseva asia on tasa-arvo. Se, ettei hyväksyntä ja arvostus ole pelkkää sanahelinää, vaan se näkyy ja tuntuu arkipäivässä. Että toinen sanoo rakastavansa ja tarkoittaa sitä, vaikkei olisikaan sellainen jokapojan unelmaprinsessa tai pullantuoksuinen rouva, vaan ihan pelkkä väsynyt nainen, joka raahautuu pitkän työpäivän jälkeen kotiin eikä jaksaisi sen jälkeen mitään. Että molemmat voivat tarttua rättiin tai puurokauhaan. Että molemmat laittavat yhtä paljon rahaa kotiin ja yhteiseen eloon - ja siten myös säilyttävät taloudellisen tasa-arvon ja itsenäisyyden samalla. 

Aikuinen rakkaus on minusta myös sitä, että suhteessa tapahtuvien asioiden arvo on molemmille sama. Jos esimerkiksi mennään kihloihin ja vain toiselle se tarkoittaa lupausta naimisiinmenosta ja avioliitosta, voidaanko silloin edes sanoa olevamme kihloissa? Aikuinen rakkaus tuntuu arvomaailmassa. Se näkyy enemmän katseissa kuin timanteissa ja yhteisymmärryksessä kuin suurieleisissä, seremoniallisissa rakkaudentunnuksissa. Kuten Löf kirjoittaa, aikuinen rakkaus on myös vapautta. Vapautta olla sitä mitä on ja samalla tietoisena siitä, että moinen riittää. Vapautta toteuttaa itseään ja omaa osaamistaan. Vapautta unelmoida ja kulkea unelmia kohti sen sijaan, että joutuisi hautaamaan ne. Ja parhaimmillaan aikuinen rakkaus on soveltamista: sitä, että molempien unelmista rakennetaan yhteisiä. 

 

 

kuva www.weheartit.com

Share

Kommentoi