Formulamekaanikon vaimo ja muita juttuja

Ladataan...
Sataman valot

Kun arki on kiireinen ja hektinen, ovat parhaita viikonloppuja juuri sellaiset kuin viime viikonloppu. Ystäväpariskunta tuli meille kylään. Kävimme keilaamassa, söimme itsemme ähkyiksi raclette-grillin ääressä ja sunnuntaina kävimme ulkoilemassa ja etsimässä pari geokätköä. Ihanan rentoa ja rauhallista meininkiä. Ja akkuja lataavaa ennen kaikkea. Erilainen arki pyörähti eilen käyntiin. Mieheni aloitti eilen virallisesti vuoden kestävän opintovapaan ja palasi koulunpenkille opiskellakseen formulamekaanikoksi. Puolisoni on elänyt koko ikänsä autourheilun parissa ja kun loppuvuodesta tarjoutui mahdollisuus ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettävään tutkintoon, oli päätös nopeasti tehty. Mies pystyy palaamaan koulutuksen jälkeen vanhaan työpaikkaansa, mutta tässä koulutuksessa on myös hyvät työllistymismahdollisuudet, sillä koulutukseen ei otettu kuin noin kymmenen henkeä, joista osalle olisi todennäköisesti heti koulutuksen jälkeen töitä tiedossa. Meininki on alusta asti kansainvälistä, sillä opetuskieli on englanti, harjoittelut tehdään ulkomailla ja koulutus järjestetään yhteistyössä ammattimaisen tallin kanssa. Saa nähdä siis mitä tuleman pitää, mutta joka tapauksessa itsensä kehittäminen ja kouluttaminen on aina ison plussan juttu, joten miehelleni tarjoutuu vähintään innostava välivuosi opiskelujen merkeissä. (Ja miettikää miltä kuulostaisi olla formulamekaanikon vaimo! Formulamekaanikko ja museotäti ei ehkä ole se yhtälö, mikä ensimmäisenä tulisi mieleen, mutta just näin se usein menee ja osoittautuu hyväksi, että elämä heittää ihan eri suuntaan kuin nuorempana kuvitteli.) 

Alkuvuosi jatkuu siis näillä leveyksillä hektisenä. Huokailin joskus pari viikkoa sitten, että menisipä seuraavat kolme viikkoa nopeasti, että saisin ison stressaavan työjutun ohitse. No, nyt on se kolmas viikko ja minulla on loppuviikosta työmatka, joka on jännittänyt ja ärsyttänytkin kamalasti, mutta joka varmasti on pian pulkassa. Kokemuksena ja työtehtävänä se on tärkeä, sillä kehityskeskustelussa sain juuri tuota työmatkaa käsittelevästä aihepiiristä erityismaininnan, vaikka itse ajattelin, että koko lasti lankesi puolivahingossa juuri minun harteilleni. Lauantain jälkeen olo on varmasti huojentunut.

Sosiaalisessa mediassa kiersi taannoin Ylen uutinen, jossa kerrottiin, että jo 20 minuutin oleskelu metsässä kohentaa mielialaa ja rentouttaa. Olen aiemminkin kertonut siitä, että patikointi sun muu on noussut omalla kohdallani harrastuksena voimakkaammin pinnalle sen jälkeen, kun rupesin työssäni istumaan päivittäin tuntitolkulla tietokoneen ääressä. Siksi en ylläty näistä tutkimustuloksista lainkaan. Viikonloppuna suunnittelimme päätimme, että ensi kesänä kierrämme Repoveden kansallispuiston Kaakkurin kierroksen ystävien kanssa. Jo pelkästään tällainen nyt kaukaiselta tuntuva suunnitelma tuo intoa kuntoiluun ja rentoutta kiireen keskelle, kun antaa ajatusten liitää poluille ja sellaisten perusasioiden äärelle vieviin kysymyksiin kuin mitä eväitä voisi ottaa mukaan, pidetäänkö illalla leirissä lettukestit ja missä yövytään.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...