Hyvä viikonloppu

Sataman valot

Perjantai: Kävimme miehen kanssa katsomassa Luolamiehen Kotkan kaupunginteatterissa. Näytelmä osui ja upposi molempiin ja siitä jäi monta lennokasta ajatusta puheisiin. Jotenkin sitä kuvittelee, että tässä eletään täysin oman kuvion mukaan ja niin kuin parhaalta tuntuu eikä todellakaan toistella mitään kaavoja, koska niin täytyy tehdä, mutta Luolamies nosti esiin kärjistettyinä esimerkkeinä miehen ja naisen eroavaisuuksia ja tyypillisiä piirteitä ja voi hitsi, miten monta osuvaa juttua sieltä löytyikään! 

Lauantai: Suuntasimme Etelä-Savoon kohti miehen kotipaikkaa ja harrastusporukan pikkujouluja. Kemut olivat mainiot. Lisäksi olen niin iloinen siitä, että tämä syksy on tuonut mukanaan uuden ihmisen ja minusta tuntuu, että hänestä on hyvää vauhtia tulossa hyvä ystävä. Ystävystyminen on paljon vaikeampaa nyt kuin nuorempana. Toki elämä heittää uusia ihmisiä matkan varrelle paljonkin, mutta ne parhaimmat ystävät ovat usein kuitenkin vuosien takaa ja juuri niitä, joiden kanssa on jaettu teini-ikä, opiskelut ja aikuistuminen ja ylipäätään pitkä kaari elämää. Tuntuu, että tässä iässä on harvinaisempaa löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ihan todella tuttavuus voi syventyä sellaiseksi ystävyydeksi, jossa voidaan jakaa asioita ja jossa kemiat kohtaavat samanlailla kuin pitkäaikaisten ystävien kanssa. Siksi on huippua kohdata yhtäkkiä ihminen, jonka kanssa löytyy samanlainen aaltopituus tosi äkkiä ja hauskaa on se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan melkoisen paljon tekemisissä.

Sunnuntai: Marraskuussakin luonto on auki, mietin ja lähdin sunnuntaina koiran kanssa kohti geokätköä. Polku kiemurteli metsän läpi ison mäen päälle, josta kätkö löytyi. Patikointia tuli ehkä hieman yli kaksi kilometriä, joten lenkki sopi mainiosti hiljaiseen sunnuntain iltapäivään, kun ilma on tyyni ja sumuinen ja valoisaa on enää vain muutaman tunnin verran. Kätkö löytyi, sumu piilotti mäeltä avautuvan järvimaiseman ja maassa oli hentoinen lumikerros. Ja kaikkialla niin hiljaista kuin vain tyynenä marraskuun iltapäivänä voi olla. Olen aina pitänyt eniten ruska-ajasta, mutta alkutalven metsässä on jotain kovin lumoavaa, kun kaikki on harmaata, hiljaista ja rauhallista ja vain ikivihreät sammaleet ja havupuut tuovat väriä maisemaan.

Näin hyvän viikonlopun jälkeen on rutkasti energiaa uuteen viikkoon.

 

kuva ElinaPK

Share

Kommentoi