Ja yhtäkkiä on kevät

Sataman valot

Täällä saaristossa itäisellä Suomenlahdella on paljon enemmän lunta kuin viime talvena. Takapihalla on koiralle mentävät polut ja olemme hiihtäneet useina iltoina. Eilen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, pakkasta oli pari astetta ja ilma tuoksui ensimmäistä kertaa tänä vuonna keväältä. Onnekkaana liukuvan työajan työntekijänä karkasin töistä hieman aiemmin ehtiäkseni lähiladulle, jota ei ole valaistu. Tuntui suunnattoman hyvältä olla suksien päällä jo neljältä iltapäivällä auringon paistaessa vielä korkealta. Vaikka olen nähnyt jo kolmekymmentä kevättä, tuntuu valon määrän lisääntyminen joka vuosi yhtä ihmeelliseltä. Se, ettei aamulla enää katulyhdyt pala ja se, miten taivaanrannassa kajastaa vielä iltaseitsemältäkin. 

Se edellisessä postauksessa kertomani tilanne ystäväni kanssa ratkesi, mistä olen erittäin kiitollinen ja huojentunut. Kaikki sujui ihanan aikuismaisella tavalla: järkevällä keskustelulla, jossa kumpikin tuli toista vastaan ja ymmärsi toisen näkökulman ja sai kuitenkin oman äänensä kuuluviin. Riitelen ja väittelen harvoin kenenkään kanssa. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että itse heittäytyisi ovimatoksi tai että ympäröisi itsensä ihmisillä, joiden kanssa saa aina olla oikeassa. Ei missään nimessä. Se tarkoittaa ainakin minun kohdallani tasapainoisia ihmissuhteita, joissa on tilaa jokaisen ajatuksille ja joissa myös omaa toimintaa osaa katsoa rakentavasti ja kriittisesti silloin, kun siihen on tarvetta. Olen muutenkin viime vuosina huomannut niin työelämässä kuin yksityiselämässänikin, että ne tasaisen luotettavat tyypit ovat suuresti minun ihmisiäni. Ne, joiden kohdalla ei tarvitse kuulostella, että millähän fiiliksellä on tänään noustu ylös tai että jaahas, nyt jokin taitaa ottaa päähän, mutta kukaan ei tiedä moiseen syytä. Toki tähän maailmaan mahtuu monenlaisia ja niin on hyväkin, sillä eivät kaikki voi olla tasaisia tyyppejä ja moni asia vaatii myös eteenpäin vievän temperamentin voimaa. Silti itsestäni huomaan, että pidän suuresti niistä tasaisista tyypeistä, jotka toimivat kuin junan vessa: vaikka tilanne olisi kuinka stressaava, ei tarvitse pelätä kummoisia romahduksia, kiukunpuuskia tai yhtäkkisiä muutoksia, vaan tilanne kuin tilanne hoituu järkevästi. Sellaiset tyypit ottavat muut ihmiset huomioon, mutta eivät unohda itseään siinä samalla. Sellaiset tyypit ovat hyviä työkavereita, luotettavia ystäviä, ja sellaisen tyypin kanssa olen mennyt naimisiinkin. 

Olen hyvin onnellinen asioiden järjestymisestä, sillä elämässä monet ihmiset tulevat ja menevät, mutta sitten on niitä, jotka kulkevat matkassa mukana ja jotka tuntuvat kuuluvan oleellisesti pakettiin, ja juuri heistä täytyy pitää tiukasti kiinni hyvää ystävyyttä vaalien.

Share

Kommentoi