Laatuaikaa

Sataman valot

Viime viikko oli kiireinen. Päivät kuluivat lennossa, tultiin ja mentiin. Jo monta päivää aiemmin oli sovittu mieheni kanssa, että sunnuntaina, silloin nautitaan. Niinpä sunnuntai-iltapäivänä viiden maissa suuntasimme autolla Repoveden kansallispuistoon viettämään rauhallista helluntai-iltaa. Olemme pari kertaa kiertäneet viiden kilometrin pituisen Ketunlenkin, joten nyt oli aika nähdä jotain muuta ja samalla testata kuntoa hieman pidempää vaellusta varten. Tervajärven portin luona oli vain pari autoa ja koko illan aikana meitä tuli vastaan vain muutama ihminen. Kiersimme Tervajärven ympäri kulkevan polun ja matkaa kertyi kahdeksan kilometriä. Polku mutkitteli metsän keskellä nousten välillä jyrkästi mäkien päälle. Raskaat nousut palkittiin huikealla näkymällä kesäiselle järvelle.

 

 

Tervajärven kiertävä lenkki oli rauhallinen ja hiljainen ja siksi varmasti hyvä vaihtoehto puiston suosituimmalle reitille Ketunlenkille. Jos Tervajärven kiertää vastapäivään, on reitin alussa tosiaan melkoisen jyrkkä nousu, mutta sen jälkeen polku on kevyttä ja mukavaa kuljettavaa ja kilometrit kertyvät ihan huomaamatta patikoijan keskittyessä kauniiseen maisemaan ja rauhalliseen metsään. Kuutinkanavan nuotiopaikalla testasimme uuden Trangian ja söimme pussipastaa, joka ei varmaan maistuisi kotikeittiössä lainkaan niin huikealta kuin metsän siimeksessä nälän kurniessa viiden taivalletun kilometrin jälkeen. Tuuli tyyntyi entisestään auringon kääntyessä laskuun, käki kukkui ja kesäkuun sunnuntai-ilta oli parhaimmillaan.

 

 

Auringonlaskun aikaan retkemme kääntyi loppuaan kohti ja parkkipaikka ja siten siis kaupunki ja uusi työviikko alkoivat häämöttää. Olisimme halunneet olla kuten ne etuoikeutetut Repoveden kansallispuistosta samana iltana nauttivat, joilla ei ollut maanantaihin kiire, vaan sen sijaan mahdollisuus jäädä kesäyöksi näihin maisemiin ja tunnelmaan. Illan aikana meidät valtasi sellainen rauha ja rentous, jota oli kaivattu koko kulunut kiireinen viikko. Rupateltiin, naurettiin, unohdettiin kello.  Alan ymmärtää, että puheet luonnon voimasta kiirettä ja stressiä vastaan pitävät oikeasti paikkansa.

 

kuvat ElinaPK

Share

Kommentit

annam_
anna k.

Repovesi on mahtava paikka, kävin siellä viime vuonna ensimmäistä kertaa (http://www.lily.fi/blogit/anna-k/repoveden-kansallispuisto). Olisi kiva päästä sinne tänä vuonnakin.

Se on kyllä totta, että luonnon ympäröimänä kellonajalla ei ole paljonkaan väliä :) Kuinka rentouttavaa!

ElinaPK
Sataman valot

Kävin lukemassa sun postauksen ja oli tosi kiva lukea sellaisen ihmisen kirjoitus vaeltamisesta, jolle se on yhtä uusi harrastus kuin itsellenikin! Nimim. viimeksi nukuin teltassa 4H-leirillä lähes 20 vuotta sitten. Mä olen myös miettinyt Kaakkurin kierrosta ja se saa olla sitten seuraava haaste, jos ja kun ensi viikon Isojärven retkestä selvitään. :) Toivottavasti pääset Repovedelle myös tänä vuonna! Me kiersimme Ketunlenkin viime vuonna lokakuun alussa ja uudelleen isänpäivänä. Oli hassua huomata kuinka luonto ehti muuttua siinä ajassa: lokakuussa ruska leiskui upeana, mutta marraskuussa oli jo harmaata ja hämärä ehti jo laskeutua ennen kuin ehdimme takaisin autolle. Hienoja elämyksiä molemmat päivät. :)

Kommentoi