Ole sellainen kuin olet, se riittää

Ladataan...
Sataman valot

Uusimman Trendin pääkirjoitus oli kerrassaan mahtava. Jos paperisen lehden kirjoituksen voisi jakaa sosiaaliseen mediaan, olisin tehnyt sen sillä klikkauksella. Jenni Lieto kirjoitti kuinka juuri nyt on muotia tehdä arjesta yliarvostettua, laadukasta ja ylistettävää. "Arjen luksus my ass" -otsikon alle rustattu ensimmäinen kappale kiteytti asian hyvin:

Arki on nykyään vähän yliarvostettu konsepti. Minulta pääsee pieni hiljainen krääh-ääni aina kun joku selostaa, että "tämä on nyt tätä normaalia perhearkea - mutta tämähän on kuitenkin sitä parasta".

Ja kuten Lietokin kirjoittaa, arjesta nauttimisessa ei ole mitään väärää. Hulluahan se olisi, jos ei omasta arjestaan pitäisi, koska sitähän elämä ennen kaikkea on, arkea. Mutta arjen ylistäminen kuorossa saa minutkin oitis kohottamaan kulmiani ja siksi allekirjoitan saman väitteen, jonka Lieto tuo esiin tekstissään eli todellisuudessa tämän arjen ihanuuden hehkuttamisen taustalla on loman kaipuu. 

Miksei olisi? Juuri nyt on pimeä torstai-ilta, päätä särkee pitkän palaverin jäljiltä ja ennen joulua tehtävien töiden lista tuntuu loputtoman pitkältä, mutta tiedän selviäväni siitä ihan hyvin. Kotona söin mieheni tekemää kalakeittoa, pikkuinen koiramme pyörii lelujensa kanssa energisenä ja ihan kohta laitan pyykkiä pyörimään ja avaan television. Täysin tavallinen ja hyvä arki-ilta ja silti vaihtaisin tämän ilomielin pirteämpään ja punaviinin makuiseen lauantai-iltaan tai hiihtolenkin jälkeiseen fiilikseen ja takassa loimottavaan tuleen.  

Jotenkin tuntuu, että arjen alleviivaus painii samassa sarjassa tavallisuuden, itse tekemisen, kotona olemisen ja ylipäätään vaatimattoman hyvän ihmisyyden hehkuttamisen rinnalla. Minulle tulee näistä jutuista aina sellainen fiilis, että jos jotakin tämäntyyppistä seikkaa tarvitsee hirveästi nostattaa, niin silloin ihminen todistelee jotain muille ja myös itselleen. Sillä onhan se kuitenkin niin, että jos ihan oikeasti on sinut itsensä, elämänsä ja tekemiensä valintojen kanssa ja voi rehellisesti sanoa, ettei vertaa itseään muihin saati ole kateellinen kenellekään, niin silloin ei ole tarvetta korostaa ja kiillottaa tietoisesti ja ääneen mitään elämänsä osa-aluetta. (Ja hurjimmissa tapauksissa samalla hengenvedolla arvostella muiden elämää - edes sivulauseissa.) Jokaisen elämään kuuluu arkea ja juhlaa, ja jokaisella on erilainen tapa olla ja elää. Mutta olipa se oma paketti ihan minkälainen vain, niin jos se todella on juuri itselle sopiva ja oman oloinen, niin silloin kaikki sen osaset sulautuvat niin luontevasti yhteen, että se näkyy kilometrien päähän automaattisesti eikä mitään tarvitse erikseen vakuutella.

Share

Kommentit

Kirsi-Maria (Ei varmistettu) http://kirsimaria.wordpress.com

Mutta eikö hehkuttaminen ole osittain kuulijan korvassa? Jos toteaa, että oma arki on nyt juuri nyt hyvää ja nautinnollista, ihan jokapäiväinen työ ja aamulla herääminen ja illalla viihtyisään kotiin palaaminen, niin joku voi kuulla sen hehkuttamisena (mikä helposti ärsyttää), vaikka kyse on vain tyytyväisyyden huokaisusta.

Kysymyksestäni huolimatta luulen, että olemme tästä aika samaa mieltä. :)

Blogissani on sinulle inspiraatiotunnustus! Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta!

ElinaPK
Sataman valot

Hyvä kysymys, Kirsi-Maria! Varmasti useissa tilanteissa hehkutus tai mikä muu tahansa on kuulijan korvissa. Kuitenkin aitouden ja vilpittömyyden tunnistaa kauas ja myös silloin, kun on kyse tyytyväisyydestä omaan arkeen ja työ motivoi ja innostaa. Tunnistin myös sen ilmiön, josta Trendin pääkirjoituksessa kirjoitettiin ja näissä kahdessa on usein sävyero ja ne nousevat eri asiayhteyksissä esiin. Loppujen lopuksi tyytyväisyys omaan elämään on suurin tavoittelemisen arvoinen asia. :-)

Suuri kiitos inspiraatiotunnuksesta! Vau! Ihanaa joulun aikaa myös sinulle! :-)

Kommentoi

Ladataan...