Puhutaanko teillä rahasta?

Sataman valot

Ylen nettiuutisia lukiessani törmäsin artikkeliin, joka käsittelee parisuhteen raha-asioita. Artikkelissa todettiin muun muassa, että "rahasta ei puhuta, yhteisistä pelisäännöistä ei sovita" ja että "ajaudutaan vaan hoitamaan asiat tietyllät tavalla, ja jossain vaiheessa huomataan, että tilanne ei olekaan tasapuolinen". Minulta loksahti suu auki. Siis eikö noiden kotona puhuta ollenkaan? Toki pariskuntia on joka lähtöön, mutta tasapainoisen kodin ja parisuhteen ylläpitämisessä selkeys, avoimuus ja rehellisyys ovat ykkösasioita ja näin siis sekä tunteiden kohdalla että raha-asioiden osalta. 

Meillä on tilanne, jossa toisella on vakituinen työpaikka ja toinen on pätkätyöläinen. On siis selvää, että toisen tulot ovat vakaammat ja turvatummat ja toisella puolestaan on välillä työttömyysjaksoja, jolloin tulot tipahtavat hetkeksi ennen kuin uusi pätkä taas löytyy. Tämä pätkätyöläinen ehti elää kuitenkin noin kuusi vuotta omillaan ennen kuin taloudet lyötiin yksiin, joten on itsestään selvää, että itsenäiseksi naiseksi oppinut ja kasvanut tyyppi ei rupea siipeilemään löydettyään kumppanin itselleen. Siksi minulle oli alusta asti kunnia- ja tasa-arvoasia, että meillä laitetaan kulut puoliksi, vaikka tulot olisivatkin toisinaan selkeästi eri suuruisia. 

Meitä on moneen junaan, mutta tässä ovat minun vinkkini niihin keinoihin, millä vältytään rahan aiheuttamista riidoista (ja siis tapauksessa, jossa molemmilla on ainakin enimmäkseen töitä):

1. Yhteinen taloustili. Molemmat siirtävät sinne joka kuukausi saman summan ja tiliä käytetään etupäässä ruokaostoksiin ja yhteisiin muihin välttämättömiin menoihin, jotka on tarkoitus pistää puoliksi. Näin vältytään kassajonokeskustelulta aiheesta "kumpi maksoi viimeksi". Yhteiseltä tililtä on myös kiva maksaa yhteisiä vapaa-ajan menoja kuten ravintolailtoja sun muita. Lisäksi yhteiselle tilille on helppo säästää yhdessä isompia menoja varten. 

2. Yhteiset pakolliset menot puoliksi. Jokainen maksaisi asumisestaan, sähköstä ja vedestä yksin asuessaankin, joten tottakai myös silloin, kun samassa osoitteessa asuu muitakin. Rahatilanteet voi heitellä vanhempainvapaiden ja työttömyysjaksojen aikana, mutta pyrkisin tasapuolisuuteen silloinkin, koska näin kenellekään ei jää hampaankoloon mitään eikä kukaan tunne ripustautuvansa taloudellisesti keneenkään. Rahankäyttö on aina osa itsenäisyyttä kaikissa tilanteissa. 

3. Omat tilit. Hyvä työpaikka hankitaan työllä. Sitä on saattanut edeltää vuosien opinnot, pitkä verkostautuminen, kehitys ja oppiminen, jonka tuloksena on ammattitaitoinen osaaminen ja kuukausittain työstä saatava palkka. Siksi olen sitä mieltä, että parisuhteessakin on hyvä, että oma palkka tulee omalle tilille ja sieltä sitten heivataan sovittu summa taloustilille kodin yhteisiin menoihin. Ajatus siitä, että molempien palkkatulot menisivät yhteiselle tilille on ainakin minusta vieras. Mitäs sitten, jos toisen harrastuksessa on enemmän kuluja kuin toisella? Tai jos toinen tahtoisi ostaa iki-ihanat nahkakengät, vaikka kaapista kenkiä kyllä löytyisi omiin tarpeisiin jo ennestään? Johtaisiko hyväksi ajateltu systeemi vain tilitapahtumien tarkkailuun? Oma tili on itsenäisyyttä. Toki yhteisessä kodissa raha-asiat ylipäätään ovat yhteisiä, mutta on kiva tietää, että voin ostaa nämä kengät omilla rahoillani eikä minun tarvitse kysellä siihen minkäänlaista lupaa keneltäkään.

4. Älä tee rahasta tabua. Pätkätyöläisyys pitää rahakeskustelut parisuhteessa virkeänä, mutta rahasta voi puhua myös silloin, kun molemmilla on vakaa työtilanne. Riitoja parisuhteessa saa aikaan kyllä monilla muillakin aiheilla, joten rahan ei tarvitse olla sellainen. Älä esimerkiksi oleta, että tottakai toinen maksaa aina ravintolaillalliset, koska teki niin tapailun alkuvaiheessakin. Raha-asioiden selkeys on reilua peliä ja tasa-arvoisuutta, jonka pohjalta arki rullaa kevyemmin eteenpäin.

Share

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Meilläkään ei muuten puhuta rahasta! Isommista hankinnoista neuvotellaan yhdessä ja ne tehdään, kun siihen on varaa (ei siis lainarahalla, ellei ole ihan pakko). Ellei ole varaa, ei osteta. 

Meillä on yhteinen tili, johon menee miehen palkka. Lisäksi minulla on oma tili omalle palkalleni - tosin siirrän joka kuukausi yhteiselle tilille sen verran kun on tarvetta; joskus 500, joskus yli tuhat euroa - riippuu miehen palkasta, joka vaihtelee kuukausittain, että miten paljon sinne tarvitsee siirtää. Yhteiseltä tililtä maksetaan asuntolainaa ja muut asumiseen liittyvät kulut; minun tililtäni sitten yleensä ruokaostokset (koska minä käyn useimmiten kaupassa) ja muut "kodin pienet hankinnat". 

Ne iki-ihanat nahkakengät tai se Harley Davidson ostetaan sitten vasta sen jälkeen kun ollaan yhdessä pähkäilty että onko siihen ko. hetkellä varaa - säästämistähän meillä ei harrasteta :D Yli 300 euron ostokset alkavat olla jo niitä "isompia" joista on hyvä ainakin mainita etukäteen - ellei muuten niin ihan vaan tarkistaakseen, että onko ylimääräisiä laskuja ym. jotka pitää maksaa ensin alta pois. 

Mutta joo, me ollaan naimisissa ilman avioehtoa, eli mennään sillä periaatteella että kaikki on yhteistä rahaa. Jos toisella on rahaa niin sitten on toisellakin. 

Jos oikein rehellinen olen niin en itse "noilla raha-asioilla" paljon päätäni vaivaa - mies hoitaa laskujen maksun, vakuutukset ym. finanssipuolen ja huolehtii siitä, ettei raha lopu kesken. 

ElinaPK
Sataman valot

Joo, toki Harley Davidson ja muista saman kokoluokan hankinnoista olis ehdottomasti kiva kuulla ennen kaupantekoa! :D 

Miiza

Meillä on vältytty kassajono kinastelulta ("mä maksoin viimeks, sun vuoro") ihan sillä, että ollaan rehellisiä kumpikin siitä onko nyt hyvä vai huono rahatilanne. Minä esimerkiksi ajan päivittäin 140km /pv yhteensä, joten sanomattakin selvää, että minulle lankeaa julmettu määrä menoja bensakuluihin, joten siihen kun lisää sen, että palkka on huonointa ö-luokkaa niin avot, jossain vaiheessa kuuta olen todella tiukilla, eikä minun tarvitse tuolloin ruokaostoksia maksella. Ja sama homma toisin päin, jos miehellä tiukkaa, niin minä maksan. Ja jos molemmilla on yhtäaikaa tiukkaa niin köyhäillään yhtälailla molemmat.

ElinaPK
Sataman valot

Mäkin ajan 120 km/päivä, mutta en ole saanut oman alan töitä kotikaupungista ja ennemmin panostan kuitenkin omaan alaan ja toivon tämän joskus poikivan työn, jonka perässä voisi järjestää muut asumiskuviot siten, että meillä molemmilla on lyhyt työmatka. Mun pitkän työmatkan takia jotkut kotityöt (kuten ruuanlaitto) lankeaa todella usein aikaisemmin kotiin ehtivän miehen niskaan ja siksi en laske bensakuluja mukaan meidän yhteisiin menoihin. Ja onneksi verottaja tulee niissä ainakin vähän vastaan. :)

Miiza

En minäkään niitä "yhteisiksi menoiksi" laske. Se vaan on niin, että pienestä palkasta kun pistät bensaan vähintään 300€ kuussa väkisinkin tulee eteen se tilanne, jolloin ei tilillä juuri pennin hyrrää ole. Ja minusta siinä tilanteessa olisi aika outoa jos mies vaatisi, että maksan ruokaostokset, koska hän maksoi viimeksi. Ehkä olemmekin yhdessä siksi, että meistä tämä meidän järjestely ei tunnu ollenkaan epäreilulta toista kohtaan.

jermia
Itärajapakolainen

Meillä (kun olin vielä parisuhteessa) minä puhuin rahasta, mies ei. Mies koki sen turhaksi/ahdistavaksi/syyttelyksi :o

ElinaPK
Sataman valot

Aika jännä juttu. Raha on kuitenkin samanlainen arkeen kuuluva perusasia kuin vaikkapa ruoka tai työ.

jermia
Itärajapakolainen

Samaa mieltä! Tosin meillä asetelma oli se, että mie maksoin ja mies makas kotona työttömänä, joten kai se koki sen jotenki henkilökohtaisena epäonnistumisena :/

ElinaPK
Sataman valot

Se voi olla. Pätkätyöläisenä tiedän, että lyhytkin työttömyysjakso tuo lannistuneen ja epäonnistuneen olon, vaikka syy työttömyyteen on ennen kaikkea nykyinen taloustilanne, jonka vuoksi töitä ei vain ole. 

Mekotusta

Meillä on kahden opiskelijan ja kahden koiran talous. Minä käyn töissä opintojen ohella, mies ei. Kesäisin, kun miehelläkin on töitä hän yleensä maksaa suurimman osan ruuista yms. ja lukuvuoden aikana minä hoidan ruokaostosten maksamisen. Lisäksi avustan toista, jos tämän pitää ostaa esimerkiksi kallis oppikirja. Vuokran maksamme puoliksi, sähkölasku menee useimmiten puoliksi. Yleensä ottaen siis minä maksan elämisen ja koirien kulut yhdeksänä tai kahdeksana kuukautena vuodessa ja mies maksaa vain omat kouluruokailunsa yms. pienet menot vuokran puolikkaan lisäksi. Silloin tällöin hän toki käy hoitamassa pienempiä ruokaostoksia kaupassa, mutta opintotuki on mikä on. Tilanne on opiskeluajan tällainen. Hänen koulunkäyntinsä vie viisi päivää viikossa ja jopa 12 tuntia päivässä, ja minun opiskeluni on vapaampaa. Eiköhän tilanne taas muutu tasapuolisemmaksi, kunhan olemme kumpikin kesän töissä. Viimeistään, kun valmistumme. Siihen on toki vielä pari-kolme vuotta...

Mekotusta

Vastapainoksi sille, että minä elätän mies tekee ahkerasti kotitöitä. Tosin ruoanlaitto on minun hommaani, koska teen yksinkertaisesti parempaa ruokaa. Keskustelemme aina välillä rahasta ja isommista yhteisistä hankinnoista mies maksaa minulle takaisin puolet, kunhan se on suinkin mahdollista.

ElinaPK
Sataman valot

Niin, opiskelu (tai työttömyys tai vanhempainvapaa) vaatii omat suunnitelmansa ja järjestelynsä. Tärkeintä onkin, että tilanne on molempien mielestä sujuva ja toki myös se tieto helpottaa, että kyse on opiskeluajasta, joka ei jatku loputtomiin. Ja minusta tuo kuulostaa kivalta, että toinen tuo tilanteen mukaan oman osuutensa talouteen kotitöillä. Minusta se kertoo, että mies arvostaa sinun panostasi ja pyrkii tasapuolisuuteen käytettävissä olevilla keinoilla. :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteinen elämä ja yhteiset ruoat (ja auto ja pyörä ja tietokone jajaja...) Joten kyllä, meillä on myös yhteiset rahat. Molemmilla on omat tilit, mutta jos toiselta on rahat loppu, niin sen kummempia kyselemättä toinen siirtää sinne rahaa. Toki asiaa auttaa se, että ollaan molemmat pihejä kun mitkä. Välillä on toinen tienannut enemmän, välillä toinen. Ja ikinäikinä ei ole meillä rahasta riidelty.

Toki jos jostain syystä avioero joskus tulisi kohdalle, voisi asiasta repiä jos minkälaisia ongelmia, mutta kun ei meillä avioehtoa kuitenkaan ole, niin yhteinenhän se omaisuus silloinkin on...

ElinaPK
Sataman valot

Kiitos kommentista! Kiva kuulla, miten erilaisilla systeemeillä ihmiset tätä systeemiä pyörittävät! Tärkeintä onkin, että se oma tapa toimii ja siihen ollaan tyytyväisiä. :) Meillä on rahat paljon enemmän erillään, mikä johtuu varmaan siitä, että molemmat ehtivät elää sen verran kauan yksin. Saa nähdä muuttuuko kuvio sitten joskus, kun tulee jälkikasvua.

Meillä puhutaan rahasta jos on tulossa yhteisiä isompia hankintoja tai jostain syystä toiselle on ilmaantunut yllätysmenoja. Muuten laitetaan joka kuukausi vuokra ja muut yhteiset kulut puoliksi. Mies siis opiskelee ja minä käyn töissä. Mies on pärjännyt hyvin omilla rahoillaan, minä silloin tällöin hemmottelen ostamalla jotain kivaa:)

Kokeiltiin joskus yhteistä tiliä, mutta ei se oikein lähtenyt toimimaan, kun syödään eri ruokiakin. Vessapaperit ja muut ostetaan suurinpiirtein "vuorotellen".

Tilanne on tällä hetkellä hyvä. Eipähän tarvitse toiselle selitellä omia ostoksiaan, kun on omat tilit :)

ElinaPK
Sataman valot

Meillä menee just samanlailla omien tilien osalta ja se tuntuu just hyvältä, koska meillä esimerkiksi menee täysin erilaisia summia harrastuksiin ja oma tili takaa sen, että omat rahat saa käyttää haluamallaan tavalla (mutta toki niin, että ne yhteiset pakolliset kulut ja muut yhteiset isot menot tulee hoidettua myös). 

UllaP (Ei varmistettu)

Meillä puhutaan rahasta. Minä olen se, joka pitelee kukkaronnyörejä. Tämä on puolison kanssa sovittu asia (hän itseasiassa oli tämän vaihtoehdon kannalla kun mietittiin mitä tehtäisiin). Sairaudestaan johtuen, hän on onnistunut tyrimään raha-asiansa oikein huolella, joten minun oma tili on meidän yhteinen tili. Meillä on kyllä toinenkin tili, matkakassa, mihin säästetään sitten tuloistamme yhdessä. Hoitelen siis ihan kokonaan meidän perheen rahaliikenteen, minä kun olen ainoa jolla noita tilejä on :)

ElinaPK
Sataman valot

Tuo kyllä kuulostaa fiksulta ja ottaa kokonaisuuden hyvin huomioon. Matkakassa on aina ihana juttu! :) 

dididi (Ei varmistettu)

Olen humanistisella alalla, jolla työnäkymät eivät ole parhaasta päästä. Puolisoni taas on vakassa työsuhteessa "rahakkaammalla" alalla ja saa hyvää palkkaa. Opintojen viimeisenä vuonna mulla oli välillä kuukausia, jolloin menin pelkän opintotuen (ei asumislisää, koska asuimme yhdessä) varassa, kun keskityin graduun enkä käynyt töissä. Totta kai puoliso maksoi silloin kaiken! En näe järkeä siinä, että jos kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa, pyörittää yhteistä kotia ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, kaikki pitäisi puolittaa. Ollaan tästä puhuttu ja puolisolleni on itsestäänselvyys, että hän maksaa isomman osan menoista - hän tienaa melkein kaksinkertaisesti minuun nähden. (Tilanne on ollut joskus toisinkin päin, kun minä olin töissä ja puoliso opiskeli.) Jos laitettaisiin aina vuokra, laskut, ruokaostokset yms. puoliksi, oltaisiin tilanteessa jossa mulla ei jäisi niiden jälkeen juuri mitään käteen. Puoliso voisi sitten yksinään käydä leffassa, ravintolassa, harrastamassa, ulkomaanmatkoilla...
Ollaan naimisissa, avioehto tehty. Yhteinen raha on yhteistä vain niin kauan, kun ollaan yhdessä. Ja minusta olennaisinta koko hommassa on se, että kumpikin kuitenkin opiskelee/tekee töitä, siis pyrkii eteenpäin, eikä vain loisi toisen kustannuksella.
Hyvä kirjoitus tämä, kiitos siitä. Tuntuu kyllä käsittämättömältä, että jotkut pariskunnat eivät puhu rahasta.

ElinaPK
Sataman valot

Kiitos kommentista! Meillä varmaan vaikuttaa niin paljon se, että molemmat ehtivät elää sinkkuina ja pyörittää omaa talouttaan monta vuotta ja siksi ajatus kaikista rahoista yhteisinä tuntuu meistä vieraalta ja puolitus sen sijaan paljon toimivammalta. Näkökulmani tähän on kuitenkin vain tilanteesta, jossa molemmilla on töitä ainakin enimmäkseen. Muutimme yhteen vasta sitten, kun minä olin saanut opintoni toisessa kaupungissa pakettiin, joten sen jälkeen meillä on ollut onneksi vain parin kuukauden mittaisia jaksoja, jolloin olen ollut työttömänä ja mies töissä. En tiedä muuttaisiko pidempi työttömyysjakso tai opinnot tätä kuviota toisenlailla, mutta täytyisi kyllä varmaan olla oikeasti pitkä taloudellisesti vaikea jakso, että itse antaisin periksi sille, että vakaassa työsuhteessa oleva aviomieheni maksaisi enemmän meidän yhteisiä menojamme. Kyse on minulle periaatteesta ja ehkä pienestä kapinahengestäkin naisten lähtökohtaisesti matalampia palkkoja ajatellen, vaikka mekin olemme naimisissa. :)

Pire (Ei varmistettu)

Me olemme miettineet myös yhteisen tilin laittamista, nyt kun ensimmäinen lapsi on tulossa. Tähän asti olemme maksaneet vuokran ja sähkölaskun puoliksi, minä maksan asunnon vakuutuksen,mies nettilaskun. Vasta piti sijoittaa työkuvioden vuoksi autoihin sievoinen summa rahaa, ja ne olemme yrittäneet laittaa puoliksi.

olemme ajautuneet toisinaan "ruokakassariitaan" mikä molempia ärsyttää. Minä haluaisin että kaikki yhteiset menot menisivät tasan ja samoin mies. En naisena oleta että mies maksaa, vaikka pakko myöntää että olemme molemmat välillä syyllistyneet itsekkyyteen rahan käytössä. Yleensä silloin kun taloustilanne ahdistaa ajaudutaan riitelemään rahasta. Yhteisen tilin perustaminen on käyny molempien mielessä ja itse olisin myös sen kannalla, että molemmilla olisi myös oma tili josta saa omiin menoihin laittaa sen verran kuin haluaa. Itsenäisyteen tottuneena sekä kontrolloimiseen taipuvaisena ihmisenä luulen että täysin yhteisellä rahan käytöllä alkaisin varmaan kyttäämään miehen rahan käyttöä ja naputtamaan, vaikka tod.näköisesti "törsäisin" itsekin niihin ihaniin nahkakenkiin silloin tällöin. itseni tuntien, säästyisimme riidoilta myös siinä suhteessa :P

meillä on yhteinen asunto säästötili johon pitäisi myös laittaa aina rahaa ja jos perustaisimme yhteisen tilin, haluaisin myös lisäksi "pahan päivän varalle" tilin, josta voisi tiukan paikan tullen ostaa esim. Pyykkikoneen jos vanha losahtaa. Kauheasti tuntuu tällä logiigalla raha-asiat repeävän useaan suuntaan. Täytyy vielä pohtia tätä ja vinkkejä otetaan vastaan :)

ElinaPK
Sataman valot

Teidän meininki kuulostaa täsmälleen samanlaiselta kuin meilläkin. Yhteinen taloustili ratkaisi ja selkeytti meillä kuviota, koska sinne siirretyt rahat on täysin yhteisiä ja siksi sieltä on helppo maksaa yhteisiä ruokaostoksia ja vastaavia siten, että omat käyttötilit pysyvät jatkossakin omina. Ne ruokakassariidat ja vatvomiset ennen kassajonoa ärsytti meitäkin, joten taloustili sai ne loppumaan ihan kokonaan. Meillä on samanlailla halu saada menot puoliksi, sillä vaikka miten avioliitossa ollaan ja elämä ja koti ja arki on yhteinen, niin täysin yhteiset rahat tuntuvat silti vieraalta ajatukselta. :)

ElinaPK
Sataman valot

Juu, erityisesti tilanteet, jossa toinen on työttömänä tai vanhempainvapaalla ovat varmasti poikkeuksetta niitä, joissa raha-asiat nousevat näkyvämmäksi. Nykyään vielä lähes joka alalla saattaa kohdalle napsahtaa lomautuksia sun muita, joissa hyväksi todettu kuvio joutuu koetukselle. Tärkeintä on löytää silloin se omaan kotiin ja parisuhteeseen hyvin sopiva muoto ja nämä kommentit ovat osoittaneet hyvin, että tapoja pyörittää yhteistä taloutta on yhtä monta kuin talouksiakin. :)

Vauvakuumemittari

Totta kai meillä puhutaan rahasta! Eikä vaan puolison kanssa vaan myös ystävien, mutta luulen että se liittyy tähän elämänvaiheeseen kun kaikilla on vaan liian vähän sitä (ollaan siis vielä hetki opiskelijoita).

Miehen kanssa meillä on hiukan eri rahankäyttötavat, minä oon pihimpi enkä aina ymmärrä miks toinen laittaa esim. kaljaan kauheita summia ja sit valittaa ettei oo rahaa ruokaan. Mä myös säästän järjestelmällisesti omista pienistä tuloistani ja maksan kaikki laskut heti pois. En ymmärrä miks mies tekee puhelinsopimuksia joissa puhelinta maksetaan erissä kaks vuotta, jos kuitenkin olis varaa ostaa se kapula heti omaks.

Aika fiftififti meidän menot on, vuokra maksetaan aina tasa puoliks, laskut suunnilleen. Kaupassa ollaan tultu aika hyviks arvioimaan mikä määrä ostoksia on puolet eli ostetaan ruokaostokset yleensä kahdessa erässä. Mut sitten jos toisella on rahasta tiukempaa, toinen tietty maksaa enemmän. Auton kulut on oikeestaan kokonaan miehen, koska autokin on sen nimissä. Jos minä joskus käytän autoo omiin juttuihini, maksan kyllä bensat ja yleensä vielä vähän ekstraa niin että mies pääsee sitten niillä mun maksamilla bensoilla kulkeen vielä johonkin.

Mutta ajatus siitä että esimerkiks äitiysloman aikana edelleen maksettais kaikki puoliks on musta ihan absurdi. Lapsi on yhteinen päätös ja yhtä lailla molempien, vaikka minä sitä tulevaisuudessa alkuun kotona hoidankin. Ei pysty käsittään että miks minä yrittäisin pienestä äitiyspäivärahasta maksaa puolet menoista ja miehellä jäis osa tuloista ns. ylimääräiseks. Ja tietty tämä toimii myös toisin päin, mies haaveilee mm. ryhtyvänsä vielä joskus tulevaisuudessa jatko-opiskelijaksi niin totta kai sitten siinä tilanteessa se olisin minä joka maksais suurimman osan menoista.

ElinaPK
Sataman valot

Meillä vauvat ei ole vielä ajankohtaisia, joten saa nähdä miten kuvio pyörähtää päälaelleen (joka asian suhteen?) sitten, kun joskus perheenlisäystä todennäköisesti tulee. Kuten tuolla aiemminkin kommentoin, näistä kommenteista huomaa, että tapoja pyörittää yhteistä rahaeloa on yhtä monta kuin osoitteitakin, joten tärkeintä onkin, että oma kuvio on oman kodin kaikille osapuolille sopivin ja toimivin ja että raha-asioista ylipäätään puhutaan. :)

Vauvakuumemittari

Nimenomaan näin! Ja siis kaikkein oudointa ja absurdeinta on että jos se rahasta puhuminen on joku tabu - kun kuitenkin kaikki muu elämässä jaetaan.

Kommentoi