Pyörät ne pyörivät ympäri

Ladataan...
Sataman valot

Ennen kuljin Kouvolasta Kotkaan töihin ja istuin autonratissa kaksi tuntia päivittäin. Nyt työmatkani kestää kymmenen minuuttia suuntaansa ja siksi arjesta lohkeaa paljon vapaata aikaa, joka on täyttynyt kotona olemisesta, liikunnasta ja yöunista. Tosi ihanista asioista siis ja ehdottomasti paljon paremmista kuin autossa istuminen.

Akavalaisena sain kahden kuukauden kortin edullisesti paikalliselle LadyLine-kuntosalille. Olen aiemmin suhtautunut tämäntyyppisiin liikuntakeskuksiin hieman varauksellisesti, mutta huomasin jo ensimmäisillä kerroilla, että ennakkoluuloni olivat todella turhia. LadyLine on rauhallinen sali, jossa käy hyvin eri ikäisiä naisia ja suurin osa itse asiassa minua vanhempia. Kynnys madaltui siis heti, kun sen yli oli ensimmäistä kertaa astunut. Ja nyt siis kerrottakoon, että täällä ruudun takana kirjoittaa liikuntavammainen nainen, jonka motoriikka ja kunto eivät ole samaa luokkaa muiden ikäisteni naisten kanssa. Siksi ehkä samaistun saleilla aina mummoihin ja ilahdun jokaisesta ryhmätunneille osallistuvasta eläkeläisestä.

Kuntosalikortin hankittuani uskaltauduin ensimmäistä kertaa ikinä sisäpyöräilytunnille. Tunnin jälkeen mietin, miksi en ollut aiemmin tätä lajia keksinyt! Olen etsinyt sykettä kohottavaa urheilulajia pilateksen rinnalle ja nyt se löytyi. Zumbat sun muut tuntuvat minusta liian nopeilta ja monimutkaisilta ja keskityn enemmän pysymään muiden mukana ja ylipäätään pois tieltä. Sisäpyöräilyssä sen sijaan vain pyöräillään. Koko tunti. Välillä istuen, välillä seisten. Pyörä on niin tukeva, että horjahtamisen vaaraa ei ole ja ylämäen saa muutettua yhdellä käden liikkeellä loivemmaksi, jos rupeaa tuntumaan liian tuskaiselta. Syke nousee ja hikikarpalot kohoavat otsalle.

Uusia tosi hyvin itselle sopivia lajeja löytyy, kun vain uskaltaa mennä ja osallistua!

Share

Kommentoi

Ladataan...