Rauhaa ja pitkiä yöunia

Ladataan...
Sataman valot

Alun perin minun piti olla tänä viikonloppuna ulkosaaristossa Utön saarella kahden ystäväni kanssa. Retki peruuntui alkusyksyllä ja siirtyi toteutettavaksi ensi keväällä (toivottavasti). Syyskuussa on ollut niin paljon työkiireitä ja työmatkoja, että oikeastaan ihan hyvä hiljentää viikonloput nyt alkuun. Utö houkuttelee kovasti, mutta enpä tiedä olisimmeko edes päässeet perjantai-iltana yhteysaluksella Nauvosta Utölle Valion riehuessa ympärillä. Maakrapua houkuttelee silloin huomattavasti enemmän pysytteleminen vankasti mantereella kotiin kynttilänvaloon sulkeutuen. 

Viikonloppu on ollut hyvä ja rauhallinen. Perjantaina ystäväni tuli iltakahville. Istuimme monta tuntia keittiönpöydän ääressä ihan vain puhuen, puhuen, puhuen ja aika kului huomaamatta. Tutustuimme junassa työmatkalla viitisen vuotta sitten, jonka jälkeen kuljimme kimppakyydeillä töihin. Meillä synkkasi alusta asti tosi hyvin ja työmatkan aikana käydyt keskustelut kulkivat toisinaan hyvinkin syvissä vesissä. Nykyään asumme eri paikkakunnilla, mutta pidämme silti yhteyttä ja tapaamme aina silloin tällöin. Hän oli vieraana häissämme kaksi vuotta sitten ja olen tutustunut hänen kauttaan pariin muuhunkin samanhenkiseen tällä alueella asuvaan naiseen. Hassua, miten ihmeellisistä yhteyksistä voi syntyä ystävyyttä.

Mieheni on tänä viikonloppuna kauden viimeisellä kisareissulla ja minä en ole tehnyt oikeastaan mitään. Olen nukkunut pitkiä yöunia ja herännyt silti molempina aamuina jo kahdeksalta. Eräs opiskelijakaverini laittoi kerran tällaisesta viikonloppuohjelmasta postauksen someen hashtagilla #thisis30, mikä tuntui lähes pelottavan osuvalta. Eilen kävin heti aamusta salilla spinning-tunnilla ja nostelemassa painoja saadakseni onnettomiin käsivarsiini enemmän voimaa. Sen jälkeen saunoin salilla, mikä tuntuu ihanalta rauhallisina ja kiireettöminä lauantain aamupäivinä, kun salilla on tosi vähän porukkaa. Tänäänkin heräsin aikaisin ja olin yhdeltätoista ulkoilutamineissa hiekkakentällä koirakoulussa. Nyt kello on vasta yksi ja tuntuu kuin tätä päivää olisi jo kulunut vaikka kuinka. 

Olemme aika menevää sorttia mieheni kanssa. Meillä on laaja tuttavapiiri ja tykkäämme osallistua tapahtumiin, olla monessa mukana ja järjestää itsekin aktiivisesti erilaista tekemistä. Ja onneksi olemmekin siinä niin samanlaisia, koska olisi paljon hankalampaa, jos toinen tykkäisi mennä ja tavata ihmisiä ja reissata ja toiselle riittäisi pelkästään kotona pyöriminen ja sohvannurkka. Mutta sen vastapainona on ihanaa, kun silloin tällöin on juuri tällaisia viikonloppuja, jolloin ei tapahdu mitään kummoisempaa. Nyt olen valmis taas alkavaan työviikkoon ja ensi viikonloppuun, jossa taas ihmisiä, ääntä ja tekemistä riittää kovasti.

Share

Kommentoi

Ladataan...