Ultra Bran tunnelmissa

Sataman valot

Eilen illalla lähdin kuuntelemaan Viihdekuoro Carpe Diemin ja Puhallinorkesteri Pyörteen konserttia Ultra Bran tunnelmissa. Kuulun siihen ikäpolveen, joka eleli teini-ikäänsä Ultra Bran aikoihin ja silloin en vielä ymmärtänyt kuinka upeasta musiikista onkaan kyse. Moinen iski tajuntaani vasta joskus sitten, kun Ultra Bra oli jo pistänyt pillit pussiin. Onneksi Ultra Bra on jättänyt lähtemättömän jälkensä suomalaiseen musiikin historiaan ja niinpä eilinen konsertti oli kolmas näkemäni eri kokoonpanon konsertti, jonka ohjelmisto on koottu Ultra Bran klassikoista. Se ei myöhään herännyttä fania haittaa lainkaan, sillä väreet rupesivat juoksemaan selkää pitkin heti, kun Tyttöjen välisestä ystävyydestä kajahti ensimmäisenä konsertin kappaleena ilmoille. 

Olen ollut aina huono käymään missään kulttuuritapahtumissa itsekseni. Aina olen yrittänyt etsiä seuraa mukaan, koska tottakai jaettu kokemus on aina kaksinkertainen. Kuitenkin yksin meneminen ja tekeminen on minusta hieno taito, mikä olisi hyvä opetella. Huomasin mainoksen eilisestä konsertista vasta paria päivää aiemmin ja koska mieheni ei Ultra Bran musiikkiin ole koskaan lämmennyt, en edes yrittänyt sen koommin houkutella häntä mukaan, vaan päätin, että tätä konserttia menen katsomaan vaikka itsekseni, jos ei seuraa löydy. Eräs ystäväni olisi ollut miestäni monin verroin myötämielisempi Ultra Bran musiikkia kohtaan, mutta aikataulut osoittautuivat liian tiukoiksi ja niinpä lauantain alkuillan hämärtyessä minä suihkautin hajuvettä kaulalleni, kampasin hiukset ja lähdin konserttiin.

Konserttielämys yksin oli oikeastaan parempi kuin olisin etukäteen arvannut. Koska Ultra Bran musiikki tulee minua lähelle, keskityin musiikkiin vielä enemmän istuessani yksin yleisön  joukossa. Huomasin hymyileväni usein ja viimeisenä soitettu Minä suojelen sinua kaikelta sai kyyneleet kohoamaan silmiini. Konserttielämys tuntui jännällä tavalla kovin henkilökohtaiselta, kun koki sen vain oman itsensä seurassa. Kotona totesin miehelleni, että juuri tätä pitäisi tehdä enemmän. Lähteä useammin tuosta noin vain ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia konserttisalin penkkiin ja nauttia. Muistaa, että jaetun kokemuksen rinnalla myös yksin koettu kulttuurielämys voi olla hyvin nautinnollinen. 

Share

Kommentit

Maria Hakkala

Minäkin olen Ultra Bran suhteen myöhäisherännäinen, mutten siltikään kaikkiruokainen. Olin myös mielestäni liian nuori Ultra Bran fanittamiselle sen kulta-aikoina, ja löysinkin UB:n vasta vaihdossa ollessani kun tein koti-ikävissäni Suomi-soittolistaa.

Olen myös päässyt kuulemaan Ultra Brata puhallinsoitinorkesterin vetämänä. Turussa vaikuttavan Sohon Torwien kevätkonsertissa muutama vuosi sitten vedettiin kotimaisen teeman nojalla muutamakin Ultra Bran biisi, ja minä tykkäsin. :)

ElinaPK
Sataman valot

Ultra Bra taitaa olla juuri niin sopivan erilaista musiikkia, että siinä on ollut alusta asti aineksia jäädä elämään. Mahtipontisuutensa vuoksi Ultra Bran kappaleet toimivat huippuhyvin puhallinorkestereiden ja kuorojen esityksinä. Niin eilisiltanakin! :)

Ingel (Ei varmistettu) http://kirjeitaingelille.blogspot.fi/

Ihana uusi blogi ja kirjoitus! Olen täsmälleen samaa mieltä! Pitäisi mennä enemmän yksin, koska se kokemus on oikeasti aika erilainen. Yritän sopivin väliajoin tehdä niin, vaikka aika harvassa ne kerrat ovatkin. Teatteriin tosin menen aika usein yksin. Niissä hetkissä on ihanaa, kun ymmärtää, että oman itsen seurassa voi olla aika mukavaa. :)

ElinaPK
Sataman valot

Mun täytyy myös ryhdistäytyä tässä yksin menemisessä, koska lauantain kokemus konsertista oli mainio. Kiitos sun blogiosoitteesta! :)

Maria Hakkala

Mä tykkään käydä aina välillä leffassakin yksin; saa rauhassa keskittyy leffaan ja fiilistellä juuri sillä oikealla tavalla. :)

ElinaPK
Sataman valot

Mä en ole koskaan käynyt leffassa yksin! Olen kyllä muutenkin huono käymään leffassa ja ylipäätään katsomaan elokuvia. Nukahdan sohvalle ihan liian herkästi. Mutta yksin leffassa käyminen, siinäpä vasta hyvä tehtävä opi tekemään asioita yksin -projekteihin.

Kommentoi