Viikon ihanin tarina

Sataman valot

Muutama päivä sitten sain viestin, että eräästä ystävästäni on tullut äiti. Uutinen oli hyvin ilahduttava, tietenkin. Erityiseksi tämän tarinan tekee sen, että tuoreella äidillä oli elämäntilanteen vuoksi synnytyssalissa tukihenkilönä hänen oma siskonsa, joka lukeutuu minun rakkaimpiin ystäviini aina lapsuudesta asti. Hän soitti minulle kotiuduttuaan ja kertoi miltä tuntui olla mukana ja tällä kertaa ikään kuin isän roolissa. Synnytys tapahtumana on hänelle tuttu omien lapsiensa kautta, mutta nyt hänen osansa oli olla se vahva, lohduttava ja tolkuissaan oleva tyyppi. Hän vietti vastasyntyneen seurassa tämän ensimmäiset tunnit äidin ollessa heräämössä ja antoi kenguruhoitoa pienelle. Samalla hän jutteli vastasyntyneiden salissa juuri isäksi tulleen miehen kanssa ja kertoi, että oli ihana nähdä kuinka onnellinen ja ihmeissään tämä oli omasta pienestä nyytistään. Harva täti saa olla lapsen elämässä ihan oikeasti ensihetkistä alkaen. Ja voin vain kuvitella kuinka luottavaisin mielin lapsen äiti pystyi olemaan suurena jännittävänä päivänä, kun oma sisko oli mukana tukena ja turvana! Minusta tämä tarina on ihana esimerkki kaiken kestävästä, elämänmittaisesta, upeasta sisaruussuhteesta. Sisaruus on ihmissuhteena niin erilainen, ettei sitä voi verrata mihinkään muuhun. Varsinkin pieni ikäero nitoo vielä vahvemmin yhteen - tiedän, sillä oma siskoni on minua vain reilun vuoden nuorempi - ja tekee kahdesta koko elämän yhtä matkaa taivaltaneesta niin toistensa ylimpiä ystäviä kuin pahimpia vihollisiakin. Ja voin uskoa, että tällaiset suuret yhdessä jaetut asiat, kuten uuden ihmisen saattaminen maailmaan, luo yhteenkuuluvuuden tunteesta yhä vahvemman. Minusta tämä tarina on niin täynnä rakkautta ja välittämistä, että silmäkulmaani on noussut monta kertaa kyynel näitä kahta vahvaa naista ajatellessani. Kyllä pikkuisen on hyvä syntyä juuri tuollaiseen jengiin!

 

kuva www.weheartit.com

Share

Kommentoi