Ladataan...
Sataman valot

Vuosi 2014 oli henkilökohtaisessa ihan omassa elämässäni hyvä vuosi kuten edellisestä postauksesta varmasti käy ilmi. Oli paljon kivoja juttuja, yhä syvenevää rakkautta ja valoisin syksy moneen vuoteen. Muuten 2014 oli monella ystävälläni isojen muutosten vuosi. Eroja, sydänsuruja ja oman paikan etsimistä oli kuluneena vuotena niin paljon, että välillä olin helpottunut siitä, että olimme ehtineet mennä naimisiin vuotta aiemmin. Vuosi 2013 oli fiilikseltään niin erilainen, kun kesä oli hääjuhlia täynnä ja pakahduttavan onnellinen. Ehkä juuri näin elämänmeno tasataan: kun ensin maailma tulvii rakkautta, seuraavassa hetkessä saadaan erouutisia yksi toisensa jälkeen. Ja eroaminen ei minusta ole missään nimessä huono asia. Surullista se on tietenkin, mutta ennemmin toivon ihmisten lähtevän rohkeasti kohti onnellisempaa elämää kuin jäävän sellaiseen parisuhteeseen, jossa ei ole hyvä olla ja johon jää pelkästään tottumuksen ja rohkeuden puutteen vuoksi. Jokainen ansaitsee itselleen parisuhteen, jossa on turvallinen ja hyvä olla, jossa pystyy olemaan sellainen kuin on ja tietää, että se riittää, jossa pystyy toteuttamaan omia ja yhteisiä haaveita, ja jossa jo toisen ihmisen katseesta näkee rakkauden, lempeyden ja luottamuksen oltiinpa sitten kahden kesken tai suuren väkijoukon keskellä. 

Oikeastaan näiden kahden suurien tunteiden vuoden jälkeen toivoisin uudelta vuodelta ennen kaikkea hyvää arkea ja työn iloa. Tasaisuutta ja lempeitä tuulia.  

Ja sinulle toivotan hyvää uutta vuotta niillä sanoilla, jotka Kyllikki Villa kertoi kuulleensa aikoinaan anopiltaan: Toivon sinulle sitä mitä sinä itse toivot. 

 

Share

Ladataan...
Sataman valot

Tammikuussa matkustimme häämatkalle ihanalle Mauritiuksen saarelle. Värit, aurinko, hiekkaan upotetut paljaat varpaat ja lämmin merivesi tuntuivat ihmeelliseltä keskellä talvea. Matka oli meille valtava elämys, jota olemme muistelleet paljon. Teimme retkiä pitkin pientä saarta ja monena päivänä vain loikoilimme rannalla ja nautimme kiireettömyydestä. Kun kaksi viikkoa oli kulunut ja palasimme Suomeen ja arkeen, oli mukava huomata, että aamuisin taivas ei ollut enää musta, vaan tummansininen.  

Helmikuussa olin siskoni kanssa Michael Bublén konsertissa Helsingissä. Olimme saaneet liput joululahjaksi mieheltäni ja konsertti oli tosi hieno elämys - olemmehan fanittaneet herra Bubléa jo kauan. Ajaessani helmikuussa töihin, kuuntelin autossa kevätsoittolistaa ja olin onnellinen siitä, että valoa oli koko ajan enemmän.

 

Maaliskuussa vietettiin aikaa useampien ystävien kanssa. Palju lämpeni, pelattiin lautapelejä ja etsittiin geokätköjä. Maaliskuussa sain tietää, että työt jatkuvat toukokuun 2015 loppuun saakka. Maaliskuussa teimme ison päätöksen ja laitoimme kotimme Kouvolassa myyntiin ja päätimme muuttaa Kotkaan, mikäli asuntokuviot selkiintyisivät. Asuntokauppa kuitenkin oli aluksi hidasta ja tahmeaa aivan kuten osasimme aavistaakin tällaiseen maailman aikaan. Maalis-huhtikuun vaihteessa suuntasimme Rukalle hiihtämään, laskettelemaan ja kelkkailemaan. Oli rentouttava ja aktiivinen loma, joka on oikeastaan uusittu viime vuosina joka kevättalvi. Ja onpa moinen tiedossa jo ensi kevääksikin.

 

Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä perheen seurassa ja tehtiin kavereiden kanssa mukava geokätköretki Mikkelin suunnalla. Lumettoman talven hyvät puolet olivat ehdottomasti pitkä valoisa kevät, jonka aikana ulkoiltiin paljon metsässä. Sain mieheltäni huomenlahjaksi kuumailmapallolennon ja niinpä eräänä kevätiltana huhtikuussa pallo kohosi ilmaan ja lennätti vaimon taivaan tuuliin. Se oli huikea elämys!

Toukokuussa kävin ystäväni T:n kanssa katsomassa West Side Storyn Lahden kaupunginteatterissa, juhlittiin äitienpäivää ja kaimani 30-vuotissynttäreitä ja tehtiin retki Tallinnaan, josta haettiin juomat mieheni 30-vuotisjuhliin sekä meidän rakas pieni perheenjäsen Voitto. Voitto on venäjäntoy tallinnalaisesta Viron kennelliittoon kuuluvasta kennelistä. Voitto kotiutui meille nopeasti ja reilun puolen vuoden aikana Voitosta on tullut oleellinen osa tätä meidän tiimiämme! Toukokuun päätteeksi juhlittiin mieheni 30-vuotissynttäreitä.

Kesäkuussa helluntai-iltana patikoitiin Repoveden kansallispuistossa Tervajärven ympäri ja nautittiin kauniista ja rauhallisesta kesäillasta. Juhannusta vietettiin Keski-Suomessa suomalais-australialaisella meiningillä, kun veljeni kaveripariskunta oli juhlinnassa mukana. Siitä, oliko mennyt kesä kylmä vai kuuma, ei minulla ole oikeastaan mitään käsitystä, koska kesä meni pääasiassa töissä ja lomaa oli vain yksi viikko toukokuussa ja toinen heinäkuussa.

Heinäkuussa juhlittiin Joutsan Joutopäiviä ja kummipojan 1-vuotissynttäreitä. Heinäkuussa pidin ainoan lomaviikkoni ja silloin me teimme mieheni kanssa yhden yön patikoinnin Isojärven kansallispuistossa. Heinäkuussa vietettiin aikaa ystävien kanssa ja nautittiin kesästä ja valoisista öistä. Heinäkuussa sain silmälasit hajataiton vuoksi ja opettelin käyttämään niitä töissä. Nyt olen jo niin tottunut niihin ja todennut niiden hyvät puolet, että kaivan linssit aina esiin ryhtyessäni lukemaan tai istuessani tietokoneen ääreen.

Elokuun alussa tein ystäväni S:n kanssa retken Turkuun, jossa yövyimme laivahostel Boressa ja fiilistelimme Aurajoen kesää. Ajoimme viikonlopun päätteeksi Naantaliin ja ihastuimme pieneen kaupunkiin kovasti. Tämän retken jälkeen elokuu olikin isojen asioiden kuukausi. Koti meni kaupaksi ja paria viikkoa myöhemmin ostimme nykyisen kotimme, joka heti ensimmäisessä näytössä tuntui meidän paikaltamme. Kuukauden lopussa oli vanha koti pakattu autoon ja auton nokka käännetty kohti rannikkoa. Saman viikon aikana sain tietää, että töitä on tiedossa kevääseen 2016 asti ja tuli sellainen fiilis, että näin ne asiat loksahtelevat kohdalleen. Kaiken hässäkän keskellä minusta ja miehestäni tuli ihanan pikkuisen tytön kummeja ja vietimme ensimmäistä hääpäiväämme. 

Syyskuu kului uutta kotia laitellessa ja uuteen rytmiin totutellessa. Olin (ja olen edelleen) onnellinen siitä, että työmatka lyheni tosi paljon ja koko arjen rytmi tuntui saavan uudenlaisen fiksumman meiningin. Syyskuussa mies osallistui jokkiskisoihin Joensuussa ja samaan aikaan minä serkkubileisiin Helsingissä. Olemme pitäneet serkkubileet vuosittain ja tänäkin vuonna meininki oli kerrassaan mainio. Menimme syömään ihanaan Sirpalesaaren ravintolaan ja sen jälkeen pikkuiseen Restroom-karaokebaariin. Edelleen kappale Sing It Back tuo minulle nuo serkkubileet mieleen.

Lokakuussa uuden kodin laittaminen jatkui. Lokakuussa minä aloin käydä LadyLinellä ja muutenkin kiinnitin huomiota siihen, että syksy ja pimeys eivät tunnu yhtä raskailta enää, kun kahden tunnin päivittäisen työmatkan sai pois. Myös lokakuussa geokätköiltiin ystävien kanssa ja nautiskeltiin höyryävässä paljussa. Lokakuun lopussa täytin 29 vuotta ja kävimme mieheni kanssa ravintolassa ja Maretariumissa sen kunniaksi. Mietin, että ensi vuonna pitäisin ihan oikeat juhlat.

Marraskuussa tapahtui paljon. Juhlittiin tupareita, pikkujouluja ja mieheni mummon syntymäpäivää. Lapsuudenkoti oli mennyt kaupaksi ja eräänä marraskuun viikonloppuna tyhjennettiin porukalla koko talo. Se oli samaan aikaan kiva ja todella raskas viikonloppu ja nyt olen ihan tyytyväinen, että se ja ensimmäinen joulu ilman lapsuudenkotia on jo ohitse. Marras-joulukuussa työtahti oli melko tiukka, koska omien töiden lisäksi sain kattavan perehdytyksen ensi vuoden sijaisuutta varten. 

Joulukuu sujui töiden merkeissä ja lomaa odotellessa. Joulukortteja emme lähettäneet tänäkään vuonna, vaan laitoimme rahat Hyvä Joulumieli -keräykseen. Oma joulumieli oli hukassa lapsuudenkodin myymisen takia ja siksi odotin aivan erityisen paljon lomaa ja Italian matkaa ja kevättä.

Vuosi 2014 oli hyvä vuosi ja myös monenlaisten muutosten vuosi. Meillä vaihtui vain koti ja perheeseen tuli pikkuinen koira, mutta elin mukana läheisten ihmisten suurissa (paljon suuremmissa) muutoksissa ja murheissa. Toivon kovasti, että ensi vuosi olisi varsinkin ystävilleni selkeyden ja oman paikan löytymisen vuosi. Toivon, että vuosi 2015 toisi mukanaan hyvää omalla painollaan soljuvaa arkea ja tasapainoa. Kun nuo palikat ovat kasassa, on kiva seikkailla välillä arkisten kuvioiden ulkopuolellakin.

Onnellista uutta vuotta 2015! 

 

kuvat ElinaPK ja sisko

Share

Ladataan...
Sataman valot

Lapsuuden joulut päättyivät vuosi sitten. Silloin vietimme viimeistä joulua lapsuudenkodissani ja aatto sujui tuttujen perinteiden siivittämänä. Jo silloin nostimme maljan viimeiselle joululle tuossa tuvassa, mutta malja oli huumorin värittämä, sillä olimme tehneet samoin myös edellisjouluna. Tiesimme, että se joulu saattaisi olla viimeinen, mutta varmaa se ei tietenkään ollut.

Koti tyhjennettiin marraskuussa ja tällä viikolla siellä alkaa uusi aika, kun uusi perhe asettuu taloksi. Olen hyvin onnellinen siitä, että koti löysi uudet asukkaat, koska pian siellä eletään samaa arkea, jota me elimme 1990-luvulla. Talo täyttyy taas lasten äänistä, valot loistavat kaikista ikkunoista ja aamuisin lasten koulumatka vie samaan kyläkouluun kuin minulla ja sisarillanikin aikoinaan. 

Joulu on kuitenkin ollut tänä vuonna minulle haikea. En ole kuunnellut joululauluja oikeastaan yhtään ja vain kerran soitin niitä pianolla. Kun menin käymään ostoskeskuksessa joulukuun alkupuolella, suorastaan hämmästyin, kun siellä oli täysi joulu päällä. Jotenkin olen vain blokannut koko joulun mielestäni, sillä muuten tulisi ikävä tuttua tupaa, saunapolkua ja hiljaista lumista pihaa. Välillä vain täytyy pystyä päästämään irti, jotta jotain parempaa ja sopivampaa tulee tilalle. 

Juuri siksi oli erittäin hyvä, että joulua edeltävänä lauantaina nousimme lentokoneeseen ja lensimme Italiaan. Kun astuimme koneesta ulos Firenzen lentokentällä, vastaan tulvahti lämmin auringonpaiste ja sellainen etelän tuoksu. Kuinka ihanalta se tuntuikaan pitkän ja pimeän syksyn jälkeen! Olimme vuokranneet talon Interhomen kautta Firenzen eteläpuolella sijaitsevasta Greve In Chiantin kylästä. Talo sijaitsi mäellä, josta avautui huikean kaunis näkymä toscanalaiselle maaseudulle. Aivan talon vieressä oli viiniviljelmät ja Italian joulukuu tuoksui aivan meidän toukokuulta. Ajatukset lensivät oitis kohti kevättä! Kun reissataan isommalla porukalla, on talon vuokraaminen tosi kätevää, sillä se tulee hinnaltaan hotellia huokeammaksi. Lisäksi on kotoista laittaa ruuat omassa keittiössä ja hengailla iltaisin olohuoneessa takkatulen lämmössä. Jos matkamme olisi osunut lämpimään vuodenaikaan, olisi voinut nauttia auringosta omalla uima-altaalla ja juoda iltaisin viiniä terassilla. 

Viikon aikana kiersimme autolla Toscanan kaupunkeja ja näimme Sienan, Firenzen, ihastuttavan San Gimignanon, Luccan sekä Pisan ja kaltevan tornin, tietenkin. Mieheni oppi viikon aikana ajamaan sujuvasti italialaisilla teillä ja huikkasi tottuneesti "Grazie!" tietulleissa. Söimme italialaista jäätelöä, joka todella on maineensa veroista, nautimme chiantia ja söimme pastaa. Jouluaattona iski haikeus, kun tiesin, miten kaunis pakkassää Suomeen sattui sopivasti juuri jouluksi, mutta se unohtui, kun kävimme patikoimassa ja ihastelemassa maisemia ja illalla menimme ravintolaan syömään pitkän kaavan kautta. Vaikka jouluaattoillassamme ei ollut mitään perinteistä, oli meillä kuitenkin tosi kiva ja iloinen ja takuulla mieleen painuva ilta. Italia on ihana maa. Ruoka ja viini on taivaallisen hyvää, italialaiset iloisia ja mutkattomia ja nähtävää Toscanassa riittää niin paljon, että haluaisin matkustaa sinne joskus vielä uudelleen. Ihastuin valtavasti!

Lauantaiyönä saavuimme Suomeen, jossa meitä odotti lumi ja pakkanen. Ja eilen iltapäivällä anopin laittama jouluateria. Sillä hetkellä lanttulaatikkoa syödessämme mieheni perheen seurassa keskitalven iltapäivän hämärtyessä ikkunan takana tuntui, että saimme sittenkin sen perinteisen joulun kaupan päälle ihanan Italiassa vietetyn viikon lisäksi.

Tämän vuoden joulu jää mieleen erityisesti. Se jää mieleen haikeana ja surumielisenä ja täysin erilaisena. Tänä vuonna joululomassa painotettiin joulun sijaan lomaa erityisen paljon ja se tuli täydelliseen saumaan juuri nyt. Ja kenties ensi jouluna vettä on virrannut riittävän paljon, jotta minäkin pääsen joulutunnelmaan jo adventtiaikaan, ja tulee tilaa uusille jouluperinteille. 

Ja Italia kyllä jää mieleen, voi veljet sentään! Ajatuksissani kuljen edelleen San Gimignanon kapeilla kaduilla...

 

 

kuvat ElinaPK

Share

Pages