Ladataan...
Sataman valot

Sunnuntaina istuimme ystäväni S:n kanssa kahvilassa ja olimme innoissamme: enää reilu kuukausi, niin olisimme matkalla Leville. Meitä on lähdössä viiden hengen porukka pohjoiseen viikoksi. Pohjoisen reissut ovat kuuluneet jokaiseen kevättalveen viimeisten viiden vuoden ajan ja vakiinnuttaneet jo niin paikkansa, että viimeistään syksyisin lyödään jo tunturimaisemille pyhitetty kevättalven viikko lukkoon. Minä, siippani ja lankoni muodostamme reissujen ydinporukan ja muu väki vaihtuu vuodesta toiseen. Olen iloinen, että tänä vuonna S lähtee ensimmäistä kertaa mukaan. Kun miehet ottavat maisemia haltuun moottorikelkoilla, suuntaamme me S:n kanssa hiihtoladuille minttukaakaota termospullossa.

Talvilomassa on parasta ensimmäinen aamu, kun pitkän ajomatkan ja nukutun yön jälkeen talvinen maisema avautuu mökin ikkunasta. Sen ajatuksen voimalla jaksaa naputtaa tietokoneen näppäimistöä työhuoneessa ja antaa työpäivien venähtää pitkiksi. Spotify-listaa on jo päivitetty pitkää ajomatkaa varten ja oikein väsyneinä hetkinä vilkaisen Big Day Lite -sovellusta, joka kertoo kuinka monta päivää vielä on lomaan. Sillä lomassa ja matkassahan ihanaa on myös odottaminen ja suunnittelu.

 

 

kuva ElinaPK

Share

Ladataan...
Sataman valot

Torstaiaamuna mies lähti Espanjaan hieman reiluksi viikoksi. Sinä aamuna oli kova ikävä, samoin illalla. Ulkomaille ei voi soittaa tuosta noin vain, jos on jotain hauskaa kerrottavaa. Sen sijaan viestit ovat lentäneet iltaisin ja yksi puhelu soitettiin lauantaina. Ja eilen nettiyhteys toimi Espanjan päässä sen verran paremmin, että hangoutsin kautta saimme videopuheluyhteyden toisiimme. Heikoista yhteyksistä huolimatta fiilis on ollut erinomaisen hyvä niin täällä koto-Suomessa kuin Espanjassakin.

Jos mies saisi tämän koulutuksen kautta töitä, se tietäisi reissuhommia. On tosi kiva huomata, ettei ajatus haittaa tai ahdista minua laisinkaan. En pelkää tippaakaan, että se vaikuttaisi negatiivisesti yhteiseen elämäämme. Vaikka toki nytkin odotan kovasti viikonloppua, kun mies saapuu kotiin, on aika kulunut helposti. Niin sen kyllä pitääkin, koska jos olisi niin kiinni puolisossa, ettei tämä voisi ikinä olla yötäkään pois, olisi se kyllä melkoisen ahdistavaa. Itse ainakin tukahtuisin, jos minun pitäisi perustella jokainen oma menoni tai jos ne kaikki tietäisivät riitaa tai perään kimpoavia puheluita ja tekstiviestejä. Ja olisihan se kamalan loukkaavaa, jos toinen ei luottaisi, vaikka minkäänlaista syytä ei luottamuksen menettämiseen olisi koskaan ollut. Sekin olisi melkoisen kamalaa, jos suhde ei monen vuoden yhdessäolon jälkeenkään olisi niin vahva, että reissutyö tai muu yksin meneminen ei tulisi kuuloonkaan. Silloin olisi jotain hyvin perusteellista pielessä.

Sen sijaan olen miettinyt merimiesten vaimoja, jotka entisaikaan saattoivat olla monta vuotta yksin miehen seilatessa merellä ja jotka nykypäivänäkin ovat yksin miehen tehdessä töitä kuuden viikon jaksoissa. Olen miettinyt äitiäni ja isääni, sillä isä teki työuransa merivartijana ja oli aina joka toisen viikon asemalla ja joka toisen viikon kotona. Mietin, että ehkä juuri se on tehnyt tästä helppoa ja oman aviomiehen reissutyömahdollisuuksista jotenkin tavallisen ja mutkattoman tuntuista, koska oma isäni on ollut töissä muualla ja nykyäänkin perheenjäseneni asuvat ympäri Suomea ja näemme toisiamme vain silloin tällöin ja silti meillä on läheiset välit toisiimme.

Tällaisten ajatusten ja fiilisten pohjalta olen vilpittömän iloinen siitä, että mies on saanut punottua hyviä verkostoja heti koulutuksensa alussa ja päässyt osoittamaan taitonsa vakuuttavasti formulatallilla. Seuraan siis suurella mielenkiinnolla millaiseksi hänen työkuvionsa mahdollisesti muodostuu ja toivon parasta, koska miehen motivaatio on jo nyt täysin eri luokkaa kuin edellisessä työssään ja hänen innostuksensa tarttuu tietenkin myös minuun.

Share

Ladataan...
Sataman valot

Ystävänpäivää vietin uusimman ystäväni seurassa. Olen kuluneen talven aikana tutustunut naiseen, jonka kanssa alusta asti moni juttu loksahti kohdalleen. Meillä on vajaa vuosi ikäeroa, samanlainen ajatusmaailma, keskustelu kulkee samalla aaltopituudella ja nauramme samoille asioille. Ja meitä yhdistää myös se, että rakkaimpamme ovat veljeksiä keskenään. Silloin tuntuu erittäin onnekkaalta, että lanko sattui löytämään rinnalleen ihmisen, jonka kanssa voi ystävystyä ihan oikeasti eikä ainoastaan tulla toimeen olosuhteiden pakosta.

Ystävyys ei ole mitenkään itsestään selvä asia. Olen keskustellut vanhojen ystävieni kanssa siitä, että aikuisena on paljon vaikeampi ystävystyä tosissaan verrattuna lapsuuteen ja nuoruuteen. Jotenkin ajattelin sen kuuluvan aikuisuuteen, että enää ei vain kohtaa ihmisiä niin täydellä voimalla, että siitä syntyisi yhtä syvää ystävyyttä kuin niiden ihmisten kanssa, jotka ovat olleet matkassa jo vähintään kymmenen vuotta, moni paljon pidempäänkin. Mutta nyt tajuan, että ehkä ystävyys vaatii kehittyäkseen vain kunnolla yhteisiä asioita. Esimerkiksi samanikäiset lapset - tai sitten samanlaiset puolisot ja yhteiset appivanhemmat! Se ei kuitenkaan vielä riitä itsessään, vaan tarvitaan lisäksi kemiaa, avointa mieltä, jonkinlaista yhteisymmärrystä, synkkausta. Ja siinä kohdassa onnellinen sattuma astuu peliin, koska kemia on jotain, mitä ei voi pakottaa.

Tätä kirjoittaessani olen sairastumassa flunssaan ja ikävöin jo valmiiksi ylihuomenna maailmalle lähtevää aviomiestä, vaikka olen vakaasti päättänyt, etten ruoki ikävää liikaa, koska miehen täytyy ilman muuta päästä kivalla fiiliksellä matkaan. Onneksi voin lohduttautua sillä, että tulevina viikonloppuina on ohjelmaa ystävieni seurassa. Niinpä niin, ei tämä elo miltään tuntuisi ilman ympärillä olevia ihmisiä. Vaikka juuri nyt maanantaiolon höystämänä tunnen asuvani aika yksikseni pienessä satamakaupungissa, niin silti jo lyhyehkön ajomatkan takaa löytyy monta rakasta ystävää, joiden kanssa lause jatkuisi siitä, mihin se viimeksi jäi. Silloin tuntee omistavansa aarteen: vähän kuin pankkitalletuksen, jota ei juuri nyt näe, mutta joka silti pysyy tallessa. Ja tiedän, että pysyn ajatuksissa matkassa mukana, vaikka yksi rakas aarre lentääkin useamman tuhannen kilometrin päähän - ja myöhemmin taas takaisin kotiin.

Share

Pages