Ladataan...
Sataman valot

Ystäväni kertoi allekirjoittaneensa avioeropaperit. Vaikka moni asia on yhä kesken, hänestä huokui helpotus ja rauha. Yksi piste oli nyt piirretty. Olen hänen puolestaan helpottunut myös, sillä en ajattele eroamista huonona asiana tai epäonnistumisena, vaan ennen kaikkea se on omasta itsestä huolehtimista ja rehellisyyttä niin itseään kuin kumppaniakin kohtaan. Niin monet elävät parisuhteissa, joita pidetään koossa, kun muutakaan ei uskalleta tehdä, vaikka todellisuudessa se oikea onnellisuus saattaisi löytyä heti kulman takaa, kun vain rohkenisi ottaa ratkaisevan askeleen. Olla onnellinen on kuitenkin niin monen toivelistalla.

Itse en kestäisi elämää, joka olisi ainaista riitelyä ja kinastelua. Arvostan hyviä käytöstapoja niin suuresti, etten jaksaisi sitä, jos se kaikkein läheisin ihminen huomauttelisi ja kritisoisi jatkuvasti. Tai jos jokainen oma meno olisi suurennuslasin alla ja jokainen tyttöjen ilta tai reissu nähtäisiin syrjähypyn mahdollisuutena. Tai jos hän muiden ystävien ja minunkin kuullen kommentoisi vitsinä usein kuinka kotiolot ovat ikävät tai kuinka ei pidä tehdä sellaista virhettä, että menisi naimisiin. Sillä kun vitsiä hoetaan usein, se ei enää naurata saati edes tunnu kevyeltä letkaukselta ilman todellista pohjaa.

Tiedän koko ajan vahvemmin, että minulla kävi tuuri, koska oma mieheni on ehkä maailman kohteliain ja kiltein tapaus, jonka kanssa on ollut huoletonta rakentaa yhteistä elämää. Ja juuri siksi eroaminen saa minulta ymmärrystä, sillä kun se vakaa ja helppo parisuhde on mahdollinen, on se myös ilman muuta tavoittelemisen arvoinen. Aivan kuten onnellisuuden ja rakastamisen tunnekin.

 

Share

Ladataan...
Sataman valot

Olimme jo tammikuussa lyöneet lukkoon maaliskuisen lauantain, jolloin olisi tarkoitus lähteä ystäväpariskunnan kanssa hiihtäen etsimään kotiseudun järven saariin piiloitettuja geokätköjä. Kevät eteni, lumet alkoivat sulaa ja me teimme jo varasuunnitelmia, jos järven jäälle ei enää uskaltaisikaan mennä. Sitten rupesikin näyttämään aika lupaavalta: jäät olisivat vahvat ja yöpakkaset hyvät. Lunta ei enää kuitenkaan ollut, joten menopelit päätettiin vaihtaa potkukelkoiksi. Mieheni lapsuudenkodin nurkista löytyi kaikkiaan kahdeksan (!) potkukelkkaa ja niin oli lauantaiaamupäivällä jokaisella jalat oman Eslan jalaksilla ja nastat kenkien pohjassa. Jää paukahteli ja ulisi ja oli aika pelottavan kuuloinen. "Naiset ensin vaikka heikoille jäille", naurahti ystäväni S, kun potkaisimme kelkat liikkeelle miesten jäädessä vielä rantaan. 

Mutta niin vain mentiin selkien yli ja saarten lomitse kohti ensimmäistä geokätköä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja keli oli tyyni ja kaunis. Parin geokätkön jälkeen kelkat liukuivat kohti saarta, jossa oli laavu ja nuotiopaikka. Sattuma pisti sormensa huumorintajuisella tavalla peliin, sillä S bongasi rannasta korkkaamattoman kermalikööripullon, joka oli ilmeisesti tullut aaltojen mukana ja jäätynyt rantaviivaan. Likööri ei ollut tietenkään mennyt miksikään iskemättömän pullon sisällä. Aurinkoinen vapaapäivä ja kulkuvälineinä potkukelkat eli ei varmaan tarvitse sen koommin kertoa kuinka pullolle kävi. Meidän fiilikset kohosivat entisestään ja retkitunnelma nuotion ääressä oli täydellinen.

Potkukelkoilla kuljettuja kilometrejä kertyi kaikkiaan noin kaksitoista. Sää pysyi erinomaisena koko päivän ja retkestä jäi todella hyvä mieli. Juuri näin aurinkoinen kevättalven päivä pitäisikin kuluttaa! Onnistuneesta retkestä seurasi jatkosuunnitelmia: varasimme mökin Repoveden kansallispuistosta eräälle kesäviikonlopulle.

 

 

 

kuvat ElinaPK

Share

Ladataan...
Sataman valot

Pian on maaliskuu puolessa välissä! Alkuvuosi on hurahtanut käsittämättömän nopeasti. Energia on kulunut pääasiassa töissä, sillä tammikuussa aloittamani uusi työ on monipuolisempi ja haastavampi kuin yksikään työni tätä ennen. Enimmäkseen olen tosi innoissani ja toisinaan sen sijaan vain helpottunut saadessani yhden työpäivän pulkkaan tai jonkin ison tehtävän valmiiksi. Olen monessa asiassa keltanokka ja pyrin tekemään parhaani eikä se aina riitä: viimeksi muutama päivä sitten vanhempi mieshenkilö tuli kysymään eräästä asiasta lisätietoa ilman, että oli ottanut etukäteen yhteyttä, mikä on asiantuntijatyössä se kaikkein varmin tapa, koska tutkijat eivät ole kuin nakkikioskin myyjät, joilta saa täyden annoksen siltä istumalta, vaan kattavaan vastaukseen tarvitaan aikaa. Etsin miehelle kuitenkin tietolähteitä ja valokuvia, mutta aihe ei ollut muistinvaraisesti minulle kovin tuttu, joten kiitokseksi tästä sain tytöttelyä, käytäntöjemme vähättelyä sekä kysymyksen: "Milloin tänne saapuu joku, joka tietää asiasta enemmän tai ainakin paremmin kuin sinä?"

Harmitti tietysti, vaikka nämä tilanteet täytyy jättää omaan arvoonsa, koska meitä on niin älyttömän moneen junaan. Ja toisaalta samalla täytyy muistuttaa itseään, että koko ajan kehittyy ja oppii lisää niin kuin kuuluukin, koska kukaan ei ole rautainen ammattilainen heti, vaan vasta kokemuksen karttuessa. Nyt ainakin sitä kokemusta ja oppia kertyy todella paljon ja vuoden kuluttua olen varmasti paljon valmiimpi hakemaan monipuolisemmin erilaisia oman alani töitä. Ja onneksi työyhteisöni on tosi hyvä ja saan tarvittaessa tukea ja ohjausta ja he luottavat siihen, että osaan. Se on tosi tärkeää, vaikka meillä jokaisella onkin selkeä oma vastuualue ja tontti, jota jokainen hoitaa hyvin itsenäisesti.

Ja sitten kuitenkin saman päivän iltana vedin töissä kevään toisen lukupiirin ja vaikka työpäivä venähti iltaan, on lukupiiri hurjan innostava ja energiaa antava.

Silti tällä viikolla olen ollut aivan erityisen onnellinen siitä, että parin viikon kulutta pakkaamme sukset ja ulkoiluvaatteet autoon ja suuntaamme Napapiirin pohjoispuolelle lomailemaan. Kyllä se katkaisee tämän hektisen kevään ihanan rennolla tavalla!

Share

Pages