Ladataan...
Sataman valot

En ole kirjoittanut tänne aikoihin aivan kuten toukokuussa veikkasinkin. Se johtuu yksinomaan siitä, että olen istunut hyvin vähän tietokoneen ääressä enkä tykkää (tai oikeammin edes osaa) näpytellä kosketusnäytöllä pitkiä tekstejä. Mutta nyt tulin sanomaan moi ja kertomaan, että kesä on kulunut hujauksessa ja kolmen kuukauden välttämätön työttömyyspätkäni on ylittänyt puolivälinsä. Työttömyyden huomaa ensisijaisesti tietenkin pankkitililtä ja onneksi ansiosidonnaiset rupesivat juoksemaan ja vielä suurempi onni on se, että todella säästin talven ajan, kun kesän kuviot olivat syksyllä jo tiedossa. Muuten tämä kaikki on tuntunut ihanalta lomalta. Tylsiä hetkiä on ollut huomattavasti vähemmän kuin etukäteen arvelin. Olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen sopivan verran tekemistä ja ihmisiä. En voisi kuluttaa aikaani pyörimällä kotona päivästä toiseen, sillä se aiheuttaisi minulle ainoastaan väsyneen, turhautuneen ja vanuvan olon. Ja koska tunnen itseni hyvin, pelkäsin tuota aika paljon etukäteen.

Kuluneet puolitoista kuukautta ovat olleet tosi kivat. Haluaisin kertoa teille Pariisista, juhannuksesta, kotiseudulla vietetyistä illoista, mökistä, patikoinneista Liesjärven, Torronsuon ja Repoveden kansallispuistoista. Ja kerronkin, sillä etenkin Pariisista kirjoitan tänne vielä matkakertomuksen. Mutta kerronpa näistä parista päivästä, jotka olen ollut kesätuuraajana pienessä käsityöpuodissa Jyväskylässä. Työpäivien jälkeen vietin kaksi iltaa ystäväni S;n kanssa, Ensimmäisenä söimme ja lähdimme kuuntelemaan jazzia. Toisena söimme ja siirryimme juomaan lasilliset viiniä pieneen baariin. Puhuimme, kuinka illassa oli jo syksyn tuntua. Sateen jälkeen asfaltti kiilteli katuvalojen loisteessa ja taivas ei ollut pimeä, mutta jo tumma, tummempi kuin kuukausi sitten. Puhuimme kaikesta siitä, mistä ei puhuta kuin ihmisen kanssa, jota voi kutsua parhaaksi ystäväkseen. Ja puhuimme siitä, miten mahtavaa on, ettemme ole asuneet yli kymmeneen vuoteen samalla paikkakunnalla, vaan välillämme on aina ollut pari sataa kilometriä ja silti näiden vuosien aikana ystävyys on parantunut ja syventynyt, muuttunut tasa-arvoiseksi, luottamukselliseksi ja hyväksi kahden aikuisen naisen ystävyydeksi, jossa voidaan jakaa asioita puolin ja toisin, jossa kumpikin löytää kuuntelijan ja joka ei kaadu välimatkoihin tai erilaisiin elämäntilanteisiin. 

Usein koittaa pieniä hetkiä, joiden tunnelma hipoo täydellisyyttä. Lasilliset oli juotu ja lähdin yksin kävelemään kohti yöpaikkaani. Kävelin tyhjiä sateen pieksemiä katuja, ilma tuoksui, vaalea kesäyön taivas kurkisteli tummien pilvien takaa. Ajattelin kuluvaa kesää, ihmisiä, tuota heinäkuisen yön rauhallista hetkeä ja tunsin suurta onnea.

Share