Twin Peaks part one

On The Screen

Mulla on niin monesti haluttanut kirjoittaa tästä mulle niin rakkaasta aiheesta mutta kun en yhtään tiedä mistä aloittaa tai mistä kertoa, Twin Peaks on mulle niin sydänasia. Monilla on joku bändi, näyttelijä, kirjailija, automerkki tms josta ne tietää paljon ja joka on se niiden juttu, Twin Peaks on se minun juttu. Sarja sai ensi iltansa suomessa joskus keväällä 1991 jolloin olin kahdesksan vuotias ja katsoin sitä vanhemmiltani salaa, needless to say saatoin ehkä hieman traumatisoitua, sillä vielä tänäkin päivänä saattaa tapahtua että kun kasvojani lavuaarin edessä pesen niin pieni pelko siitä että BOB katsoisi peilistä kun pääni nostan löytyy.

En silloin kahdeksan vuotiaani saanut ihan sitä big picturea mutta kyllä siinä juonessa ihan hyvin mukana pysyi. Tajusin että se oli pelottavaa, Audrey oli kaunis ja James aivan ihana. Olen aina ollut Team James, en Team Bobby. Special Agent Dale Cooper sai minut hetkellisesti haaveilemaan FBI agentin urasta, kuten myös Fox Mulder, mutta tämä unelma hiipui aika pikaisesti.

Toisen kerran Twimppari taisi tulla kun olin joko viidennellä tai kuudenella luokalla, nyt sain ihan luvalla katsoa (äiti, mitä oikein ajattelit?!?) ja olin ihan täysillä koukussa. Ahmin kaikkea Twin Peaks aiheista, esim maailman pelottavimman Laura Palmerin Salainen Päiväkirja- kirjan ja Dale Cooperin Elämänkerran etc. Tiesittekö te muuten että Laura Palmerin Salaisesta Päiväkirjasta tehdään mahdollisesti audiokirja ja sen lukee itse Sheryl Lee- major!!!

En tiedä olenko ainoa jonka mielestä Twin Peaks: Fire Walk With Me- leffakin oli aivan huikea. Muistan kun ystäväni kanssa se R-Kioskilta vuokrattiin ja taidettiin katsoa joku kolme kertaa se siinä vuorokauden aikana. Olen myös myöhemmin lukenut kaiken maailman analyysejä ja Lynchin haastatteluja leffaan liittyen. David Lynchkin on minulle muuten sydänasia.

Mutta tämä eka juttu olkoon tässä, jos teitä vielä aihepiiri kiinnostaa niin kirjoittelen mielelläni vielä tästä lisää!

Kommentit

Kea (Ei varmistettu) http://deepredblues.blogspot.fi

Joo mulla ihan sama pakkomielle! Hauskinta on et katoin just viime viikonloppuna vielä Alaskassa ollessa sarjan pilotin taas pitkästä aikaa. On se vaan paras sarja ikinä Villin Pohjolan ohella...

Mun piti kerran Seattlesta Spokaneen ajaessa ehdottomasti päästä tonne kuvauspaikoille kattelemaan... sieltä postausta täällä: http://wheelslikepowder.blogspot.fi/2012/07/twin-exposure.html

Mulla on vieläkin jossain toi Laura Palmerin Secret Diary, se on pokkari ja ihan säpäleinä kun sitä tuli tutkittua niin usein.

Ja mä näin myös BOBin naamaa aina seinillä nukkumaan mennessä, vaikka taisin olla sua muutaman vuoden vanhempi kun sen telkkarista sillon ekan kerran näin. Katoin salaa pimeessä omassa huoneessa vaikka äiti kielsi. :D

LTL-Anna
Loving These Looks

Tuo postaus oli huikea ja kateus kyllä iski, täytyy vielä joskus päästä sinnekkin päin jenkkejä reissaamaan :) Itsin kun hullu puuroa sitä päiväkirjaa itselleni ja löysin kirppikseltä muutama vuosi sitten kahdella eurolla, woopwoop! BOB- Beware of Bob! ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.