Ladataan...
Sea Legs

 

Reissuun parisuhteen kanssa, uhka vai mahdollisuus? 

Eli uusin näkökulmin ja silmin kohti Berliiniä.
Uskokoon ken tahtoo, mutta kertaakaan en ole tämän melkein kolkytvuotisen elämäni aikana, matkustamisieni historiassa lähtenyt reissuun parisuhteessa.   

 

Nyt se on tässä. H-hetki avautuu ihan pian. Pientä jännitystä ilmassa, mutten usko synkkien pilvien tulevan taivaalle, siis ainakaan metaforisesti.

 

Ehkäpä reissu tulee olemaan ovi uuteen maailmaan.
Mutta kyllä se hieman pohditutti, ettei ole tullut vastaan vielä yhtään miesystävää, jonka kanssa olisin seikkailuni jakanut. 

Toisaalta, kuluneena talvena en matkustellut lainkaan, joka on suuri ihme. Nyt lähden miesystäväni kanssa omaaan, tuttuun ja turvalliseen Berliiniin. Sekin on ihme.
Niin kuin Teufelsbergin graffiti sanoo: "You go girl" 

I go. And I take him with me. 

 

kuvat Berliini 2011. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sea Legs

 

Oletko koskaan pysähtynyt ja miettinyt, miten hullua tämä on?

Sinulla on "elämäsi" ja hullu idea, että sinun tulee kontrolloida, miten se menee.

Elät talossa, jossa on sinun rappusi, sinun sisäänkäyntisi. Tai ehkä sinulla onkin oma piha, josta ajattelet "minun oma pihani" ja siinä voi olla "minun omia puita". Ja sinun maisemasi. Sinun autosi, pyöräsi, kadunpätkäsi, jossa kävelet ja sinun rutiinisi. Sinun paikkasi raitiovaunussa, junassa ja bussissa. Sinun paikkasi huoneessa, kun menet kuntoilemaan, aerobiciin, joogaan tai tanssimaan. Sinun ystäväsi, unelmasi ja työsi. Sinun toimistosi, työpöytäsi ja sinun tietokoneesi. Vaatteesi, jota valitset itsellesi. Sinun henkilöllisyytesi, tittelisi ja ammattisi. Tiedätkö? Listaa asioita. Sinun aikataulusi tänään.

Ikään kuin se olisi meistä kiinni. Ikään kuin koko juttu, koko elämämne, jokainen suunnitelma, joita meillä on, ei voitaisi kääntää päälaelleen silmänräpäyksessä. Tietävätkö ihmiset elämässämme, kuinka paljon välitämme ja kuinka paljon rakastamme heitä? Teemmekö sen selväksi toimillamme ja sanoillamme, joita valitsemme päivittäin? Jos jotain tapahtuisi tänään (toivon todellakin, että vain kauniita asioita) mitä olisimme jättäneet tekemättä? Sanomatta? Mitä olisimme tehneet? Mitä sanoneet?

Ainoa asia mitä todella voimme hallita ja kontrolloida on se, miten aiomme vastata ja reagoida siihen mitä ikinä elämä tuokaan. Ehkä jotain hämmästyttävää tai joku hämmästyttävä kulkee polullemme. Me saamme päättää olemmeko avoinna siihen vai et. Ehkä jotain tuhoisaa tai pettymystä tulee tapahtumaan. Meillä on valta vain siltä osin, kuinka paljon olemme kykeneväisiä avautumaan näihin tapahtumiin.  

Mutta ei kannata kärsiä siinä harhassa, että voimme kontrolloida ja ottaa pois ilon, elämän hauskuuden ja "kyllä" -sanan tästä hetkestä, ja nauttia näistä asioista, elämän merkityksellisimmistä lahjoista, joskus tulevaisuudessa.  

Huomista ei ole luvattu, joka ikinen päivä on lahja ja mahdollisuus, joka voidaan sytyttää sisältämme ulospäin.    

Olet joko elämän aallon ja virran mukana, tai uuvutat itseäsi uimalla vastavirtaan. Kun ihmiset kuluttavat itseänsä sillä tavalla, se on niin tuskallista, että he haluavat vain nukkua. Kuinka monella eri tapaa meidän täytyy kuluttaa itsemme? Katkaista yhteys ja turruttaa itsemme?  

Ihmiset vempaimillaan tweettaavat ja checkaavat itsensä sisään sen sijaan, että olisimme läsnä itsemme kanssa. Tai henkilön kanssa, joka on seurassamme. Me tarkastamme uutisvirran sen sijaan, että olisimme toisen ihmisen kanssa elämän virrassa juuri tällä hetkellä. Jokainen kilpailee kaikkialla, koska olemme kaikki niin tärkeitä, tiedätkö? Meillä on paikkoja missä täytyy olla, me "tulvimme" ja "hukumme", ja wow, olen voittaja ja niin onnellinen täällä "super-ekoluomukahvilassa" tai "über-trendikirppiksellä".  

Miksi pelkäämme istua vakaana ja avoimena ihmeelle itsessämme ja ihmeelle ympärillämme? Se on ainoa voima mitä meillä on, avautua asioille niin kuin ne ovat. Kohdata todellisuus niin kuin se on. Joskus se on täynnä sanoinkuvaamatonta kauneutta.  Olet osa sitä. Ainutlaatuinen, hämmästyttävä osa. Olisi sääli missata se. Jos olet juuri tulossa, tervetuloa tähän hetkeen. 

 

 

kuva

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sea Legs

Eräs ystäväni hankki taannoin kodin. Juttelimme siitä vähän aika sitten miten kaikki meni. Luonnollisesti hän toivoi uutta alkua, puhdasta pöytää. Puitteet olivat hienot: käytännöllinen pohjaratkaisu, erinomainen sijainti ja ikkunoista tulvi kaunis maisema. Mutta koti oli sisältä vielä remontoimaton. Se tuottikin hieman päänvaivaa, huolta ja varmasti stressiäkin. Ei tullutkaan valmista onnenkantamoista, pakettina, ostaen ja haluten. Hänen täytyi pikkuhiljaa alkaa nikkaroimaan, maalaamaan, huoltamaan sekä kutsua apuakin, jotta koti saadaan valmiiksi. Hän päätti kutsua ystäviä luokseen, niin silloin kodin täytyy olla valmis ottamaan tärkeät ihmiset vastaan.

Samanlailla täytyy meidänkin tehdä se päätös, että lähdemme nikkaroimaan ja huoltamaan itseämme sisältä päin, jotta olemme asuttavia. Oli meidän ulkoiset puitteet mitä tahansa. Ja päättää olla valmiita ottamaan vastaan jokainen päivä ystävänä.

Minä toivon, että vuosi 2013 on sinulle, minulle ja meille loistava. 
Ja jokainen päivä on sinun päiväsi, myötätunnon ja valon täyttämä, sillä me olemme ainutlaatuisia. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sea Legs

 

Love is apart from all things.
Desire and excitement are nothing beside it.

 

Magazine Beach after Boston University Bridge before Memorial Dr.

It is not the body that finds love.
What leads us there is the body.

What is not love provokes it.
What is not love quenches it.
Love lays hold of everything we know.

 

 

Boston University Bridge

The passions which are called love
also change everything to a newness
at first. Passion is clearly the path
but does not bring us to love.

 

 

 North End, Little Italy

It opens the castle of our spirit
so that we might find the love which is
a mystery hidden there.

 

 

 

North End

Love is one of many great fires.
Passion is a fire made of many woods,
each of which gives off its special odor
so we can know the many kinds
that are not love.

 

 

 

 Boston University Bridge

Passion is the paper
and twigs that kindle the flames
but cannot sustain them. Desire perishes
because it tries to be love.

 

 

 

Copley Square
 

Love is eaten away by appetite.
Love does not last, but it is different
from the passions that do not last.

 

 

 

Magazine Beach after Boston University Bridge before Memorial Dr

Love lasts by not lasting.
Isaiah said each man walks in his own fire
for his sins.

Love allows us to walk
in the sweet music of our particular heart.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sea Legs

What goes around, comes around? 

Bostonissa syöksyin syvemmin miettimään olosuhteita. Kuinka niiden hyväksyminen vaikuttaa omaan itseensä, mutta mielessäni virtasi myös karman vaikutus. Mitä karma tarkoittaa?

Olen ennenkin pallotellut ajatuksilla, että saako paha aina palkkansa ja hyvyys aina palkitaan? Onko maailma epäreilu vai jaetaanko nallekarkit tasan? 

Löysin oman joogastudioni Bostonista, Karma Yoga Studios . Sydämeni jäi sinne. Osa ainakin. Sydämen muotoinen pieni pala sydämestäni.

Joogan lisäksi heillä on kaunis ja eteerinen luomukahvila. He auttavat kodittomia ihmisiä keräämällä heille vaatteita. Se on myös hylättyjen ja loukkaantuneiden eläinten turvapaikka. Erään päivän aikana tuli "David" hakemaan uudet kengät, kertoili samalla, että takkeja tarvitsisi talven kylmiä ilmoja varten, ja yksi pariskunta toi pökertyneen pikkulinnun hoitoon. Siellä on myös nähty kalkkuna, koiria ja peurakin. 

Jäin joogailujen jälkeen kahvilaan aina. Luin lehtiä, kirjoitin tutkimussuunitelmaani tai muuten vain olin ja mietin. Noiden hetkien myötä opin tuntemaan henkilökuntaa sekä joogan opettajia. Voin jopa sanoa, että sain sieltä ystäviä loppuelämäkseni. Miksi sitten karman pohdintaa..

Harmikseni kyllä, menetin ystävyyssuhteen reissullani johtuen, että maailmamme ja elämämme eivät kohdanneetkaan. Katsoimme, elimme ja koimme täysin eritavalla. Vaikka pohjimmiltani aina uskon, että jokainen meistä haluaa samaa, olla onnellinen, rakastettu ja saada rauhan. Mutta me jokainen teemme sen eritavalla. Kenelläkään ei ole oikeaa tai väärää tapaa. 

Mutta tämän pienen elämäntaparistiriidan takia olin jäädä kodittomaksi matkallani. 

En juurikaan pahoittanut siitä mieltäni. En vihastunut ystäväni käytökseen, toki hieman hämmennyin ja hetkeksi suivaannuin. Kuinka voi arvottaa elämäntapavalinnat.. mutten lähtenyt miettimään, että hän olisi ollut minulle velkaa tai minä hänelle. Toki koitin hieman selventää tilannetta, mutta joskus on helpompi luovuttaa kuin enää pahoittaa toisen tai omaa mieltä. En jäänyt potemaan, murehtimaan tai surkuttelemaan maailman olevan paha, vaan rohkeasti pyysin apua lähes tuntemattomilta ihmisiltä. Uskoin hyvään ja kenties siihen, että olosuhteet ovat nyt nämä, pakko kysyä tukea ulkopuolelta. En tietenkään tarkoita, etteikö asioihin voisi vaikuttaa, mutta joskus on parempi oikeasti luovuttaa. 

Ehkä se, että kerran autoin lajittelemaan ja erittelemään kasvorasvanäytteitä parisen tuntia respanpitäjän kanssa, samalla katkeamattomasti tarinoiden elämistämme, molemmat vakavasti kuunnellen ja kirkkaasti nauraen, sai erään pariskunnan muutama päivä sen jälkeen tarjoamaan lumimyrskyssä minulle lämpimän autokyydin uuteen majapaikkaani.

Tai ehkä se, etten suonut tummanpuhuvaa ja pahaa ajatusta ystävälleni, vaan enemmänkin kevyttä myötätuntoa häntä kohtaan sekä olin myös pahoillani hänen puolesta, ettei hän suostunut hyväksymään toisenlaista elämää, auttoi minua löytämään ja saamaan sellaiset ihmiset elämääni, jotka ruokkivat minussa entistä enemmän ystävällisyyttä sekä pyytetöntä ja vilpitöntä läsnäoloa. Heidänlaiset ihmiset saavat minussa energiaa, jotta jaksan sekä haluan hymyillä. 

Ehkä karma minulle näyttäytyy siten, ettei välttämättä tasan mene nallekarkit kahden ihmisen välillä, mutta jos luot jotain hyvää ajatuksissasi samalla kun teet hyvää, saat sitä takaisin. Ehkä eri muodossa, ehkä eri ihmiseltä.

Mutta pitää olla sun tärkeimmät aistit ja sun vahva sydän auki vastaanottamaan kaunista, arvokasta ja elämäniloista hyvää. Muuten jää siitä paitsi. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sea Legs

Ensiksi tuli Sandy.  Se pyöritti ilmaa eri suuntiin. Kylmensi lämpötilan. Sitten saapui lentoni. Pohdin kuinka luonnonvoimat ovat usein olleet läsnä matkusteluissani. Tuhkapilvet Lontoossa, maanjäristys Mexico Cityssä, vaarallinen myrsky lentäessä Atlantin yli Eurooppaan ja nyt riepotteli hirmumyrsky itärannikkoakin. 

Kuinka pieni ihminen onkaan tässä maailmassa. Kuinka vähän voimmekaan kontrolloida ympärillä tapahtuvia asioita. Ja kuinka paljon me sitä turhautuneina yritämme ymmärtämättä sitä, että ainoa asia mihin voit vaikuttaa on sinuun itseesi. 

 

Viime sunnuntaina oli kylmän rapea päivä. Aurinko näyttäytyi siniseltä taivaalta. Valo toi kauneutta väreihin, jotka energisoivat ja toivat seesteisen olon.

Eräs hääpari otti kuvansa tuolla sillalla. He olivat valinneet yhteisen onnenpäiväkseen juuri tämän kyseisen päivän; vannoa vala, lupautua olla toisen kanssa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ja lupautua toiselle kunnes kuolema erottaa.

Mikä on se sinun päivä, jolloin vannot itsellesi valan, jossa lupaat kunnioittaa ja kuunnella  itseäsi, kehoasi ja mieltäsi sekä työskennellä itsesi kanssa, olla tyytyväinen ja onnellinen itsesi kanssa, lupautua itsellesi etkä itsesi ulkopuolelle, kannustaa hyvissä ja vaikeissa poluissa, luottaa elämään ja muistaa vaalia yhteisiä hetkiä rakkaudella?

Hiljentymällä riittävästi pystyäkseen tarkkailemaan luontoa ja sen toimintatapoja, lakkaamalla olemasta liikkuja vaan antaa elämän liikkua itsen läpi, kenties joku päivä unohtaa pakonomaisen tarpeen välittömään tarpeentyydytykseen. 

 

Valo hitaasti illalla vähenee. Se saavutti puun korkeimmalla olevat oksat ja lehdet. Rauhallisesti hämärän voi ottaa vastaan.  Sillä vaikka yö ja hetkellinen pimeys tulee, se ei tarkoita, etteikö aamu nousisi taas huomenna. Ehkä pilvisempänä, ehkä sateisempana, mutta luontoon ja olosuhteisiin ei voi vaikuttaa. On parempi valita, että on sopusoinnussa niiden kanssa kuin antaa vaikuttaa negatiivisesti.

Ehkä sitä on silloin hieman enemmän myös sopusoinnussa itsensä kanssa.

Share
Ladataan...

Pages