Pelko
Pääsin eilen purkamaan mieltäni vanhan ystävän kanssa keskustellen. Rohkaisin mieleni ja aloin juttelemaan hänelle. Hän odottaa nyt esikoistaan kuudennella kuulla ja olin jotenkin pelännyt ottaa asiaa esille hänen kanssaan. Pelkäsin, että kateus musertaisi minut. Mutta niin ei käynytkään :)
Tiesin heidän myös kamppailleen samansuuntaisten ongelmien kanssa, kuin me. Sain paljon toivoa ja rohkeutta! Sain keveän mielen, kun sain purettua pahaa oloa. Hän ymmärsi ja komppasi :)
Pelottaa se maanantai. Mitä jos jäädyn, enkä saakaan sanottua mitään? Minua hävettää. Hävettää olla näin vajavainen, etten saa edes yhtä lasta tehdyksi. Eikö minusta ole siihen? Itseinho kasvaa päivä päivältä. On jotenkin noloa mennä selittämään omia asioitaan ventovieraalle. Mitä jos hänkin ajattelee, että olen vielä niin nuori? Tai sanoo, että pudota lisää painoa. Voi hyvä Luoja, kuinka paljon vielä? Ja kyllä, kohta 10kg jo lähtenyt ja mitään parannusta minkään suhteen ei ole tullut. Minua suututtaa, suututtaa niin vietävästi.
Kommentit
Voisin halata sinua. Olen nimittäin kamppaillut samojen tunteiden kanssa jo monta vuotta, noin seitsemän tarkalleen laskettuna... Olen tuntenut samaa vihaa ja vajavaisuutta. Vika onkin juuri minussa, Mikä vihastutti minua vielä enemmän oli se että mieheni on raskaan sarjan tupakoitsija eikä muutenkaan mikään tuikiterveellisten elämäntapojen suosija, minä sen sijaan muutin kaiken, lopetin tupakoinnin, alkoholin, epäterveellisyydet ym ym ja silti me epäonnistuimme.
Oliko sinulla se aika nyt eilen? Toivon että se on rauhoittanut sinua. PCOS ei missään nimessä tarkoita 'ei ikinä'. Nykyajan lääketiede tekee ihmeitä, ystäväni on siitä iso esimerkki. (Toivottavasti myös minä pian) Aloitan hoidot helmikuun puolella. ävin Englannissa yhden hoidon, mutta luotan Suomen lääkäreihin niin paljon enemmän. Jos sinulla on mitään kysyttävää tai mitään, anna tulla vaan. nimim. hormoonihulluuden läpikäynyt <3
Oi, kuinka hienoa nähdä, että joku oikeesti lukee näitä jorinoita! :)
Kävin maanantaina, joo. Helpotti paljon jo se, että sain sanotuksi, että hoitoon tarvitsee päästä, tää on mission impossible meille luonnollisesti. Se että sai lähetteen TAYS:in, tarkoittaa sitä, että joutuu sitten odottelemaan sen 6kk ainakin, mutta so what, jotain kuitenkin tapahtuu! :) Rauhoituin lähes täysin.
Teillä alkaa nyt jännittävät ja raastavat kuukaudet, oikein paljon voimia!! <3 Toivottavasti kaikki on sen arvoista ja päättyy parhaalla ja toivotuimmalla tavalla :)
Ja voipi olla, että kysymyksiä ilmenee, jahka pääsen vauhtiin hormonieni kanssa ;)
Kiva kuulla että pelko on hieman lauennut :)
Minulla oli pieni kauhun hetki tässä eilen kun luulin että lääkkeeni olivat jäätyneet. Ne kun pitää olla tuolla jääkaapissa ja laitoin ne sinne vihanneslokeroon, huomasin sitten että viereisessä vihanneslokerossa oli porkkanat jään peitossa joten avasin paketin... ja se pullo jossa on 'jauhe', se jauhe oli vaan semmonen löntti... Hengenahdistus ja pyörrytys seurasi, maksoi nimittäin sen 671,50€ ne lääkkeet. Guuglasin paniikin raivolla ja sain selville että sen 'kuuluukin' olla semmonen löntti joka sit sulaa heti kun siihen laittaa nestettä :D Panin kuitenkin varmuuden vuoksi jääkaapin lämpötilan piirun verran korkeammaksi :D
Voimia odotukseen, se kyllä palkitaan sitten loppupeleissä :)
Voi ei, muakin alko jännittään sun lääkkeet, ennen kun pääsin loppuhuipennukseen! Hyvä että ovat kunnossa! :)
Kommentoi