Tai löytäisi edes rautatieaseman?

Kävin tänään ensimmäistä kertaa Frankfurtissa, jonka pitäisi olla vajaan puolentoista tunnin junamatkan päässä. Tänään sinne kuitenki kesti tunnin pidempään koska juna pysähteli ja lopulta ei mennyt edes Frankfurtiin asti vaan jouduin vaihtamaan junaa Hanaussa.

Päivän tarkoituksena oli etsiä ostospaikkoja äitin ja kaverin tuloa varten että löytyy vähän nopeammin. Etukäteisreissu oli ihan tarpeellinen, eksyin sekä ostoskatu Zeiliä etsiessäni että poislähtiessäni. Molemmilla kerroilla heitin noin tunnin ekstra lenkin. Etenkin siinä vaiheessa kun ostokset jo tehneenä (järkyttävä läjä kolmen euron t-paitoja Primarkilta) löysin itseni Westendistä kaatosateessa, alkoi hieman ärsyttää tämä Saksanmaa. Miksi joka kerta kun tulen tänne sää on ihan nurinkurinen ja onko ne ostokset pakko pakata paperikassiin.

Lopulta kun istuin junaan oli toisessa kainalossa epämääräinen paperi/kangas/hengarimytty ja toisessa kädessä likomärkä sateenvarjo. Varjosta huolimatta jokainen vaatekappale päälläni oli litimärkä.

No, tulipahan lenkkeiltyä edes vähän, juoksu on tauotettu ainakin keskiviikkoon asti koska lonkka ei kestä edes kunnon kävelyä.

Uusien juoksukenkien myötä (rakastan, rakastan, rakastan) juoksusta on tullut paljon helpompaa ja kevyempää kuin ennen. Tuntuu erittäin vahvasti siltä että myyjä oli ihan oikeassa todetessaan minun juoksevan kengillä jotka ovat niin persiästä kuin olla voi.(Oma käännös koska en ihan ymmärtänyt kaikkea mitä myyjä saksaksi sönkötti.)

Edelleen vaan vaivaa viime kesänä kylmiössä rehkiessä revähtänyt pakaralihas. Se ei enää ole pitkiin aikoihin pettänyt alta mutta on epämääräisen tuntuinen ja jotenkin jomottava. Tälläkin viikolla on töissä tullut seistyä ja käveltyä melkein 40h kun laskee mukaan työmatkat. Ja tietysti kun toinen puoli kipuilee ja asento muuttuu niin nyt alkaa oikeakin pakaralihas oireilla.

Mutta ei voi muuta kuin jatkaa kevyehkösti treenailua, toivoa että sää lämpenisi ja syödä viimeisen suklaapupun pois huomista lenkkiä odotellessa.

Lähdin tänään juoksemaan ensimmäistä kertaa koko keväänä. Sekä juoksukunto että suunnistustaito tuntui olevan melko hukassa. Jonkun aikaa puistossa pyörittyäni löysin itseni nimittäin McDonaldsin parkkipaikalta.

Juoksin alkuun pitkälti sykemittaria tiiraille kun sykkeet nousivat niin korkealle. Kun rupesin seurailemaan maisemia, putosin kartalta (joka tosin oli kotona, samoi kuin silmälasit) kun joka puolella oli ihania pikku siltoja ja puroja. Löysin myös ihanan joutsenlammen ja ensi kerralla on pakko ottaa kamera mukaan. Tai jos ensi kerralla katsoisi eka minne juoksee ja jättäs sen kameran sitten kävelyreissulle. Ihan siltä varalta että taas eksyy.

Heräsin lauantaiaamuun vaille kahdeksan paikallista aikaa ja kävin käppäilemässä kortteleita, joita ei joka aamu  tule kierrettyä ja kappas, löysin erotiikkaliikkeen ihan meidän hoodeilta, kaks korttelia kämpiltä. En viittiny mennä sisällä käymään kun oli niin paljon jo muita ostoksia, mutta olin positiivisesti yllättynyt liikkeen siististä ulkoasusta ja katukylteistä joissa erittäin asiallisesti mainostettiin vibraattoria.

Kävin kotiin tultuani liikkeen nettisivuilla ja pakkohan sinne on jossain vaiheessa eksyä. Ainakin Frankfurtin vastaavaan shoppailureissulla jos ei tuohon paikalliseen ruokakaupan vieressä. Todennäköisesti kuitenkin jätettävä sekin shoppailu sinne reissun loppupuolelle, raha palaa kyllä hyvin muutenkin. Ostin tuossa viinipullon ja kassalla tajusin että eihän mulla oo avaajaa. Toivottavasti kämppiksillä on.

Melkein viikko selvitty hengissä Saksassa. Kaikki on ihan sekaisin, niin myös miun pää. Miun muistin mukaan mie oon puolet ajasta Italiassa. Rakennuskanta ja yleinen habitus tuntuu enemmän siltä. Perjantaiaamuna olin yhdeksään mennessä valmis pakkaamaan laukkuni ja lähtemään takaisin Suomeen. Eka viikko kun piti olla vapaata ja keskiviikkona päätä bilettämään niin ei. Meikäläinen komennettiin jo torstaiaamuna sairaalalle harjoitteluun. Ei vuokrasopimusta, ei valoa kämpässä, papereita pitäis palauttaa koululle ja mites sen teet kun oot toisella puolella kaupunkia töissä.

Sit kun yks muija kehtaa töissä valittaa koko ajan että kun hän ei kuule miun suusta muuta kun Ja, ja. No sori kun en saanu aikaa sopeutua yhtään tai tutustua kehenkään niin nökötän viikonlopun yksin kämpillä. Haistakaa P!

Sääkin on vielä huono. Ja pärjäänhän minä näköjään saksalla sen verran, että tällä viikolla oon käyny lääkärintarkastuksen saksaks ja tänään henkevän keskustelun erään rouvan kanssa sateenpitävästä tuulipuvustani. Hyvällä säällä täällä on ihan kivaa mutta vesisateella suljettuna hämärään huoneeseen, vähemmän.

Mummo murti kätensä maanantaina ja on edelleen sairaalassa. Iskä pääs torstaina samaiseen laitokseen lanssikyydillä, on operoitu jo kerran, eikä tiedetä mikä on. Että varsinainen riemuviikko.

Olis ees sen panon saanu viime viikolla niin ei vituttas niin pahasti.

Täällä kun menee kauppaan niin joka saamarin kassan vieressä on liukkaria mutta kortsuja ei näy missään. Vetääkö kaikki täällää paljaalla vai mikä ihme on homman nimi?

Missasin bileet eilen, koska herätys tänään 6.30 ja huomenna ei kyllä varmaan jaksa mihinkään ilman päiväunia jos joku jotain ehdottaa. Herätys 4.30.

Seuraavat kolme viikkoa joka arkiaamu herätys 4.30. Voi olla pirtee mimmi tän harkan jälkeen.

Vaikka Saksassa olenkin niin kertailen mieluummin lauantain tapahtumia. Saksan suurin ongelma on tähän mennessä ollut netin saamisen viivästyminen. Piti päästä FB:hen tarkistamaan olisiko lauantaina tavattu ihanuus hyväksynyt kaveripyynnön. Ei oo!!! Apua.

Lauantai-ilta oli parhaita pitkästä aikaa. Aloittelin kotona joskus yhdeksän aikaan ja jossain viidennen talonlonkun jälkeen alkoi tuntua päässä. Kävin erittäin hyvää keskustelua alokasaikaisen johtajani kanssa kunnes tytöt tulivat.

Liikkeelle lähdettiin samalla tyttöporukalla kuin edellisenäkin iltana mutta miehet vaihdettiin ettei tylsäksi käy. Mentiin pubiin ensin ja siellä oli tosi kiva cover-bändi ja meikäläinen oli aika vauhdissa kun tais tulla jo kymmenes paukku naamaan illan aikana.

Pubista siirryttiin yökerhon puolelle, missä hokasin kaverin ja kaverinkaverit. Kaiken huipuksi tämä kaveriporukka oli miespuolinen ja kun oltiin baaritiskillä tilaamassa niin huomasin exän sivummalla istumassa. Heitin siinä flirttivaihteen täysille ja meillä oli oikein hauskaa kaverinkaverin kanssa. Tyyppi oli söpö ja hauska ja meillä oikeesti natsas juttu hyvin, mutta vissiin liian hyvin kun taas päädyin hyvä jätkä kategoriaan. Läppä oli erittäin ronskia ja tyyppi sano vielä ite olevansa iskemässä naista kun oli vasta eronnut. Eipä ees oma kaverini saanut kaveriaan puhuttua meidän suuntaan yöksi. Olis varmaan pitänyt sanoa tyypille suoraan ett lähetkö kämpille naimaan.

Kävin jossain vaiheessa exää morjestamassa. Keskustelu baaritiskillä noin suunnilleen seuraava.

minä: ois ollu ihan kohteliasta ees vastata tekstiviesteihin.

hän: Aha

minä: niin et mie lähen Saksaan maanantaina tai ite asiassa huomenna

hän: yhym

minä: et ei muistella pahalla

hän: ei

Minä olin jo tuossa vaiheessa aika korkealla känniyden asteella ja olettaisin hänenkin olleen, mutta joku raja. Ja kun olevinaan ei tapahtunu mitään erikoista minkä takia erottiin. Mulle jäi jotenkin semmonen olo että hän syytti minua jostain. Että mitähän lienen tehny että oon saanu jonkun taas puhumaan.

Mutta oli erittäin mukavaa, tanssittiin paljon ja mentiin taksilla molempiin suuntiin kun oli aivan tajuttoman liukasta. Ja kymmenen sentin korot vaikeuttaa kävelyä aina. Ja kannusti hyvin taas ottamaan niskasta itteään, tai enemmän vatsanahkasta, kun on syinä sekä exälle näyttäminen että uuden miehen koukkuun saaminen. Tämän ti jonkun toisen. Sunnuntaina asemalle ajanut taksikuskikin käski hankkia Saksasta rikkaan miehen. Miun tutor täällä on kyllä ihan syötävän näkönen bisnesopiskelija. Miespuolinen kämppikseni ei valitettavasti ole niin hyvännäköinen.

Vaakaan en suunnitelman mukaisesti sunnuntaiaamuna ehtinyt kun oli liian kiire oksentaa sisuksiaan ulos. Mittanauha on kuitenkin mukana ja suklaasta aion pysyä erossa. Vielä ei ole edes tehnyt hirveästi sitä mieli kun kuitenkin on niin paljon tuoretta leipää ja muuta hyvää.  Ja täällä alkaa kuitenkin bikinikausi kohta kun nyt jo on 15 astetta kun aurinko paistaa. Kirjoitan asiallisempaa blogia reissusta joten tänne tipahtelee vain likaisia yksityiskohtia ja paineiden purkua, sekä henkisten että fyysisten. Lenkkeillä kun ei hirveästi viitsi kun meiän suihkut on ihan hirveen huonot.