Oodi kevätsateelle

Olen aina rakastanut kevätsadetta. Etenkin kun se oikein rummuttaa peltikattoon ja kohisee maahan valtavalla voimalla. Taivas on silloin huikean värinen ja kirkas, mahtavassa kontrastissa raikkaan kirkkaisiin alati kasvaviin puidenlehtiin. Vihreys oikein sattuu silmiin. Tuoksu on huikea.

Tänään Lontoossa satoi juuri noin. Ja eilen. Ja sitä edellisenä päivänä. 

Olen maannut sängylläni ja katsellut ikkunasta tummaa taivasta ja seurannut puiden lehtien kasvua. Ihana vehreys. Olen uhmannut sadetta sen tauottua kirkkaanoranssin anorakkini kanssa, hymyillyt harmauden läpi ja sisälle päästyä odottanut vain hetken ennen kuin sateen voimakas rummutus taas alkoi. 

Ihanaa tietää kuinka kesä lähenee huimaavaa vauhtia. Puut ovat kukassa, etäällä liverävät linnut. Voin vain kuvitella kuinka puistot ovat heränneet eloon. Olisipa mukana lukiovuosina hankitut kirkkaankeltaiset Hai-saappaat - niille olisi nyt käyttöä.

Saappailla tai ilman, kevätsateessa on taikaa.