Sellaisena kuin olen
Olen aina ollut itsetutkiskelija, halunnut oppia tuntemaan itseni ja kehittya persoonana. Mielestani sanonta Life is not about finding yourself, it is about creating yourself on aika nerokas. Kaikki kokemukset, hyvat ja huonot, ovat olleet vaikuttamassa siihen kuka nyt olen.
On todellinen matka oppia luottamaan itseensa, omiin valintoihinsa ja kykyihinsa. Mielestani nuoruus on mielenkiintoista aikaa juurikin siksi etta silloin saa kokeilla, erehtya ja elaa vauhdikkaasti. Oppimatka toki jatkuu hamaan aikuisuuteen. Siita minulla ei viela ole tietoa, joten voin pohtia asiaa vasta nuoruuteen saakka.
Yksi tarkeimmista opeista on ollut se miten elaman antamat kokemukset ja opit on otettava vastaan ja miten yksi loppu on uuden alku. Huonoistakin kokemuksista seuraa kuitenkin aina jotain hyvaakin. Toinen tarkea oppi on osata rakastaa itseaan terveella tavalla. Tama on minulle ollut kivinen tie, osaksi alakouluiassa ja ylakoulussakin kokemani kiusaamisen vuoksi. On hienoa pystya nyt 24-vuotiaana katsomaan itseaan peilista ja hymyilemaan omalle kuvalleen, nahden sen tutun ihmisen joka ehka katosi masenuksen ja alituisen alaslyttaamisen jalkeen hetkeksi, mutta hymyilee nyt silmakulmillaankin ja on kokenut elamassaan mita upeampia kokemuksia. Ollut rohkea sen pelkaamisenkin edesta, nauranut luultavasti tuplasti sen minka on itkenyt.
Toivon etta saavuttamani luottamus ja ajatus siita etta olen ihan hyva tyyppi sailyy viela vuosikaudet ja saan kehittaa itseani viela eteenpain monella tavalla.
Nyt olen hyva sellaisena kuin olen.
Kommentit
Hih, aivan ihana tuo sanonta itsensä löytämisestä ja tekemisestä. Se on kovin totta, että huonotkin kokemukset ovat osa itseä ja itsensä rakastaminen kolhuineen kaikkineen on tärkeää. Musta tuntuu myös, että olen tutustunut itseeni uudestaan ja jopa tykkään siitä peilin tyypistä.
Hyvä me! :)
uunotar, Ihana kuulla etta samankaltaisia kokemuksia on tapahtunut siellakin. Hyva me! Pitaa muistaa aina etta on niin tarkeaa tykata itsestaan, 'joutuuhan' sita itsensa kanssa muuten taistelemaan turhaan usein itsekin keksimiaan vikoja vastaan koko elamansa ellei hoksaa jossain vaiheessa etta onhan sita aika metka tyyppi. Uskon etta itsestaan tykkaamalla voi saada myos levitettya onnea ymparilleen - vahan kuten tuo kuvakin sanoo. :)
Hyvä teksti (nyökyttelen täällä) ja voi vitsi miten mainio kuva! Ton kun saisi julisteena :)
Anna Karhunen, kiitos! Tuo kuva on kylla loistava! Piristavan nakoinen ja hauskasti sanottu lausahdus myos! Kelpaisi kylla seinalle. :)
Niin totta! Mäkin kadotin itseni hetkeksi johonkin masennuksen alhoon ja ihan tosissani mietin, miksi mun läheiset pitää musta, itse kun en oikeasti keksinyt enää yhtäkään syytä. Nyt ne asiat on alkanu valottua jälleen itsellekin, oon mä ihan jees tyyppi. :-)
Keskustele