Ruokaremontti on jo auttanut

Sievä Sekasotku

Pistin jääkaapin sisällön remonttiin lauantaina 9.2. ja nyt on jo tuloksia, toki sehän on vain nestettä joka on lähtenyt, mutta silti.... WUHUUUU! Parissa päivässä hävisi jo pöhötys kasvoilta, josta itseasiassa Matts huomatti. Eilen kävin jälkitarkastuksen yhteydessä sitten puntarilla ja se näytti -2,5kg, siis ihan mieletöntä. Motivaatio senkun kasvaa ja mikään ei pysäytä minua nyt. 

Tiistain uimareissukin meni kivasti. Alku lämpö otettiin Prisman pukukopissa kun vedin makkarankuori uikkareita päälleni. Lentäviä lausahduksia kopista: "Tässähän tulee jo hiki, niin ei tarvi lämmitellä." "Ei halua varmaan uimapuvun valmistajat lihavia ihmisiä uimahalleihin järkyttämään kanssa uimareita, kun EI NÄÄ MEE!" Mutta lopulta se löytyi ja ei onneksi ollut lepardi kuvioinen, niin kuin pelkäsin.

Puolisen tuntia uitiin ja toiset puolituntia vesikäveltiin. Siihen meinasi kyllä mennä hermo jo alkumetreillä, kun en ymmärtänyt kuinka sen vyön saa pysymään, ettei se nouse niskaan tai lävähdä naamalle, mutta onneksi keksin sen lopulta :D Tuli se ihana tunne, että on tehnyt jotain. MAHTAVUUTTA!

Eilen lähdin Pietarsaareen ja pääsi Attekin vihdoin ja viimein ensimmäistä kertaa ulos vaunuissa. Äiti lähti Millan ja rattikelkan kanssa mäkeä laskemaan ja itse lähdin lapsuuteni maisemiin vaunulenkille. 2km meni sutjakkaasti, vaikka keuhkoihin kyllä sattui kun oli niin kova tahti, eli oli pakko vähän höllätä. Oli kuitenkin ihana kävellä lapsuuden ystävien kotitalojen ohitse ja muistella, mitä kivoja leikkejä niillä pihoilla leikittiin aikoinaan. Harmillista oli vain se, että pieni metsäpläntti jossa lapsena paljon leikimme oli kaadettu ja siinä komeili, kyllä ihan hieno talo, mutta jotenkin se ei vain sopinut siihen, siinä kuului olla meidän "pikku mettä."

Hyvää ystävänpäivää kaikille

 

Share

Kommentit

Mamma
Mamman Sähkövatkain

:) täältä saatu tsemppi on kans kyllä niin ihanaa. Kiitos :)

Äidin kaatopaikka

Se jo itsessään on mahtava tunne,kun se nestepöhö lähtee liikkeelle  ja alkaa pikkuhiljaa häviämään. Mutta voi sitä tunnetta,kun huomaa mahtuvansa vaatteisiin,joihin ei ole edes uskaltanut yrittää moneen vuoteen :) Itse kaivoin kaapista motivaatioshortsit ensi kesää ajatellen(joita en todellisuudessa koskaan tule käyttämään julkisesti,vaikka jalkaan mahtuisivatkin ekaa kertaa viiteen vuoteen :D).Tsemppiä sinne!

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Kiitos. Mulla ei taida olla enää mitään liian pieniä kaapissa, koska luovutin kun yhdet farkut oli siellä lojunu monta vuotta. Mutta pitää kaivaa jos sieltä jotkut hoikkapökät löytyi ;)

Kommentoi