Haasteet, olenko introvertti vai ekstrovertti?

siiristiina

Varmaan jokainen tyyppi, kenet tunnen pintapuolisesti pitää minua sataprosenttisesti pesunkestävänä ekstroverttinä. Se on se tyttö, joka nauraa aina ihan hirmuisen lujaa, jota ei pelota puhua kenellekään ja jonka voi lähettää minne vaan, niin se on luonut päivässä jo muutaman uuden tuttavuussuhteen. Check check check. Just tämmöisenä olen itseänikin pitänyt aikuisikään saakka, ja osittain se pitää paikkansa edelleen. Yksi mun parhaista ihmissuhteista on kuitenkin ollut erään täysin autistisen, totaalisen introvertin kanssa. Meidän ympärillä olevat ihmiset ihmettelivät, mikä kummallinen mismatch me ollaan ja miten saadaan aikamme kulumaan, jos olemme kuin yö ja päivä jokaisen luonteenpiirteen ja preferenssien suhteen. Pikkuhiljaa minulle kuitenkin valkeni, että tämä extreme ekstrovertti on vain osa minua, jonka takaa löytyy todellinen introvertti. Ei me oltukaan niin erilaisia, ei ollenkaan... Ja jokaisesta persoonallisuustestistä (rakastan sellaisten tekemistä) saan juuri introvertin vastaukseksi. Aina. 

Tämän kombinaation ymmärtäminen tuo haasteita arkeen ja ihmissuhteisiin, koska monen kaverin ja kollegan on vaikea nähdä se introverttipuoli, joka sen puheripulin ja niiden naurukohtausten takana piilee. Yllättävän usein se on juuri se introvertti-Siiri, joka päättää monista asioista arjessa, ja uskon ihmisten toisinaan jopa loukkaantuvan näistä päätöksistä. Jos he vain näkisivät tällaisen sekametelisopan pääkopan sisään, ymmärtäisivät he varmasti, etten tee näitä valintoja loukatakseni ketään. Meillä kaikilla on luultavasti sekä ekstroverttejä että introverttejä luonteenpiirteitä, mutta itse päädyn ääripäihin näissä molemmissa niin vahvasti tilanteesta riippuen, että se tuottaa minulle haasteita varsinkin uusien tuttavuuksien kanssa. 

Ekstrovertti on ihminen, joka lataa akkuja muiden ihmisten seurassa. Hän viihtyy suurissa ihmisjoukoissa, ja saa siitä energiaa. Hän väsyy ja tylsistyy yksinäisyydestä. Introvertille taas sosiaaliset tilanteet ja suuret ihmisjoukot ovat uuvuttavia, vaikka ne olisivatkin miellyttäviä ja hauskoja. Hän tarvitsee omaa tilaa ja yksinäisyyttä ladatakseen akkuja. 

Työelämässä koen olevani juuri se ekstroverttityyppi, joka jaksaa pitää tunnelmaa yllä konttorilla, kun haasteet tuntuvat kaatuvan koko tiimin harteille. Jaksan ja haluan olla sosiaalinen työkavereideni ja asiakkaiden kanssa, mutta en tiedä mitään hirveämpää kuin afterworkit. Ne ovat niitä tilanteita, jotka vetävät mun koneesta polttoaineen täysin loppuun. Kyse ei ole siitä, ettenkö tykkäisi kollegoistani. Yleensä diggaan jokaisen työpaikan tyyppejä ihan täysillä, mutta arki-illat ovat mulle pyhiä hetkiä. Ne on pyhitetty urheilulle ja yksinäisyydelle. En koskaan, koskaan, sovi arki-illoille mitään, koska tarvitsen sitä omaa tilaa ladatakseni akkuja työviikkoon. Työelämässä minun on suhteellisen helppo vastaanottaa yllättäviä muutoksia, mutta kaikki sen ajan ulkopuolelle laskeutuva spontaani pöhinä on pääkopalleni liikaa. Jos joku ehdottaa torstaiaamuna, että mentäisiin samana iltana työporukan kanssa keilaamaan niin palikat mun pääkopan sisällä rytisee vauhdilla alas. Saan pienen (en aina kovinkaan pienen) paniikin. Haluan suunnitella aikani, jotta varmistan sen akkujenlataushetken itselleni illalla ja jaksan suorittaa työni niin täysillä kuin tavoitteideni mukaista on.

Ystävyyssuhteissani koen esiintyvän oikeastaan nuo samat haasteet, mistä mainitsin yllä. Lataan akkuja aivan mielettömästi, jos saan tavata yhden tai kaksi pari hyvää tyyppiä kahvilla, illallisella, urheilemassa, elokuvissa tai lasillisella viiniä. Mutten yleensä tietoisesti hakeudu "tyttöporukoihin" jotka tapaavat keskenään useita kertoja viikossa, ja bilettävät lauantai-illat. Tipun aina tällaisista "porukoista" pois juuri samasta syystä, jota kuvailin yllä. Arki-illat ovat minun maailmassani tarkoitettu juuri niiden battereiden lataamiselle, enkä halua sopia niille illoille sen kummempia juttuja kuin kuulumisen vaihtamiset kuntosalin saunassa tai lenkkipolun varrella. Vaikka minun ekstroverttipuoleni vetää minullekin välillä bilevaihteen päälle, ja se tekee ihan jeesiä päästä päästämään höyryt pihalle silloin tällöin isollakin porukalla - priorisoin intiimimpiä kaveritapaamisia ja yleensä kaveriporukkani ovatkin suht hajautuneita. Arvostan ystävissäni kaikkein eniten sitä, jos minulla on muutama oikeasti erittäin läheinen ystävä. Heidän ystävyytensä pysyy, vaikka emme kävisikään iltateellä jokaisena tiistai-iltana tai vaikka en oikeastaan koskaan haluaisi tulla mukaan niille perjantai-iltojen pubirundeille.Tai vaikken halua lähteä mukaan alennusmyynneille ja Hulluille Päiville, koska se väenpaljous pyörryttää (mitä monen on vaikea kuvitella, koska nautin siitä jos saan ohjata jumppaa vaikka sadalle ihmiselle kerralla). Tiivistettynä, arjessani ei ole liialti hetkiä, jolloin minulla olisi "vapaita tunteja" ystävyyssuhteilleni. Täten parin erittäin rakkaan ystävän merkitys elämässäni on valtava, ja se, että viihdyn kollegoideni kanssa on erittäin tärkeää sosiaalisen elämäni kannalta. Haluan täyttää sosiaalisuus-mittarini työpaikallani ja harrastusteni kautta arkisin. Muu aika on me-time. 

Parisuhteessa taidan tämän sekamelskan takia olla se, joka analysoi tiettyjä asioita kolme kertaa enemmän kuin muut ja haluaa suunnitella yhteiset tekemiset (aivan liian kauan) etukäteen. Saatan miettiä toisen heittoja ja kommentteja (tai sanattomuutta) aivan liian kauan, vaikkei partnerilla olisikaan ollut sen diipimpää sanomaa juuri sen vitsin murjaisemisessa. Samalla taas saatan olla läheisteni kanssa sosiaalisesti täysin tönkkö, enkä osaa muotoilla feedbackiani niin kauniiseen muotoon, johon se kaikkien mielihyvän ylläpitämiseksi varmasti kannattaisi laittaa. Tänne pätee myös samat haasteet ajasta, kuinka sitä periaatteesta tahtoisi viettää yhteistä aikaa toisen kanssa enemmänkin, mutten ole kovinkaan joustava lopumaan siitä vain-minulle-tarkoitetusta ajasta ja omista rutiineistani.

Toimin näin, koska tunnen itseni. Ja tiedän, että jos en noudata oppejani, palan loppuun. En siis koskaan kieltäydy afterworkeista tai ilta-aktiviteeteistä siksi, etten pitäisi ideasta tai seurasta. Pidän vain itsestäni enemmän ja olen huomattavasti mukavampi kollega, tyttöystävä ja kaveri, jos saan tuon oman ajan kalenteriini... 

Omia kokemuksia saa jakaa.

Toivottavasti kaikilla oli ihana Vappu.

Haleja 

<3Siiri 

 

Kommentit

iidasoininen (Ei varmistettu) http://henkinenvahvuus.fi

Luin ihan älyttömän jutun erityisherkkyydestä, ja sen luettuani tajusin kanssa hyvin miksi itsellä on paljon noita sekä ekstro- että introverttisiä piirteitä&lt;3 Googlaa erityisherkkyys, tulee varmasti paljon artikkeleita :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.