Bilirubiini - vastasyntyneen keltaisuudesta

Koska pikkuisemme avustettiin maailmaan imuvedolla ja hänen painonsa oli alle kolme kiloa, hänellä oli kohonnut riski ihon keltaisuuteen eli bilirubiinin löytymiseen verestä. 

Kolmantena päivänä osastolla (torstai 3.10.), kun jo olimme kuulleet, että pääsisimme kotiin painonmittauksen jälkeen, hoitaja huomasi vauvamme ihon kellertävän hennosti painettaessa. Hän konsultoi edellisenä päivänä lääkärintarkastuksen tehnyttä lääkäriä ja yhdessä päättivät ottaa verikokeet Bil-arvosta. Oli siis mahdollista, että joutuisimme sittenkin jäämään osastolle ja vauva valokaappiin.

Kahdeltatoista otettiin kantapäästä verinäyte ja parin tunnin päästä saimme tulokset. Bilirubiini arvo oli 222 (valokaapin raja on 310). Tämä tarkoitti sitä, että pääsisimme kotiin, mutta seuraavana päivänä pitäisi labraan mennä kontrolliin. Käskettiin tarkkailla syömistä ja nukkumista, koska oireina keltaisuudella on väsyneisyys. Vauva ei esimerkiksi herää itse syömään eikä ole muutenkaan virkeä. Bilirubiini poistuu kehosta virtsan mukana, joten kotihoidonohjeeksi saatiin ahkeraa syöttämistä.

Perjantaina oli kontrolli aamusta yhdeksän aikaan. Iltapäivällä saimme tulokset puhelimitse. Hoitaja ilmoitti Bil-arvon nousseen (246).  Ei vielä mitään toimenpiteitä, seuraavana päivänä uusi kontrolli. Okei.. lauantaiaamusta suuntasimme keskussairaalan labraan, jossa uusi verinäyte otettiin. Olimme luottavaisia, koska vaippoja oli vaihdettu tiuhaan tahtia. Iltapäivällä saimmekin hyviä uutisia. Bil-arvo oli enää 196! Ei enää kontrolleja!

Emme olleet missään vaiheessa huolestuneita E:n voinnista. Vauvamme syö hyvin, herää itse syömään (syöttöväli ollut maksimissaan 3 tuntia, yleensä lyhempi) ja on hereillä muutenkin seurustelemaan kanssamme. Mutta hyvä tietenkin, että näihin asioihin tartutaan herkästi ja seurataan, kunnes tilanne menee ohi. Keskiviikkona meillä on ensimmäinen neuvola ja toivottavasti painokin on lähtenyt kunnolla nousuun. :)

Kapalossa on hyvä nukkua.

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Samaa mieltä - tosi hyvä että näitä seurataan ja nykyään ollaan niin tarkkoja!

Meillähän sairaalassaolo viivästyi juurikin tuon bilirubiinin takia: tirppa valohoidossa, ja suurimman osan peräti kahden lampun alla. Korkeat bilirubiinit aiheutti myös sen, että vauva ei jaksanut syödä itse, vaan maito pumpattiin ja kaadettiin nenä-mahaletkulla sisään. Kun me päästiin sairaalasta vihdoin (viikon jälkeen) kotiin, meilläkin oli vielä muutaman kerran noita kontrollikäytejä - ja nenä-mahaletkun kanssa elettiin vielä viikko kotonakin muistaakseni, voih.

Jännä juttu, että ei sitä ennen ollut kuullutkaan mistään ihmeen bilirubiinista :)

Silkkitassu

Onneks tämä on helppohoitoinen vaiva. :) Itse olin kuullut kyllä keltaisuudesta, mutta en kyllä mistään bilirubiinista saati siitä miten tätä hoidetaan (valokaapista olin kuullut... tosin kaikki kaapit on mennyt ilosesti sekasi...)

OdotuksestaOnneen

Meilläkin vältyttiin hiuksen hienosti valohoidolta. 280 tais olla korkein arvo joka mitattiin. Jouduttiin kolme kertaa käymään verikokeissa kotiinpääsyn jälkeen. 

Suloinen pikkuinen teillä <3

Silkkitassu

Protestoitiinko teilläkin sitä veren ottamista? Meillä kaks ekaa kertaa meni ilman suurempaa draamaa, mut sit viimeinen kerta kiljuttiin viimeistä päivää vielä senkin jälkeen kun laastari oli jo paikallaan. 
Kiitokset! 

OdotuksestaOnneen

Meillä meni aika kivuttomasti nuo verikokeiden ottamiset. Mua tais enemmän itkettää kuin Ukkoa :D Lämminvesipussi auttoi hirveästi, ite ei sitä oltais tajuttu, mutta kiltti labratäti vinkkas meille. Lämmiteltiin siis pikkuisia jalkapohjia ennen verikoetta pussilla jossa erittäin lämmintä vettä. Se vilkastutti verenkiertoa jalkapohjissa niin että näytteen sai helposti. Luulen ainakin että se oli syy miksei Ukko juuri protestoinut.

Silkkitassu

Meilläkin käytettiin sitä tapaa.

OdotuksestaOnneen

Voi pientä, se siis ei vaan tykänny moisesta pistelystä :( 

Nykyään Ukko on kyllä todella kipuherkkä. Ei tarvi kuin vähän pää kopsahtaa kaapin kulmaan niin hirveä itku

Menna (Ei varmistettu)

Hirmuisen suuret onnuttelut vauvasta! &lt;3 Kirjoittelin kommentin joskus silloin alkuraskaudesta, kun meillä oli sama la :) Meidän vauva syntyi 30.9. Teidän ihanuus onkin aika samankokoinenkin kuin meidän (paino 2980g, pituus 48cm ja py 34,5cm). Kaikkea hyvää teille!

Silkkitassu

No meillähän meni sit päivät just nappiin. Onneks olkoon teillekin!!<3

Sensei
Puuhevonen

Me jouduttiin kanssa valohoitoon, ja juuri noin että oli jo luvattu että pääsette kotiin muttaotetaanpas vielä tämä testi. Itkuhan siinä äodillä tulikun piti sairaalaan jäädä vaikka tottakai on hyvä että hoidetaan. Me selvittiin vuorokauden valohoidolla, sitten kotiin. Ensin tuntui kamalalta että vauvan piti olla syöttöjä lukuunottamatta koko ajan siellä valossa, mutta poika oli hyvin tyytyväinen siihen solariumiinsa ja nukkui aivan x-asennossa. Onneksi meillä oli perhehuone niin vauva sai olla koko ajan samassa huoneessa...

Silkkitassu

S olisi meidän sairaalaan jäämisen pidemmäksi aikaa ottanut tosi raskaasti (vaikkakin siis hyvä tietysti että hoidetaan), kun perhehuone mahdollisuutta ei tosiaan ollut. Eikä minuakaan kyllä siellä huvittanut olla pidempään, mutta onneksi saatiin kotiutua.
Huonekaverina minulla oli aluksi Helsingistä Jyväskylään synnyttämään tullut äiti, joka oli jo ollut täällä pari viikkoa odottelemassa synnytystä. Heidänkin olisi pitänyt jäädä johonkin kontrolliin tänne, niin oli sydäntä särkevää kun tuore äiti itki lohduttomana, että kotiin ei päästä vielä muutamaan päivään, vaikka oltiin jo valmiina lähtöön muuten. Sitten onneksi he saivat sovittua asian niin, että kontrolli suoritettiin Helsingissä. Sitä ilon määrää! :)

Kommentoi