Fretit ja me - eli elämää näätäkodissa

Fretti (Mustela putorius furo) on hilleristä kesytetty näätäeläin. Se on sukua muun muassa kärpällenäädälle ja minkille. Aikaisimmat havainnot hilleristä lemmikkinä tulevat tuhansien vuosien takaa Egyptistä, jossa muun muassa faaraot pitivät frettejä lemmikkinään. Alun perin frettejä kesytettiin Etelä- ja Keski-Euroopassa kanien metsästykseen, mutta nykyään se on myös suosittu lemmikkieläin. Jalostuksen myötä sen riistavietti on lähes kadonnut. (Wikipedia)

Olen omistanut frettejä nyt neljä vuotta. Kuulin niistä ensimmäisen kerran Joensuussa asuessani, kun tuttuni mainitsi nähneensä sellaisen löytöeläinkodissa, missä oli työskennellyt. Olin pohtinut jo pidemmän aikaa minulle sopivaa lemmikkieläintä ja aloin ottamaan selvää freteistä. Koiraa en halunnut, koska lenkittäminen. Kissaa en halunnut, koska ei lenkittäminen. :D I know.. I'm tough to please...

Otin yhteyttä mukavan oloiseen kasvattajaan, jonka sivuja olin tutkaillut jo jonkin aikaa. Sain täytettäväksi esitietolomakkeen ja toivoin voivani palata asiaan, kun elämäntilanteeni olisi näädille sopivampi (opiskelujen loppuvaihe, ei tuloja, mahdollinen muutto edessä, not good.). Puoli vuotta myöhemmin, talvella 2008, otin yhteyttä uudelleen ACH's Ferrets:n kasvattajanimellä toimivaan Aijaan ja pian olinkin jonossa odottamassa omaa silkkipötkylääni. 

Justus (ACH's Kangchenjunga) syntyi 1.3.2009 ja kahdeksan viikkoisena haimme sen silloisen poikakaverini kanssa kotiin.

(kuva ACH's Ferrets)

Vuoden päästä minun oli saatava toinen, silloinen poikaystävä suostui. Niin Immu (ACH's Lilium Pardalinum, syntynyt 19.3.2010) muutti meille niin ikään kahdeksan viikkoisena. 

(kuva ACH's Ferrets)

Alusta lähtien oli selvää, ettei näädillä tulisi olemaan häkkiä, koska fretit eivät ole häkkieläimiä. Tai jos häkki on käytössä, tulee sen olla riittävän suuri ja frettien pitää päästä häkistä ulos päivittäin useiksi tunneiksi. Hankin kuitenkin leikkikehän, jotta frettien liikkumista voi tarpeentullen rajata, esimerkiksi vieraiden käydessä tai siivouspäivänä. Kyseinen leikkikehä on meillä edelleen käytössä, hankin siihen viime syksynä myös kankaisenpohjan näyttelyretkiä tai mummolavisiittejä varten.

Kolmisen vuotta fretit söivät kuivamuonaa (Totally Ferret), jota tilasin Saksasta Zooplus-sivustolta sekä satunnaisesti kanan eriosia. Mutta huomasin sinä aikana, että varsinkin Justuksen hampaisiin ilmestyi hammaskiveä. Niimpä keväällä 2012 alettiin totuttaa pojat syömään enemmän raakaruokaa. 

Raakaruokaan siirtymisen taustalla oli muitakin syitä kuin pelkästään poikien terveys. Nimittäin olin alkanut toivoa poikien seuraksi pidempikarvaista tyttöfrettiä. Ja kun lähdin etsimään sopivaa kasvattajaa, jolta kyseisen fretin voisi saada, aloin myös lukea raakaravinnosta ja sen hyvistä puolista. Kasvattaja (Riinan Näätälä), jolle lähetin kyselyn pentueista, toivoi että raakaruokintaa jatkettaisiin kotona, kun pennut siihen ovat tottuneet alusta lähtien.

Suostuin tähän ja pian pojat söivät kanan ja kalkkunan eriosia (kauloja, rasvaa, siipiä, luista jauhelihaa) sekä kanan sisäelimiä (kokonaisia kivipiiraita ja sydämiä, vähän maksaa sisäelinmössössä). Tämän lisäksi ruokiin sotketaan pellavasiemenöljyä, merileväjauhetta ja maitohappobakteereita sekä tauriinia. Silloin tällöin herkkuina on myöskin kokonaisia hiirenpoikasia ja tipuja. Kuivanaksut eivät ole täysin jääneet pois vaan esimerkiksi reissussa ollessamme niitä voi olla vararavintona mukana sekä joidenkin ruokien joukkoon heitetään niitä sekaan.

Raakaruoasta saisi vaikka kokonaan oman postauksensa, joten tämän tarkemmin en siihen paneudu, mutta todettakoon että kakat ovat pienentyneet ja hampaat puhdistuivat täysin hammaskivestä puolessa vuodessa.

S tutustui fretteihin talvella 2011. Jos haluatte lukea millainen tämä kohtaaminen oli, voitte lukea sen S:n kirjoittamana toisesta blogistani, Ferretmayhem.

Heinäkuussa 2012 meille muutti viisitoistaviikkoinen Kiivi (Näätälän Little Black Sunflower, syntynyt 23.3.2012). Kiivi on puolipitkäkarvainen, 12,5% villihilleri. Kiivillä on jonkin verran alapurentaa (alahammas tekee huuleen lävistyksen, mutta tämä ei onneksi ole aiheuttanut Kiiville kipuja eikä vaikuta terveyteen) sekä muita "näyttelyvirheitä" (kuten värilliset pupillit ja jäykkä häntä). Kiivi oli alunperin varattu jollekin toiselle, mutta Kiivin ollessa luovutusikäinen varaajaan ei oltu saatu enää mitään yhteyttä, joten kasvattaja lähetti minulle viestiä että olisinko valmis ottamaan Kiivin itselleni. Ja minähän olin. :) 

(kuva S)

Meillä näätien kanssa ulkoillaan viikottain hihnassa (talvella sään salliessa, pakkasrajana pidän -10 astetta). Kotona näädillä on vapaa pääsy kaikkialle muualle paitsi makuuhuoneeseen ja vessaan. Haluan voida nukkua ilman, että joku yrittää kaivautua peiton alle. Näädillä on muutenkin kova halu tutkia kaikkea mikä on piilossa, joten nukkumisesta ei tulisi mitään. Olemme muokanneet kotiamme frettiturvalliseksi (estäneet pääsyt esimerkiksi lieden taakse laudanpalalla, hankkineet kalusteet frettien touhuja silmällä pitäen ja siirtäneet tavaroita alahyllyiltä ylöspäin). 

Jokaisella freteistämme on ihan omanlaisensa luonne ja toimintatapansa. Mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisen kanssa. Myös eri suosikkiruuat löytyvät. Kaikille on yhteistä nukkuminen (fretit voivat nukkua 16 tuntia päivässä) ja nutri-plussasta (tuubissa oleva vitamiinivalmiste, jota käytämme palkitsemiseen) pitäminen. 

Justus (painoa noin 1 600 g) on hienohelma, jolla on kammo lintuja ja aukeita paikkoja kohtaan. Kiertää vesilammikot häntä pystyssä. Saattaa kokeilla purra vieraita, mutta on aika kiltti, johon luotan täysin naamani lähellä. Osaa "high five"-tempun sekä kieriä. Justuksella on pakkomielle ruokaan (ei omassa kupissa olevaan vaan kaikkeen muuhun) ja hän voi varastaa vaikkapa pastaa lautaselta tai jopa suupielestä (on tapahtunut)...Justus on leikattu vuoden iässä.

________________________________

Immu (painoa noin 2 000g) on joukon johtaja ja mammanpoika. Vihaa imuria ja vieraita tai ainakin yrittää purra kaikkia vieraita. Rakastaa ulkoilua. Seurallisin, heittäytyy aina selälleen ihmettelemään kesyihmisten touhuja. Immuun en luota itsekään täysin naaman läheisyydessä, koska hammasta tulee, jos ei pidä huolta että hampaat osoittavat eri suuntaan kuin missä kasvot ovat. Ärsyttävintä on silloin kun Immu haluaa huomiota niin hän tulee kiehnäämään jalkoihin ja jos huomiota ei tipu, tartutaan varpaaseen. Neljässä vuodessa en ole kuitenkaan saanut yhtään kunnollista haavaa keneltäkään. Tärkeintä on käsitellä frettejä itsevarmasti ja tehdä selväksi kuka on pomo. Myös ruokkiminen vähentää hampaiden käyttöä. (koska en tällä hetkellä käsittele raakaruokia, näädät ovat alkaneet pitää S:ää enemmän pomonaan... damn...). Immulla on hormoni-implantti.

_________________________________________

Kiivi (painoa noin 1 100 g) on meidän vierasystävällisin fretti, jonka uskaltaa antaa kenen tahansa syliin ilman minkäänlaisia varoituksia puremisesta. Naaman lähellä enkeli. Ei osaa syödä yhtään nappuloita eikä oikein välitä mistään ihmisten ruuista, toisin kuin Justus, joka vetäisi vaikka kokonaisen omenan jos saisi... Osuu heikoiten kakkalaatikoihin (niitä meillä löytyy neljä eripuolilta kaksiota). Selkeästi S:n fretti, kun minä olen se toissijainen hoitaja. Heittäytyy helposti huomiota saadakseen kiinni jalkaan käpälillään ja saattaa käyttää hampaitaan varpaisiin leikillään. Rakastaa vesilammikoita ja tykkää ulkoilusta. Tuhosi sohvamme ruuan piilottamisella sekä kaivamisella. Kiivilläkin on hormoni-implantti. Emme aio leikata Immua emmekä Kiiviä, koska terveysvaikutteet hormoni-implantin käytöstä ovat suuremmat kuin se että joudun käyttämään parin vuoden välein rahaa implanttien uusimiseen. 

 _________________________________

Rosanna kysyi kuinka olemme valmistautuneet vauvan ja frettien yhteiseloon.

No.. alussa se tulee olemaan (toivottavasti) melko helppoa kun vauva ei juurikaan liiku ja voimme pitää eläimet ja vauvan eri huoneissa silloin kun on toisen vuoro olla olohuoneessa (molemmathan nukkuvat paljon). Yritämme tietenkin tutustuttaa vauvaa ja frettejä toisiinsa, mutta en jättäisi muitakaan eläimiä vauvan lähelle valvomatta, joten minusta heidän erossa pitämisensä silloin kun emme pysty takaamaan molempien turvallisuutta, on luonnollista.

Heti kun lapsi alkaa olemaan niin vanha, että hän pystyy esimerkiksi ruokkimaan näätiä, ajattelin että hän voi tarjota näädille makupaloja kädestään ja ojentaa ruokakipon ja osoittaa muuten olevansa näädille hyvä juttu. Lapsesta pitää tehdä yhtälailla frettien hoitaja, jotta fretit hyväksyvät hänet, näin ainakin näen asian. 

En usko että voimme välttyä siltä, että yhtään puremista ei tapahtuisi. Lapsen kasvaessa olen pohtinut sitä vaihtoehtoa että lapselle terotetaan päähän se, että fretit jätetään rauhaan ja niihin kosketaan aikuisen seurassa, kunnes myös lapseen voi luottaa täysin frettejä käsitellessä (tämä on mahdollista, kasvattajilla on lapsia, I have seen it happen!). Fretit ovat kuitenkin petoeläimiä eikä puremista saada yhdestäkään täysin pois. Oli se sitten leikkiessä tapahtuvaa näykkimistä tai kiusantekoa/pelottelua tai pelkoa (nurkkaan ahdistaminen yms...). Onneksi kyseessä on pieni eläin, joten mitään isoa vahinkoa ei tule vaikka hampaita osuisikin ihoon, mutta emme tietenkään halua sitäkään. 

Toivomme parasta ja yritämme luoda molemmille osapuolille (freteille ja vauvalle) parhaat mahdolliset elinolot. Toiveena on isompi asunto, johon voimme freteille tehdä oman huoneen, johon lapsella ei ole asiaa. Näätien elinikä on noin 6-10 vuotta, keskimäärin siis 8. Justus on nyt neljä vuotias, joten on myös mahdollista, että neljän vuoden päästä joudumme hyvästelemään Justuksen sateenkaarisillalle. Pitäisin kyllä nämä söpöläiset elämässäni mahdollisimman pitkään. Toivottavasti lapsikin oppii miten ihania lemmikkejä nämä ovat, vaikka välillä aiheuttavatkin harmaita hiuksia. 

Jos minun pitäisi kuvailla frettejä lyhyesti, kutsuisin niitä ikuisiksi kaksivuotiaiksi.

EDIT: Eivät välttämättä myöskään sovi kovin siisteille ihmisille. Vessaosumistarkkuus on noi 70%, joillakin parempi, joillakin huonompi. Piilottelevat myös ruokiaan.

Tästä tulikin sitten pitkä ja sekava postaus. :) kysykää ihmeessä jos jokin asia askarruttaa.

Share

Kommentoi