Juhlapyhäpäivitys

Ladataan...

Hirveästi kirjoitettavaa ja kerrottavaa, mutta tuntuu ettei saa mitään ulos kirjoitettuun muotoon! Jatkuva sotku kotona ehkä aiheuttaa pienoista ahdistusta, ettei tietokoneelle istuminen ole mielekästä. Toivon todella, että parin viikon päästä helpottaa, kun ensimmäiset laatikot roudataan uuteen asuntoon! Sitä odotellessa riittääkin pakkaamista. 

Mutta nyt se lupaamani juhlapyhäpäivitys!

Joulun pyhät

Niinkuin kerroin, sairastuin, mutta pääsimme lauantaina 21.päivä lähtemään Juukaan joulun viettoon. Ajoin vähän kuumeisena ja räkätaudissa viitisen tuntia parin pysähdyksen taktiikalla Pohjois-Karjalaan. Keli oli loppumatkasta kamala ja auton nopeusmittari näytti kahdeksankympin nopeusrajoitusalueella alta viittäkymppiä. No tärkeintä oli päästä turvallisesti perille!

Saimme huokaista helpotuksesta, kun E:lle löytyi niin paljon sylejä ja hoivaa, että me pystyimme vähän hengähtämään! Kävimme myös isomummolassa syömässä jouluruokaa sunnuntaina sekä teimme joulun ruokaostokset isolla porukalla! Maanantai kuluikin sitten kuusen hakureissulla kantoreppuilemassa, naapurissa kyläilemässä sekä ruokia tehden. Isoveljeni hoiti suurimman osan ruuanlaitosta, itse tein lisää pannacottaa! Tällä kertaa makumaailmana oli lime-vadelma ja pannacotta tehtiin isoon lasivuokaan, jonka päälle aseteltiin vadelmat kerrokseksi ja päälle kaadettiin limehyydyke. Toimi tosi hyvin! Ja kaikki meni seuraavana päivänä kuin kuumille kiville!

Aattona lapset olivat jo ihan intona joulupukin tulosta. Kuusi oli tuotu sisälle edellisenä iltana ja koristeltu. Joulupukki kävikin viiden aikoihin ja lahjat jaettiin. Lapset saivat avata aina yhden lahjan jouluruokailun ruokalajien välissä. Oli salaatteja, kalaa erimuodoissa, perinteisempää laatikkotarjontaa sekä tietysti kinkkua. Veljeni lapset ovat 5- ja 8-vuotiaat, joten heidän paketteja oli paljon! E:kin sai muutaman pukilta, suurin osa lahjoista oltiin jo avattu ennen joulua kotona, eikä niitä kuljeteltu edestakaisin, kun eihän tuo tajua vielä joulun päälle mitään. Aikuisten kesken oltiin sovittu, ettei mitään hankita. Vähän siinä tuli orpo olo, mutta toisaalta ei olisi ollut rahaakaan kaikille jotain hankkia. Olimme tilanneet E:n kuvilla varustettuja joulukortteja, joita sitten kaikki saivat. Nähdään kuitenkin toisiamme niin harvoin, että kuvat ovat aina ihania lahjoja! Pahinta aikuistumisikävää helpotti, kun sain auttaa kummityttöä hänen legorakennelmansa kokoamisessa. Legot ja Sylvanian families -lelut ovat hänen lemppareitaan tällä hetkellä!

Mitä E:n lahjoista sitten paljastui?

  • Pehmopalikoita
  • Sophie-kirahvi purulelun (tästä on ehdottomasti saatava myös se isompi versio!!)
  • Sammakkohelistimen ja tärisevän hippolelun
  • Helisevän pikkupallon
  • Ensimmäisen "mangansa" - Yumi Kokeshi katselukirjan 
  • Iltasatukirjan sekä muumikirjan
  • Muumiaterimet
  • Isomummon neulomat tumput ja töppöset
  • Nokkamukin ja ensilusikan
  • Soseiden aloittamista varten kippoja ja niille sopivan pienen kylmälaukun 
  • 80 cm tunikan, joka menee nyt ihanana mekkona!

sekä meiltä sen Lamazen leikkimaton, jossa on pyörivä jalusta, josta kerroin jo aikaisemmin!

Olimme tyytyväisiä, ettei turhaa muovikrääsää tullut ja vaatteitakin meillä on jo niin hirmuisesti, ettei niitäkään tarvittu. Saimme siis ihan meidän perheen näköisiä tarpeellisia lahjoja! Ensi vuonna sitten voi ehkä toivoa dubloja tai puisia leluja, joita olen jo nyt katsellut kaupoista!

Minua muistettiin suklaalla, villasukilla sekä S:n hankkimalla maalaustelineellä! Itse ostin S:lle AC4:n, jonka hän sai pelattua jo loppuun uuteen vuoteen mennessä!

Joulu meni siis syödessä ja nukkuessa. E nukkui matkasängyssään tyytyväisenä hyviä pätkiä! Illat olivat vähän vaikeita, kun vatsaa väänsi ja peppu oli punaisena. Tämäkin onneksi meni ohi, joko korvikemerkin vaihto auttoi tai sitten hänen suolistonsa vain sattui kasvamaan juuri sopivasti. Talkki ja pitkät ilmakylvyt korjasivat pepun! Palasimme Pohjois-Karjalasta tapaninpäivänä ja hengähdimme hetken Jyväskylässä. 

Uuden vuoden aatto

Valitettavasti S sairastui pahasti välipäivinä ja ei halunnut lähteä Padasjoelle uuden vuoden viettoon. Päätin kuitenkin pakata E:n autoon ja matkata itse pariksi päiväksi Padiksen mummolaan syömään lisää jouluruokia (ugh...). Autokin piti palauttaa. Näädät jäivät kotiin katsomaan S:n perään, jotta hän muistaisi nyt sitten levätä ja parannella itsensä kuntoon. Kurkkukipu ja kuume muuttuivat korvakivuksi ja siitä sitten räkätaudiksi. Juttelimme kumpanakin päivänä pitkät tovit puhelimessa. Kävin moikkaamassa myös E:n tätiä ja serkkuja, lisää sylejä, jotka jaksoivat kannella E:tä ympäri taloa!

Palasin Padasjoelta uuden vuoden aattona (eli eilen) bussilla ja S tuli vastaan Matkakeskukselle kärryjen kera. Kävimme hakemassa ruokaa kaupasta ja itse ostin muutaman siiderin, koska olimme sopineet illaksi ystäviemme luo menon illanviettoon. S jäi vauvan kanssa kuitenkin sitten kotiin, tukkoisuutta nimittäin edelleenkin on. Iltani meni siis tyttöporukalla jutellen ja nauraen ja kuunnellen musiikkia. Menimme kaupungille katsomaan ilotulitukset ja Red Neckiin juomaan vielä vähän lisää. Kotiin pääsin kiinalaisen kautta puoli neljältä! Vaikkei paljoa tullut juotua, aiheutti se silti vähemmän mukavan krapulan täksi päiväksi... Viime vuonna tähän aikaan ei enää alkoholia nautittukaan... taisi pikkuinen saada alkunsa aika lähellä uutta vuotta. :)

Ainiin ja aamulla huomasin, että pikkuinen on suoristanut kaulansa!! Ei enää niin paljoa kaulapoimuja! Olin ihan ihmeissäni, yhdessä yössäkö tää tapahtu??!!

Ja sitä jutun määrää! Pikkuinen jokeltaa ja huutelee jo ihan antaumuksella! Käykääs kattoo vaikka viimeisin instagram video!

 

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille lukijoillemme! aina uudet kommentit ja tykkäykset saavat hymyn huulille!
Share

Kommentit

Ihana se jokelteluvideo :) Oikein sellaista kimeää huudahtelua, kun meillä mennään vielä häy, höö ja göö -linjalla :D

Silkkitassu

Se alkoi ihan parissa päivässä. Nyt huutelusta ei meinaa tulla loppua!! Nauran ja yritän jutella takaisin niin paljon kuin mahdollista! Aivan ihana!

Sensei
Puuhevonen

Täällä kanssa opittiin kiljuminen pari päivää sitten ja nyt huudellaan joka välissä. Meinaa mennä äitillä korvat kun kiljaisee sylissä...

Silkkitassu

Ekaks ääntelyt oli sellasia grrr-tyylisiä ja ähkintää. Aina kuvittelin et vauvat ääntelee ekaks vokaaleja, mut musta tää meidän tyty käyttää enemmän konsonantteja.. :D Mukava kuitenkin et ei aina vain itketä vaan ollaan ilosiakin ja jutellaan. Kiljahtelut on niin huvittavia!

Silkkitassu

Meillä on nyt tällänen siis. Jonkin niistä isommista pakkauksista aion kyllä hankkia tässä kevään aikana. On nimittäin niin kaunis!

 

Kommentoi

Ladataan...