Karhuemo sairastaa

Olimme muutaman päivän reissussa. 
Veimme E:n mummilleen Padasjoelle hoitoon ja lähdimme S:n kanssa Lahteen katsomaan Hobittia. Ilta meni hyvin romantillisesti subwayssa ruokaillessa ja sit leffaan napostelemaan popcorneja ja suklaata. Tykättiin leffastakin.
Kovasti oli illan aikana ikävä E:tä, mutta treffi-ilta tuli ihan tarpeeseen. Mummikin sai nauttia E:n ihanasta seurasta. Pikkuinen ei tosin ollut nukkunut kuin vartin pätkiä pariin otteeseen. Toisin sanoen hän valvoi puoli viidestä yhteen saakka yöllä... Sit nukuttiinkin seitsemän tuntia putkeen. :)

Muutenkin nukkuminen on alkanut sujua todella hyvin. Illat eivät ole enää itkuisia, pari kertaa tarvitsee käydä tutti laittamassa takaisin suuhun. Sitten kun nukahdetaan, niin yöunet kestävät 6-8 tuntiin. Nyt ollaan siis melkein viikkoa saatu nauttia pitkistä yöunista. Pikkuinen tosin näkee paljon unia ja saattaa kiljahdella tai itkeskellä unessa, joten kyllä me niihin aina herätään ja käydään tarkastaa et onko se nyt hereillä vaiko ei... Aamuruokailu ajoittuu seitsemän-kahdeksan aikoihin, kun nukkumaan yleensä mennään kahdentoista aikoihin. Iltavikku, kuten me muutkin. 

Olen tähän asti imettänyt enää vain öisin sen kätevyyden takia, mutta nyt olen huomannut että vauva menee tukkoiseksi aina kun imetän, joten olen päättänyt että enää pumppaan rinnoista maitoa ja sekoitetaan sitä sitten korvikkeeseen. Epäilen jonkin sortin lievää ruoka-aine allergiaa, koska korvikkeen kanssa hän on ihan terve. Voihan tietysti olla että öisin muutenkin nenä menee tukkoon (kuten minullakin), mutta ajateltiin kokeilla olla imettämättä. Enää pari viikkoa töihinkin palaamiseen, joten ei imettämiselle edes jää aikaa. 

Odotetaan innolla soseiden aloittamista. Eikä minua oikeastaan harmita tämä imetyksen loppuminen. Kaksi kuukautta täysimetyksellä oli hyvin, nyt sit tämä kuukausi menty osittaisimetyksellä. Eniten odotan sitä että pääsen nukkumaan taas mahallani! Milloin maha oli tiellä ja milloin rinnoissa tuntui epämiellyttävältä. Ennen en edes osannut nukahtaa selälleni, mutta nyt se ei onneksi ole ongelma. 

Ainiin.. siihen otsikkoon eli sairastamiseen. Palasimme eilen Padasjoelta. Jo toissa iltana olin hyvin väsynyt Lahdesta palattuamme, epäilin tosin vain univelkaa syyksi. Eilen olin kylmissäni, vaikka muut valittivat, että oli kuuma. Ruoka ei maistunut. Lihaksia pakotti. 
Lähdettiin iltapäivällä ajamaan takaisin Jyväskylään, saimme siis auton lainaan joulunpyhiksi. Minä ajoin, koska S:llä ei ole ajokorttia. Ajeltiin varovasti, kun ei ollut mihinkään kiirekään. Kotona mittasin kuumeen ja kuumemittari antoi lukemaksi 38,5 astetta. Siltä tuntuikin. Join kuumaa ja kyyhötin vilttien alla palellen. Kävin suihkussa, söin klementtiinejä ja leipää. Katsottiin Idols-finaali ja arvosteltiin musiikkibisnestä. Onneksi meillä kuunnellaan vain hyvää musiikkia suurimman osan aikaa (mies ei toisin edelleenkään tykk

ää Nickelbackistä..:D). Ihan oikea tyyppi voitti kisan, kaikki muut olivat olleet enemmän tai vähemmän karaokelaulajia (no offence). 

Yöunille menin yhdentoista aikoihin S:n jäädessä pelaamaan vielä AC4:sta olohuoneeseen. Hän lupasi hoitaa vauvaa, jos se nyt sattuisi heräämään. Pyörin sängyssä välillä hikisenä ja välillä kylmissäni. Puoli kolmelta heräsin juomaan vettä ja heitin enimmät hikiset vaatteet pois. Kuume tuntui laskevan. S tuli nukkumaan siinä kolmen aikoihin ja vauva heräsi puoli viidelta maidolle nukuttuaan seitsemän tuntia. S antoi maidon ekaa kertaa yöllä pullosta, pikkuinen söi pullon tyhjäksi varmaan vartissa ja kävi takaisin nukkumaan. Kymmeneltä sitten noustiinkin jo ylös.

 

Tämä päivä on mennyt vähän raivaillessa tavaroita oikeille paikoille ja siirrellessä muuttolaatikoita olohuoneessa edestä pois. Kuumetta taitaa vielä vähän olla, mutta olo on parempi. Imusolmukkeet tuntuvat kaulalla, mutta hunajavesi rauhoittaa. Illalla isoveli perheineen tulee kylään matkallaan Juukaan. Aiomme ajella yhtä matkaa mummolaan joulun viettoon, mutta katsotaan onko oma olo huomenna sellainen, että rattiin tahtoisin lähteä. Ja entäs jos vauva sairastuu siellä ollessa? Mieluummin olisin Jyväskylässä jossa päivystys on viiden kilometrin päässä, kuin Juuassa, jossa matkaa onkin sitten sata kilometriä Joensuuhun, jossa keskussairaala on. No... katsellaan... 

Blogi jää myös joulutauolle ja palaamme uuden vuoden puolella neuvolakuulumisien ja töihin paluun merkeissä!

Silkkitassun perhe toivottaa kaikille:

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014!

 

Ps. Instagrammista kannattaa seurata meidän joulunviettoamme kuvien merkeissä: KaneliS ja Silkkitassu

 

Share

Kommentoi