Uusi perheenjäsen

Ladataan...

 

Instagrammia (sekä minun että KaneliS:n) seuraavat lukijat ehkä huomasivatkin, että oltiin liikenteessä viikonloppuna Vantaalla. Ja siihen löytyy kuvista syy. :)

Meille muutti kotiavaihtava suklaanvärinen pikkuneiti Amy (Pickpocket's Ametrine). Amylla on ikää 3,5 vuotta, eli samana vuonna syntynyt kuin Immu. Olimme jo Justuksen poismenon jälkeen pohtineet, että lauma tuntuu vajaalta ja oli selvää, että jossain vaiheessa näätälauma kasvaisi uudella pennulla. Toiveinamme oli lempääläisen kasvattajan (E-pic's) tulevista pentueista oma näätä, mutta sitten kuulimme suunnitelmien muuttuneen ja pariin vuoteen ei sieltä olisikaan tulossa näätävauveloita. Eme sitten ehdotti, että hän tietää pari näätää, jotka etsivät kuumeisesti hyvää loppuelämän kotia ja saimme Pickpocketsin yhteystiedot heti samana iltana pari viikkoa sitten. Ja niin jäimme odottamaan kasvattajan ja Amyn kuulumisia, jotta voisimme mennä näyttäytymään ja katsomaan, mitä mieltä Amy on meidän näädistä ja vaikuttaisiko siltä, että uusi perheenjäsen hyväksyttäisiin laumaan. Sunnuntaina pyyhälsimme Padasjoelle koko köörin kanssa ja maanantaina ajelimme sitten Vantaalle (vauva jäi mummolaan hoitoon). Ikean kautta kurvattuamme, saavuimme perille neljän aikoihin ja siinä sitten vierähtikin pari tuntia kasvattajan kanssa rupatellessa ja näätien touhuja seuratessa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Amy valloitti meidän sydämet heti ja saimme kunnian tarjota tälle ihanalle murulle kodin!

Amyllä ja Justuksella on muuten sama isoisä, eli serkuksia olivat. :) Täytyy myöntää, että samanlaisia piirteitä kyllä on nähtävissä! :')

Ensiksikin listalla on raakaruokaan totuttaminen, jotta turkki saadaan taas pehmeäksi ja kiiltäväksi. Lisäksi hammaskivi toivottavasti poistuu luita järsimällä. Muiden hampaat ovatkin ihan hammaskivettömät ja muistan Justuksenkin hampaista lähteneen kiven heti, kun siirryttiin koko raakaan.

Toisekseen, Amy pitää saada luottamaan ihmisiin kunnolla sekä tottumaan tottakai muihin näätiin. Pikkuinen kun on kuulemma viettänyt paljon aikaa häkissä ja kissa/koirataloudessa, joten tämä on ensimmäinen kerta kun muita näätiä sitten pentuajan tulee vastaan. Kiivin kanssa Amy onkin jo tehnyt tuttavuutta, mutta muuten rajoitamme näätien tapaamisia valvottuihin oloihin. Onneksi meiltä löytyy nyt tätä tilaa kunnolla temmeltää!

Share

Kommentit

annam_
anna k.

Tosi kivat kuvat, ja ihana perheenlisäys! Yhdellä ystäväpariskunnalla on myös frettejä, ja kyllä ne on aika vikkeliä ja hassuja otuksia :)

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Voi miten suloinen pieni otus! Tosi kauniita kuvia :) Onnea uudesta perheenjäsenestä, toivottavasti totuttelu uuden kodin tapoihin sekä ihmisiin ja fretteihin sujuu hyvin.

♥ mikä suloinen nappisilmä ! 

surku jos on paljon näitä jotka ovat häkeissä liian pitkiä aikoja :P (toivottavasti ainakin olisi isot häkit sitten :) mutta siis Amy tuli kaikkien kanssa juttuun noin äkkiä ? onko se jossain muualla sitten yöt. koskahan se pystyy olemaan muiden kanssa ilman valvontaa, osaatko ennustaa aikaa :) (sori jos olen utelias, mua vain kiinnostaa näätien sielunelämä :). 

leikataanko näätiä että ne eivät saa pentuja, vai miten niitä rajoitetaan ? ihana kuitenkin että hän sai ihanan kodin teiltä :D !

kuvia odotellessa :)

Silkkitassu

Rajaamme tällä hetkellä huoneen kahteen osaan aitauksella, jolloin muut näädät ovat toisella puolella ja Amy toisella. Saavat sitten aitauksen raoista nuuskia, kunnes uskaltaa ihan valvomatta pitää. Toivottavasti pian. Päivittäin viettävät aikaa myös yhdessä valvotusti. Aikaisemmalla omistajalla oli kaksi kerroksinen häkki, mutta kasvattajan tietojen mukaan ei päässyt vapaaksi kuin lyhyitä aikoja päivässä. Jos meille joskus häkkiratkaisu tulisi niin tarkoitus olisi, että se on vain pesä eli ei laiteta kiinni kuin siivotessa yms. Ja kerroksia mielellään kolme. :)

Kiivin totuttaminen laumaan vei neljä kuukautta. Tosin Justus ja Kiivi eivät koskaan tulleet aivan täysin toistensa kanssa toimeen, mutta sietivät kuitenkin toisiaan. Nyt vaikuttaisi, että Amy tulee ainakin Kiivin kanssa nopeasti toimeen, Immua pitää tarkkailla, kun kuitenkin on yli kaksi kertaa isompi kuin Amy niin siinä voi tulla pahaa jälkeä, jos Amy ei pääsekään karkuun. Eiköhän tämä tästä, Immu lämpenee vain vähän hitaasti. :)

Näädät voidaan leikata (Justus oli leikattu ja Amy on myös) tai sitten käyttää hormooni-implantteja (Kiivillä ja Immulla on). Nämä implantit kestävät yleensä vuodesta-kolmeen vuoteen, nykyään on jo saatavilla myös isompi jonka pitäisi kestää kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, mutta on ihan yksilökohtainen tuo kestoaika. Implantin hyvät puolet ovat, että hormoonitoiminta säilyy pienenä ja kausittaista vaihtelua tapahtuu kuten normaalistikin. Hormoonitoiminta myös vähentää (näin olen ainakin ymmärtänyt) sairauksia. Myös turkki ja esim. luonne ovat erilaisia leikatulla ja implantoidulla yksilöllä, mutta tähän vaikuttaa myös sekin missä vaiheessa näätä on leikattu. Esimerkiksi Immun luonne tuskin muuttuisi, jos se nyt leikattaisiin. En kuitenkaan halua lähteä leikkauttamaan, koska se aina vaatii nukutuksen. Naaras näädät voivat kuolla kiiman aiheuttamaan aplastiseen anemiaan, jos kiimaa ei katkaista mitenkään, siksi ne joko leikkautetaan tai implantoidaan aina (ellei kyseessä tietysti kasvatusyksilö)! Uroksen voi jättää leikkaamattomaksi/implantoimattomaksi, jos kestää hajua, agressiivisuutta ja merkkailua.

 

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mielenkiintoista näätä-infoa!

kiitos :))) ihanaa kun ehdit vastata !! kaiken kiireen keskellä.

no jopas.. eli tuo uros kannattaisi hankkia, olisi helpompi leikata :) jotenkin aristelen kaikkia hormoonijuttuja, mutta se on sitten tulevaisuuden juttuja nuo :)) 

toivottavasti Amy saisi nopsaan näistä kaverit kokonaan puolelleen ♥ 

ja, tuo on kyllä kiva ratkaisu ! siinä saa rauhassa tutustua eikä käy hassusti. tappaisko Immu sitten todella Amyn, jos sille päälle sattuisi tai ärsyyntyisi ? vai, kahinoisko vain häätääkseen pois ? hitsi kun en ole koskaan nähnyt näätiä ns. telmimässä. kissojen/koirien ja hevosten ja kaikenlaisten ötököiden elämää kyllä tiedän. nämä ovat uusia tuttavuuksia, minkä vuoksi täällä sun tontilla on kiva piipahtaa lukemassa :DD

no joo, mulla on kanssa tuo häkki-elämä sellainen asia, etten oikeen siedä ihmisiä, jotka eivät ajattele nenäänsä pidemmälle. se on ihan sama kuin mikä tahansa elollinen eläisi elämään "vain" häkin sisällä. ei hääppöistä. ja osa koiraihmisistä pitää koiriaankin yli 8:kin tuntua häkeissä. ja tiedän tapauksia joissa koira kytketään patteriin kiinni naruun, kun isäntäväki menee töihin. tällaisille ihmisille voisi suositella etteivät ota mitään eläintä !! ja yleensäkin pitäisi miettiä, onko kapasiteettia pitää ylipäätään ! mutta, ei.. kun halutaan niin hankitaan. pitäisi taas lakata ajattelemasta näitä kohtaloita. menee yöunet :)

(heh, sori taas avautuminen). ei pitänyt, mutta lipsahti. :)

 

Silkkitassu

Joo kyllä ehdottomasti pitää olla tilaa ja aikaa niille eläimille! Ärsyttää itseäkin se, että pitkäjänteisesti ei ajatella asioita ja huomioida uusissa elämäntilanteissa myös sitä eläintä. Tietysti parempi hankkia uusi koti eläimille jos itse ei sitä pysty tarjoamaan.

Immu käyttäytyy dominoivasti, mutta toisaalta se kuuluu siihen laumaan tulemisriittiinkin, että hierarkia etsitään. Siksi jonkun verran annetaan näätien painia, mutta sitten kun toinen hätääntyy niin sitten astutaan väliin. Amyn pitäisi saada sen verran itsevarmuutta, että antaisi Immulle takaisin hammasta, jolloin Immukin tajuaisi, että tätä ei voi kohdella ihan miten haluaa. En usko, että Immu tappaisi tai edes saisi haavaa kunnolla aikaiseksi (näädillä on tosi paksu nahka, joten ne kestävät kyllä sitä höykytystä aikalailla). Mutta ei tietenkään kiva, jos Amy joutuisi pelkäämään. Siksikin tämä prosessi etenee hitaasti Amyn ehdoilla. 

Kiimassa olevat urokset voivat repiä toisensa kappaleiksi, joten kyllä nämä ihan petoja ovat. 

Itse en näe leikkaamista parhaimpana vaihtoehtona, koska se lakkauttaa normaalin hormoonitoiminnan eläimiltä ja vanhemmiten siitä voi seurata sairauksia, jotka olisi voinut välttää vähäiselläkin hormoonitoiminnalla. Lisäksi nukuttaminen on aina riskialtisoperaatio. On tietysti implanteissakin varmasti omat huonot puolensa, joten eiköhän näissäkin ole monia koulukuntia. Tällä hetkellä implantointi on in frettipiireissä mm. hyväksi todettujen terveysvaikutusten takia. Amerikassa tunnetuimmat Marshall:n fretit leikataan heti nuorina, jolloin niille ei kerkiä kehittyä "luonnetta" ja näädät jäävät siellä todella pieniksi, lisäksi niille tulee paljon terveysongelmia. Suomessa suositellaan, että alle 8kk frettiä EI leikkautettaisi vaan jos kiima alkaa jo noin nuorena niin sitä siirrettäisiin jollain muulla keinolla tai vaan kestettäisiin urosten ominaispiirteitä kiiman aikana.

Urokset tosiaan ovat isompia (Suomessa normaalikoko on 1200-2200g) ja naaraat n. puolet pienempiä. Amerikassa Marshall:n trendin mukaisesti urokset ovat varmaan suurimmillaan tuon 1200g. Lisäksi Marshall jalostaa freteilleen huomiotaherättäviä kuvioita (mm. panda ja mäyrä), jotka ovat lähes poikkeuksetta kuuroja, koska niillä on Waardenburgin syndrooma. Onneksi Suomessa tätä trendiä ei ole ja enemmänkin otetaan mallia Venäjältä ja Keski-Euroopasta. Mahdollisimman luonnonmukaisia linjoja ja välillä käytetään villihillereitä puhdistamassa sukulinjaa (hybridipentueet). Hybridit ovat vähän vaativampia lemmikkeinä, mutta niissä on omat hyvät puolensa. Meillä Kiivissä on 12,5% villihilleriä, koska hänen yksi isovanhempansa on villihilleri. Ketterämpi, terävämpi päästänsä ja ihmisystävällisempi, kuin täysin puhdas frettimme Immu noin niinkuin esimerkkinä. Joku kasvattaja joskus kertoi, että paras prosentti villihilleriä linjassa olisi 25%. Silloin kuulemma saadaan villihillereiden terveysvaikutteet ja parhaat puolet freteistä, mutta ei niitä huonoja. :D tottakai yksilöllisiä eroja on ja paljon vaikuttaa myös varhaiskasvatus. 

Tuleepas taas hehtaarikommentti. :D Ainiin ja fretithän eivät ole laumaeläimiä, mutta ne sietävät parhaiten näätäeläimistä toisia yksilöitä reviirillään. Kuten muutkin näätäeläimet, fretit ovat uskomattoman uteliaita ja luonnossakin hillerit ja muut näätäeläimet voivat hyvin tulla tutustumaan ihmisiin, koska uteliaisuus voittaa pelon. Joten jos on vain yksi näätä lemmikkinä niin se vaatii sitten ihmisen seuraa vielä enemmän kuin jos lajikumppaneita löytyy. Ei ole yhtään omituista, että kun avaat oven niin näätä liukahtaa siitä ensimmäisenä ja kun hääräät keittiössä niin näädät pyörivät jaloissa paikasta toiseen. Aina pitää olla siellä missä tapahtuu. Sitten kun on saatu tarpeeksi touhuttua niin sit voikin vetää unta kalloon. Unen tarve freteillä on yli 16 tuntia helposti.

Matja (Ei varmistettu) http://vegevauvelo.blogspot.fi/

Hei!
Pakko nostaa hattua, että uskalsitte ottaa kotia kaipaavan aikuisen eläimen ettekä poikasta. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin :)
Meidän kissat ovat myös sosiaalitapauksia, enkä muunlaista eläintenhankintaa melkein enää käsitäkään. Nykyään jopa ajattelen, että vanhat eläimet vatn parempia kumppaneita kuin poikaset, enkä kaipaa eläimen kanssa sellaista puhdasta pöytää jonka vain poikanen voi tarjota. Pennut on söpöjä mutta tylsiä siihen nähden, millaista historiaa jollain vanhalla fretti- tai kissamammalla voi olla!

Ja tärkeintä on, että kaksi tarvetta kohtaa - eläintä kaipaava koti saa kotia kaipaavan eläimen. Pennun voi ottaa kuka vaan, vanhemmalla eläimellä on ehkä vain yksi ottaja jos sitäkään.

Silkkitassu

Frettejä ei ihan hirveän paljoa vaihda kotia (Oma kokemukseni asiasta, no.. tuodaan niitä valitettavasti virosta ja silloin syksyisin yleensä kodinvaihtajia löytyy), joten siksi monikin ottaa ainakin ensimmäiseksi lemmikikseen pennun. Kasvattajilta kun uusi omistaja saa eniten tietoa ja apua kasvattiensa koko elämän ajan, he myös ottavat pennun takaisin ja etsivät uuden kodin, jos omistaja siitä päättää luopua syystä tai toisesta.

Valitettavan usein kodinvaihtajatapauksessa on kyse käytöshäiriöistä (pentutehdas taustat kuten koirillakin), jolloin on aika suuri todennäköisyys, ettei näätä koskaan tule olemaan edes omistajilleen miellyttävä saati sitten tule toimeen muun lauman kanssa. Tämän takia ei välttämättä kokematon tule hallitsemaan vihaista hilleriä. No sitten on meidän Amyn tapaus, jossa omistajalla ei ollut aikaa muiden eläimiensä takia Amylle. Amy on tosi hyvin koulutettu ja tosi lutuinen, joten hänen kanssaan tulee kyllä hyvin toimeen, kunhan osaksi laumaa vain muut hyväksyvät.

Vanhemman eläimen ottamisella on kyllä omat haasteensa, mutta ei pennun ottamisellakaan pääse eroon  tärkeimmästä eli koulutuksesta sen nuoren iän takia. Olen samaa mieltä kanssasi, ettei niitä ottajia välttämättä löydy pilvin pimein sille vanhemmalle eläimelle. Mutta näätäpiireissäkin on tietyt aktiivit, joilta sitten löytyy useampi näätä, jotka ovat tulleet kodinvaihtajameiningillä heille! :)

Kommentoi

Ladataan...