Ladataan...

Iltalehden juttu huvitti tänään. Pitää varmaan yrittää saada meidän pikkuinen tajuamaan, ettei meillä ole aikeissa hankkia toista, joten unien sabotointi ei ole tarpeen. Anna meille sitä paljon kaivattua parisuhdeaikaa ja unta. Muuten voi olla että molempien päät sanovat PRIIIII.....

  

Share

Ladataan...

Voi elämä, että taas pitää olla asiat hankalia.

En muista avauduinko täällä omalla tontilla vai muiden blogien kommenteissa siitä, että kierukan saaminen ehkäisymuodoksi on kiven alla omalla kohdalla. Uuden elämän arvoitus kertoi omassa jälkitarkastus -kirjoituksessaan, että hänelle laitettiin kierukka heti jälkitarkastuksen yhteydessä ja lääkäri oli kommentoinut, sen olleen paras aika laittaa se paikoilleen. No Jyväskylässä minulle kerrottiin, että EI, liikaa komplikaation mahdollisuuksia, se laitetaan vasta puoli vuotta synnytyksestä.

No nyt olen sitten käynyt papa-kokeessa ja soittelin viime viikolla tuloksista neuvolaan.

Kaikki kunnossa kyllä sillä saralla ja neuvolantäti kommentoi, että sinulla täällä mainitaan toive kierukasta.
Kyllä, milloinkas sen voisi sitten saada, kysyin?
Sitten seurasi liuta kysymyksiä koskien kuukautisten alkua, kestoa ja tätä perussettiä. Lisäksi neuvolantäti vielä kysyi milloin olin viimeksi käynyt papa-kokeessa.
Hetkeksi menin hämilleni, että eikös me sen tuloksistakin juuri keskusteltu vai tarkoitatko sitä edellistä kertaa... siitä oli nimittäin aikaa.
No niinhän se olikin!

Kävi ilmi, että kierukan voi laittaa vain kuukautisten aikana. No ymmärrän kyllä syyn. Sitä en ymmärrä, miksi jälkitarkastuksen yhteydessä, kun jo valmiiksi ollaan kuitenkin auki, ei voitu tätä laittaa (papasta oli aikaa, myönnän, mutta sillä tätä asiaa ei perusteltu lääkärin toimesta, vaan sillä että heillä on tälläinen käytäntö). Kätilöltä/neuvolantädiltä äitiysneuvolan puolella sain viimeisillä käyntikerroilla sellaiset ohjeet, kun puhuttiin ehkäisystä, että se on tosi helppo ja nopea juttu, joka hoidetaan samaan aikaan jälkitarkastuksen yhteydessä. Nimenomaan JÄLKITARKASTUKSEN yhteydessä. Arvaatte varmasti, että olin hiukan pettynyt jälkitarkastuksen jälkeen.

No okei, ei tässä vielä kaikki. Kohta tulee kesä ja ennen kesää on enää jäljellä KAKSI mahdollista aikaa päästä perhesuunnitteluneuvolaan tähän kierukanlaittoon. Ei tietysti ole neuvolan vika, ettei kuukautiseni ole maailman tarkimmat, vaan esimerkiksi tälläinen ylimääräinen stressi pukkaa laittamaan ne käyntiin halusimpa eli en. Varasin sitten sen ensimmäisen ajan, siinä toivossa tietysti, että kuukautiset silloin olisivat päällä (ehkä 20% mahdollisuus että ovat, tää on niin nähty tapaus). 27.5, eli kuukauden päästä. Seuraava aika olisi ollut 10.6. Ja sitten terveyskeskus jääkin kesätauolle.

Eli eipä ole hirveän helpoksi tehty tätäkään operaatiota. Jos olisi rahaa niin varmaan kävisin yksityisellä (en ole kyllä tutkinut onko mahdollista, mutta mitäpä rahalla ei saisi.). Muutenkin olen nyt hyvin ärsyyntyneellä tuulella (ne kuukautiset sitten tulivat, ihan väärään aikaan kuusta), joten jos jollekin sanon pahasti, en tarkoita sitä. Stressaa vaan niin älyttömästi kaikki mahdollinen. Eikä E:n liikkumaan opettelu, hampaiden tekeminen tai kodin sisustuksettomuus yhtään laske stressitasoja. Hampaat saisitte tulla, jalat saisitte jo toimia ja koti voisit maagisesti muuntua sellaiseksi kuin tahtoisin! Äitiä ärsyttää.

Ps. Alkuvuodesta loppuivat myöskin minipillerit ja jälkitarkastuksessa saatu resepti hukkui muuton yhteydessä. Eipä löytynyt e-resepti arkistosta, johon kuvittelin nykyään kaikkien reseptien menevän, jos on hyväksynyt e-reseptin käyttöönoton. Taas sellaisia asioita, jotka minusta pitäisi toimia ilman, että joka paikkaan pitää asiasta erikseen mainita. Vielä kun tätä e-reseptiä mainostettiin meille ahkerasti raskauden aikana. No ehkä paras ehkäisymuoto on olla harrastamatta seksiä. Väsymys ja iltavirkku vauva tuppaavat pitämään siitä huolen, että vanhemmilla ei ole yhteistä parisuhdeaikaa koskaan.

 

Share

Ladataan...

Blogin puolella on ollut melko hiljaista viime aikoina. Paljon tietysti tuo pikkuinen ja työt vievät aikaa ja voimia. Toisekseen tuntuu ettei ole mitään kerrottavaa tai kirjoitettavaa. Vaikka se ei kyllä ole aivan totta. 

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka meillä yhdistetään työ, opiskelu ja perhe-elämä. Kuten että helmikuusta lähtien olen tehnyt lyhennettyä työviikkoa, ollen näin n. kolme päivää kuukaudessa poissa töistä normaalien viikonloppu vapaiden lisäksi. Vaikka lompakko ei tykkääkään vähentyneistä tuloista, antaa tämä lisää tärkeää aikaa perheen kanssa oloon. Ja näin S pystyy opiskelemaan valokuvaajan ammattitutkintoaan. 

Voisin kirjoittaa suunnitelmista ja myös siitä kuinka olen alkanut miettiä yhä enemmän yrittäjyyttä. Tosin omat toiveet ja halut ovat vielä hyvin ajatusasteella. Minusta tuntuu että jotain luovempaa työtä olisi parempi tehdä, vaikka pidänkin nykyisestä työstäni. Mutta kokoajan tuntuu että jotain uupuu, että se oma ammatti ei ole löytynyt.

Myös E:n uusista taidoista ja ylipäätänsä hänen ihastuttavasta luonteestaan olisi mukava kirjoittaa ja se varmaan kiinnostaisi kaikkia eniten. Liikkeellelähtö on tosi lähellä ja vauvaviittomien harjoittelu on alkanut tuottaa tulosta. E viittoo muutamia viittomia jo takaisin, mikä on tietysti todella ilahduttavaa. Tällä hetkellä käytämme maito-, isä-, äiti- ja ruokaviittomia, joista isä ja äiti yhdistyvät E:n viittomana yhdeksi ja maito tarkoittaa nälkää. Myös olemme huomanneet hänen taputtavan vaippaansa, kun hänellä on hätä, mutta tämä ei tapahdu kyllä aina emmekä ole sitä hänelle tietoisesti opettaneet. Joskus taputtamalla on tullut kokeiltua onko vaippaan tullut jotain, mistä hän sitten on sen oppinut. :D 

Myös meidän uudesta kodista voisi kirjoittaa. Siitä ettemme ole löytäneet sopivaa ruokapöytää keittiöön, joten ruokailemme edelleen olohuoneessa. Eikä kaikki tavarat edelleenkään ole löytäneet oikeita paikkojaan, eikä tuparien ajankohtaa ole päätetty. Muutosta on nyt jo kolme kuukautta. Perusteellinen kotisiivous olisi todella tervetullut lahja. Tai sitten kunnon sähkötyökalu, jolla pienetkin nikkaroinnit sujuisivat helposti.

Nikkaroinnista puheenollen, olohuoneeseen on nousemassa frettinurkkaus, johon tulee vanerista seinät ja erillisestä muovimatosta pohja. Erinäisten asioiden summana olemme päätyneet siihen, että fretit siirtyvät harrastehuoneesta tähän aitaukseen (koko n. 1,2m x 2,7m + kulkuramppeja/putkia seinille), kunhan vanerilevyt päästään ostamaan. Idean tähän saimme muilta frettiperheiltä. 

Amy on hyvin sopeutunut laumaan ja Immu on parantunut leikkauksesta todella hyvin. Kiivi on Kiivi. 

Ehkä ottaisin kantaa tai kertoisin omat näkemykseni blogeissa kiertäviin puheenaiheisiin. Vaikkapa siitä että Kelan uusi pakkaus on ihan söpö, mutta kyllä olen ihan tyytyväinen omaan versioon, värien ja kuosien puolesta. Osa tuli käyttöön, osa ei, osaa ei vielä ole päästy kokeilemaan. Samoin olisi varmasti tämän uudenkin pakkauksen kohdalla käynyt.

Ehkä kirjoittaisin blogiin kuinka minulla on ikävä kavereita. Kaikilla on kiire, yksi muuttaa Turkkiin, yksi on aina töissä, yhdestä olen etääntynyt vaikken haluaisi ja loput ovatkin muilla paikkakunnilla . Onneksi muutama ihana löytyy lähimaastosta. 

Tai et E sai uudet hienot aurinkolasit! Kuten kuvasta näkyy, ei enää aurinko paista silmiin lenkillä.

 

Share

Pages