Ladataan...

Osa blogipostaussarjaa: Ideasta sarjakuvaksi. Osa 1 - Ideointi, löytyy täältä.

KÄSIKIRJOITUS

Käsikirjoitus voi olla millainen tahansa. Se voi olla vaikkapa romaani, juonikaavio, kuvakäsikirjoitus, tekstiä ja kuvia, epämääräisiä viivoja sekä hahmoja paperilla. Käsikirjoitukseksi riittää vallan mainiosti toteaminen, että Henkilö Z matkustaa junalla kaupungista A kaupunkiin B. On täysin tekijästä kiinni, kuinka tarkkaa käsikirjoitusta tahtoo noudattaa. Yllä mainitusta käsikirjoituksesta voi tehdä vaikkapa kolmen ruudun stripin tai kokonaisen sarjakuvaromaanin. 

Tässä esimerkki 24 tuntia sarjakuvaa-maratoonia varten tekemästäni käsikirjoituksesta/juonikaaviosta sekä muistutus itselle, milloin minkäkin sivun kuuluu olla valmis. Lopulta sain työn tehtyä paljon nopeammin ja kerkesin jopa nukkua. Joku voi tosin sanoa, että työssäni olevat yksiruutuiset sivut eivät ole mitään oikeaa sarjakuvaa, mutta en välitä.  

 

 

 

Esimerkit Pujon valmiista sivuista. Vasemmalla sivu 5 (Pujo freaks out) ja oikealla sivu 7 (Pujo ja pako).

Uusinta projektiani varten minulla on "käsikirjoituksena" käyttämäni laulun sanat (Utada Hikaru - Simple and Clean), joten se osuus oli hyvin helposti hoidettu. Toisena osana käsikirjoitustani on kuvakäsikirjoitus, jota olen luonnostellut epämääräisiin ruutuihin ja nuoliin perustuvassa miellekartassa (siitä kerroin jo ensimmäisessä osassa). Onnistuin löytämään häveyksissä olleet paperit, joihin luonnokset olen sutannut, joten pääsen jatkamaan työtä piakkoin eteenpäin. Deadlinehan tälle työlle on huhtikuun lopussa! :D Hyvin on vielä aikaa... 

 

KÄSIKIRJOITUKSEN TYÖSTÄMINEN

Viimeisintä Väärä Numero -albumia varten työstin Avi Heikkisen tekemää käsikirjoitusta: Hätälaki. Tämä oli ensimmäinen kerta kun työstin jonkun muun käsikirjoittamaa sarjakuvaa ja kokemuksena se oli hyvin mielenkiintoinen. Työn piti mahtua kymmeneen sivuun ja käsikirjoitusta oli kolme A4:sta, jos oikein muistan. Piirtovaiheessa käsikirjoitus tottakai vähän eli, vaikka Avi olikin tehnyt hyvin yksityiskohtaisen käsikirjoituksen (jota noudatin melko tunnollisesti) dialogeineen.

Onko joku lukenut ja katsonut jotain sarjaa ja todennut kirjan ja sarjan olevan kuin yksi yhteen kopio? Ei varmasti kukaan. Eri medioissa samojen asioiden esittäminen uskottavasti ja alkuperäislähdettä kunnioittavasti yleensä johtaa kompromisseihin tai hyvin tökeröihin lopputuloksiin. Vaikka kirjassa olisi kymmenen hahmoa ja niiden elämää olisi luonteva seurata limittäin, ei se kuvallisessa kerronnassa enää olekaan niin yksinkertaista ja joitakin hahmoja voi joutua yhdistämään tai tiputtamaan pois koko juonesta. 

Takaisin Hätälakiin. Työn käsikirjoitusprosessista en osaa sanoa Avin puolesta mitään, mutta tässä näette kuinka sarjakuva alkoi ottamaan muotoaan kohti valmista työtä käsissäni.

Ihan ensimmäisenä jaoin Avin tekstin kokonaisuuksiin, joista mielestäni tulisi aina yksi ruutu (esimerkiksi pari lausetta kuvailua ja dialogin pätkä per ruutu). Sen jälkeen aloin miettimään kuinka isoja minkäkin ruudun tarvitsee olla, jotta käsikirjoituksessa olevat asiat saadaan siihen ympättyä. Lopulta minulla oli suurin piirtein halutun näköiset sivut koossa, kun pidin mielessä, että sivuja sai olla vain kymmenen. 

Ensimmäinen kuvakäsikirjoitus ja ruutuluonnokset. 

Seuraavaksi aloin muokkaamaan tekstiä, kuvakulmia ja hahmojen ilmeitä sopivimmaksi. Vaikka ensin olin ajatellut jonkin ruudun olevan yleiskuva, lopulta siitä tehtiinkin yksityiskohtaisempi lähikuva (vertaa yläkuvaa alla olevaan sivuun ja varsinkin pizza jalkapohjassa -ruutua).

Lyijykynällä piirretty versio

Tussausvaiheessa ei enää tullut muutoksia tekstiin tai ruutujen yleissisältöön, mutta yksityiskohtia ja pientä hienosäätöä tuli sitäkin enemmän.

Tussattuja versioita ja tyhjiä sivuja odottamassa täyttöä.

Lisää syvyyttä vielä varjostuksilla. Scanattuani työn tein vielä erinäisiä siistimistoimenpiteitä ja korjauksia työhön photarilla, mutta muuten sarjakuva oli tässä vaiheessa valmis. Kolmesta A4:sta tuli yhdeksän sivua sarjakuvaa.

Käsikirjoitus kulki koko ajan mukana ja palasin siihen useasti myös työn loppuvaiheessa, jotta varmistuin, että tekstin antama tunnelma välittyi myös sarjakuvassa. Tämä oli minusta erityisen tärkeää, kun työstin jonkun muun käsikirjoitusta kuin omaani. Omaan käsikirjoitukseen hyväksyn enemmän muutoksia ja vaikkapa täysin erilaisen loppuratkaisun kuin alkuperäisessä ideassa oli. Jos tekstin sanoma katoaa kun siirrän sen ruutuihin, olen epäonnistunut.

Valmis sarjakuva odottamassa scannausta ja viimeisiä silauksia photarilla.

Seuraavaan blogitekstiin lupaan paneutua enemmän nyt työn alla olevaan projektiin sekä puhua luonnostelusta. 

Share

Ladataan...

Yritän tässä keksiä itselleni motivaatiota saada jo kauan harkittua ja ideoitua sarjakuvaprojektia eteenpäin. Joten miksipä en tekisi tästä blogipostaussarjaa nimeltä Ideasta sarjakuvaksi!
Sarjassa on kerrottuna yksi vaihtoehto kuinka ideasta saadaan valmis sarjakuva. En sano että tämä olisi paras työjärjestys, mutta näin minä tällä kertaa homman hoidin (toiveajattelua maybe?).

OMIA TAUSTOJA

Olen ollut sarjakuvaseuran aktiivinen jäsen viimeisen viiden vuoden ajan. Sinä aikana olemme tehneet yhdessä kolme vuosijulkaisua: Liha ja Sielu (teematon), Lintukodosta Pohjoiseen (teemana Pohjoismaiset tarustot) ja Väärä Numero (teemana väärä numero ja tietyn taiteilijan tyylistä inspiroituminen). Tämän lisäksi olemme useana vuotena järjestäneet 24 tuntia sarjakuvaa -piirrustusmaratonin, jossa on tarkoituksena 24 tunnissa saada 24 sivuinen sarjakuva ideasta valmiiksi sarjakuvaksi. Tämän lisäksi olen piirtänyt muutamia sarjakuvia Kestovaippa- ja Freportaasi-lehtiin ja yrittänyt pitää sarjakuvablogia, mutta epäonnistunut surkeasti.

TYÖSKENTELYTAPA

Minulla on ollut käytössä kaksi minun mielestäni hyvin erilaista aloitustapaa lähteä liikkeelle sarjakuvan tekemisessä. Julkaisuja varten olen käyttänyt melkein valmiiksi mietittyä juonenkaarta ennen varsinaista piirtovaihetta; ja 24h tapahtumaa varten taas monesti valitsin hyvin satunnaisen alkutilanteen, josta lähdin työstämään ruutuja osittain imprivisoiden sitä mukaa kuin piirtäminen edistyi. 

Käytettävissä oleva aika tai tilanne eivät kuitenkaan määrää valitsemaani työskentelytapaa, vaan yleensä menen fiiliksen mukaan. Oikeaa tapaa ei ole, enemmän riippuu tekijästä, mikä tapa on luontevinta. Suurimmalle osalle varmasti on  helpompaa luonnostella draamankaari työssä loppuun saakka (tai ainakin suurin piirtein), jotta annetussa aikataulussa saadaan oikeasti valmista (ja juoneltaan järkevää) sarjakuvaa aikaiseksi. 

Tällä kertaa olen päätynyt käsikirjoittamaan ja käyttämään kuvakäsikirjoitusta enemmän hyödykseni. Varsinkin, kun en vieläkään ole täysin varma siitä, mitä haluan sarjakuvallani itse asiassa edes kertoa. Ideoiden avaaminen paperilla useampaan kertaan saa luonnoksille lihaa luiden ylle. "Laitankin tuohon yhden ruudun lisää tuomaan tunnelmaa. Tässä kohtaa kerronkin tästä, mikä vaikuttaa tuohon." ja niin edelleen. 

Aloittamiseen tietenkin sisältyy myös käytetyn tekniikan valitseminen. Haluaako tehdä kokonaan digitaalisen työn, käyttääkö vain paperia ja kynää vai tekeekö jotain ihan muuta (vaikkapa valokuvasarjakuvan). Itse en ole vielä täysin päättänyt teenkö työn tabletilla vai paperille. Luonnosvaiheessa olen vielä pitäytynyt suttupaperissa ja vihkoissa.

IDEOINTI

Tämän vuoden vuosijulkaisuun olemme valinneet teemaksi musiikin. Jokainen saa tehdä mieleisensä työn haluamallaan tyylillä, mutta jollain lailla musiikin pitää liittyä sarjakuvaan. 

Minulle tuli tästä teemasta heti mieleen tanssiharrastus (joko baletti tai nykytanssi) sekä eräs biisi, jonka sanoja haluan käyttää kuljettamassa tarinaa. Biisi on Utada Hikarun - Simple and Clean. Tein jo syksyllä yhden kuvakäsikirjoituksen sekä harjoittelin valitsemaani tyyliä, mutta juoni ei sittenkään vaikuttanut hyvältä. Aluksi ajattelin kyseessä olevan rakkaustarinan kahden balettitanssijan välillä. Suuria tunteita, kovaa harjoittelua ja on-off -suhdetta ovien paukutteluineen ja anteeksipyyntöineen, mutta joka päättyy lopulta hyvin epävarmaan tilanteeseen, jossa jää lukijan päätettäväksi jatkuuko suhde vai ei. En harrasta tai tiedä mitään baletista (muuta kuin sen että se näyttää todella kauniilta!), joten jo pelkästään baletti teki ideasta hieman työlään tuntuisen. Osaisinko oikeasti piirtää piruetteja tahi balettitossuja?

No, tein lisäksi sitten toisen kuvakäsikirjoituksen (joka on tällä hetkellä häveyksissä, kiitos muuton), jossa vanhempi naimisissa oleva nainen on ollut suhteessa nuorempaan mieheen. Tämä mies pyrkii osoittamaan, että suhteella on tulevaisuutta, vaikka nainen kieltäytyy asiaa uskomasta. Taas soutamista ja huopaamista, tunteiden sanoittamista ja kyyneliä. Tämä sarjakuva kuvaisi oikeastaan vain sitä hetkeä, kun nainen on lähdössä, mutta jää lopulta yöksi. Taas sarjakuva loppuu aamuun/hämärään, jossa hetken aikaa kaikki on rauhallista ja seesteistä. 

Hold me
Whatever lies beyond this morning
Is a little later on
Regardless of warnings
The future doesn't scare me at all
Nothing's like before
Utada Hikaru - Simple and Clean

Kuten ehkä näistä pohdinnoistani käy ilmi, ei idean työstäminen välttämättä olekaan niin helppoa. Joudunkin usein miettimään, mitä oikeasti tahdon sanoa työllä ja kuinka voin sen parhaiten tuoda esille. Onko paras tapa kirjoittaa se puheeseen tai muuhun tekstilootaan? Olisiko parasta vain piirtää se ilman että asiaa kertoo tekstissä? Kuinka paljon voin jättää piiloon ja annanko lukijan itse löytää mahdolliset piilomerkitykset? Kuinka paljon on ok vääntää rautalangasta ja alleviivata?

Sarjakuvan ideoiminen lähtee siis hyvin yksinkertaisesti siitä että on jokin alkutilanne ja jokin lopputilanne ja siihen väliin pitää saada kuvattua kuinka pisteestä a päästään pisteeseen b. Aina ei ole tarpeen käyttää tekstiä, koska pelkät kuvatkin voivat kertoa tarinan tai useammankin.  Minulle hankalinta tässä on tekstin ja kuvien tasapainon löytäminen.

Tekstissä voi sanoa hyvin lyhyesti jonkin asian ("Alma juoksi kovaa kouluun, koska oli myöhässä").

Sarjakuvassa taas pitää pohtia, onko järkevintä näyttää ensimmäisessä kuvassa vaikkapa Alman kello (kello näyttää 9:15), toisessa kuvassa hengästynyt Alma, jonka hiukset lepattavat juoksemisesta ja kolmannessa yleiskuva koulun tyhjästä pihasta jonka läpi Alma juoksee. Ikkunoista ehkä kurkistaa joku tunnilla jo istuva oppilas. Vai riittääkö yksi yleiskuva Almasta koulun tyhjän pihan läpi juoksemassa.

Kaikki riippuu siitä millaisen tunnelman ja tempon sarjakuvaan tahtoo. Yleiskuvilla ja yksityiskohtaisemmilla ruuduilla sekä tekstillä (kuten tekstissä kuvailulla, puheella ja välimerkeillä) saadaan luotua tarinaan tietty tempo. Hyvin suoraviivaiset ja samaa perspektiiviä käyttävät ruudut saattavat vaikuttaa hyvin nopeatahtisilta, kun taas maiseman kuvaamiset tai jonkin yksittäisen toimenpiteen kuvaaminen useammassa ruudussa, tuovat hitautta tarinaan. Kuvakulmien vaihtelut tuovat myös sarjakuvaan mielenkiintoa, koska ne yleensä paljastavat jotain sellaista ympäröivästä maailmasta, mitä ei pelkästään suoraan edestä päin kuvatussa tilanteessa ehkä havaitakaan. 

Näitä kaikkia asioita mietin jo ideoimisvaiheessa, mutta niitä työstetään paljon myöhemminkin. Lintukodosta Pohjoiseen -albumiin tein tarinaa, joka ensin vaikutti jäävän vain parin sivun mittaiseksi. Juonenkaari oli hyvin suoraviivainen. Oli piilotettu aarre, jonka tarinan päähenkilö tahtoi löytää. Löytääkseen aarteen piti tehdä runossa mainitut asiat. Päähenkilö kuoli löydettyään aarteen, koska hän unohti ahneuksissaan olla varovainen. Kun piirsin tätä varten luonnoksia, aloin lisäämään pääjuonikuvien väliin juonta kuljettavia yksityiskohtaisempia kuvia ("lihaa luiden ympärille"). Alkuun minulla oli kuvien joukossa myös paljon tekstiä ja selitystä, mutta korvasin osan tekstistä uusilla kuvilla. Näin lopulta sarjakuvan mitaksi tuli n. 10 sivua. 

Mutta tästä kuvakäsikirjoituksen tekemisestä ja luonnostelusta kirjoitan seuraavassa bloggauksessa vielä enemmän! Esittäkää ihmeessä kysymyksiä, jos selitin jotain hirveän epäselvästi. Ja tahdon vielä painottaa, että tässä on vain kerrottu minun toimintatavoista ja mielipiteistä, eivätkä ne todellakaan ole ainoat oikeat. 

 

Share

Ladataan...

Ihan vähän jännittää! Saisipa hyviä uutisia, joita voisi jakaa teidän kanssanne! Voi olla että loppuviikosta tiedän jo vähän enemmän ainakin toisesta iloisesta asiasta, tosi hyvällä tuurilla jopa siitä toisestakin. Tänään kävin kaverin kanssa tsemppauskahvittelemassa, oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja pari tuntinen kului hujauksessa.

No yhden mukavan asian (ja samalla myös kiitoksen) voisin kyllä paljastaa. Nimittäin Marsikka vinkkasi kesäkuun lopulla blogini kommenteissa, että kestovaippayhdistys oli järkännyt sarjakuvakilpailun, deadline heinäkuussa. Menin sitten osallistumaan muutaman stripin voimin ja elokuussa sain kuulla, että voitto napsahti kohdalle. Kiitokset siis Marsikalle vinkkauksesta!

Kestovaippayhdistyksen lokakuun numerossa on siis haastattelu meikäläisestä sekä voittanut strippini. Palkinnoksi voitosta postissa matkaa L-kokoinen unipussi! Voi olla että sarjakuviani pääsee näkemään useamminkin yhdistyksen julkaisuissa.

Tällä hetkellä myös Pohjois-Suomen fretit ry julkaisee freportaasissaan allekirjoittaneen sarjakuvia ja uusin tekele on tulossa joulunumeroon. Tästä taas näkee, että harvemmin saan tehtyä omia projekteja kovinkaan nopeasti valmiiksi, mutta kun kyse on sovitusta hommasta, olen nopea. ;D

Vanhempaa tuotantoa, aiheena fretit. 

PS. Niin paitsi jos kyse on virkkauksista. Niitä saan valmiiksi iltaisin telkkarin edessä, kuten alla olevan esimerkin:

 

Tai cosplayprojektista, joka valmistuu viikossa, kun päättäväisyys ja pienoinen hulluus kohtasivat:

Photographer: Taino.
Creative Commons BY-SA-NC 1.0.
In commercial use: httaino [at] google.com

Photographer: Taino.
Creative Commons BY-SA-NC 1.0.
In commercial use: httaino [at] google.com

 

Share

Pages