Ladataan...

 

Eli käytiin viikonloppuna studiolla kuvailemassa vähän lisää otoksia tytöstämme. Tällä kertaa stailasin E:n maalariksi ja kuinkas ollakaan studion tavaroiden joukosta löytyi pienet tikkaat ja maalisanko. Muu kuvausrekvisiitta kulkeutui omasta taidevarastosta mukaan. E jaksoi hyvin pitkän päivän mukana, kun ensin kuvattiin vähän synkempiä kuvia kaverista miehen portfolioon ja sit vaihdettiin taustakangas valkoiseen tätä kuvausta varten. Hirveän kauaa pidempään ei kyllä tytön pinna olisi riittänyt, kun nytkin viimeiset kuvat olivat lähinnä pensseleiden viskomisia paikasta toiseen.

Joks tää kohta loppuu! Pliiis mutsi ja faija! Mä EN kestä!

 

Kuvat: Samu Pirinen

Share

Ladataan...

Ristiäislahjaksi toivoin siskoltani valokuva-albumia, jotta edes yksi albumi tulisi täytettyä valokuvilla, eikä kaikki kuvat vain roikkuisi tietokoneen kätköissä. No, pitkään me puhuttiin että "pitäisi ja pitäisi teettää kuvia", mutta ei sitten kuitenkaan saatu aikaiseksi. Perjantaina sitten toteutin ainakin ensimmäisen erän tästä Kuvat paperille -projektista. Nyt kaikki 46 vauvavuoden parhainta otosta on kansissa, lisää valikoituu ainakin ristiäisistä ja ensimmäisistä tunneista/päivistä, kunhan taas kerkeää. Puolet albumista on kuitenkin vasta täynnä. Ehkäpä siis siihen samaan albumiin mahtuu myös seuraava vuosikin. :)

Edellisten blogitekstien kuvitukset löytyvät albumin kuvien joukosta. Tässä lisää muistaakseni ennen julkaisemattomia kuvia:

Lälläslää!

Tässä minä mietin tätä elämän menoa.

Leikkipuistossa on vähän jännää.

 

Kuvat Samu Pirinen

 

Onko muilla kuvat paperilla ja oletteko teetättäneet isompia tauluja niistä?

Meitä voi seurata Facebookissa, Blogilistassa, Bloglovin'ssa ja Instagramissa

Share

Ladataan...

Minulla on hyvin erilainen ote valokuvata asioita kuin miehelläni. Uskokaa tai älkää, mutta harrastin valokuvausta ennen kuin tapasin KaneliS:n. Nykyään on aika harvinaista herkkua, että pääsen käsiksi meidän kameraan tai löydän aikaa kuvata JA jälkikäsitellä kuvia. Kävin varmaan kuukausi sitten kuvaamassa luontoa Jyväsjärven rannalla (olen mieltynyt macrokuvaukseen), enkä ole niitä kuvia nähnyt vielä edes itse. Nytkin kamera huitelee miehen matkassa. No enhän minä sillä tietenkään elantoa tuo pöytään, joten ehkä ihan kohtuullistakin olettaa että hän sitä kameraa käyttää enemmän. Kuten myös tietokonetta. 

Mutta jotta taidot eivät täysin katoa (mikä S, mikä A ja mikä M ja mitä näillä tehdään...), nappasin Padasjoki-Järvenpää turneella tytöstämme muutaman kuvan. Konttasin hänen perässään lattian rajassa ja yritin vangita edes hippusen neidin kauneudesta ja lumovoimasta valokuvaan. Eihän ne nyt tainneet ihan teräviksi muodostua, mutta tykkään niistä ihan hirmuisesti. Ihan tässä liikuttui, kun kuvia selailin. Meillä on tuollainen ihana tyttö, joka saa ihan hirmuisesti rakkautta osakseen.

Share

Pages