Ladataan...

Olen touhuillut muutaman päivän Sylvanian families nukkekotini kimpussa ja maalannut sitä mieleisen väriseksi sekä tapetoinut sisäseiniä skräppäyspapereilla. Sain inspiraation ryhtyä tähän projektiin lounan vierailusta ja hänen nukkekoti projektistaan, josta voi lukea hobby crafts-blogista.

Veljen vaimo lupaili jo tuovansa pikkuisen testaamaan tätä. :)

_________________=====================================________________________

Olotila on ollut hyvä. Maanantaina käyn labrassa, tänään tein toisen raskaustestin ja sekin näytti positiivistä. Rinnat ovat tosi kipeät ja vessassa tulee ravattua paljon. Pahaa oloa ei vielä ole, nenä tukossa (tosin tämä on muutenkin ollut joka aamuista viimeisen kolme vuotta) ja välillä pientä päänsärkyä. Odotan rv 5:sta alkavaksi levollisin mielin.

 

Share

Ladataan...

Hmm.. jos tässä ollaan raskaana niinkuin toivotaan, olisi nyt menossa rv 4. Jouluaattona voisin jo tehdä raskaustestin. Olisipa se mukava joululahja, toivoa täynnä siis... Työkaveri vannotti minua laittamaan hänelle heti tietoa, jos positiivinen testi tulee. Ei kuulemma malta odottaa uuden vuoden aattoon asti.. 

Kuten eilen valitin etovaa oloa sokeria kohtaan, googlettelin hieman keskustelupalstoilta vinkkejä, millä viikolla ensimmäiset oireet alkavat ilmestyä vai onko tämä taas minun "valeraskautta". Minulla on koko ajan turvonnut olo ja vatsaan sattuu välillä. Rinnat eivät ole arat, joten päättelen ettei raskaustesti vielä näyttäisi mitään, jos sellaisen tekisin.

Kävin muuten taas tänään ostamassa yhden varalle.. Pitää vaihtaa aina apteekkia, jotteivat pidä minua ihan hulluna tai epätoivoisena.. Tosin niitähän minä olen, mutta ei heidän tarvitse sitä tietää.. :D

Kun hermostun, puren kynteni rikki.. argh.. ja hermostun siitä vain lisää.. miten pääsen tästä kierteestä irti.. 

Perjantai lähestyy vauhdilla eikä kaikki lahjat ole vielä valmiina, tässä tulee kiire..Töissäkin kun pitäisi käydä.. Ainiin, tänään onnistui ensimmäisen kerran nukkumaan pommiin! Kello herätti minut 7:30, laitoin kellon uudelleen soimaan 7:50. Herään 8:50 ja ihmettelen kun on valoista... voi paska! minun pitäisi olla jo parin sadan metrin päässä työpaikalta! Eikun vaatteet niskaan ja eväät mukaan, kello 9:00 olen ulkona asunnosta ja 9:23 työpaikalla. 

Unessa tuon tunnin aikana näin, että sain 150 000 euroa 50 euron seteleinä vakuutusrahoina Amerikasta. Aku Ankka oli jotenkin osallisena asiassa, mutta tiesin että kyseessä on jonkin sortin vakuutuspetos ja minua saatettaisiin syyttää asiasta, jos otan rahat vastaan... Sen lisäksi näin unta töistä ja asiakas siinä soitteli minulle viikonloppuna jostain isoista selvityksistä, joita olin luvannut hänelle tehdä! Työt tulevat näköjään jo uniin, tosin hyvin epärealistisina.... 

Share

Ladataan...

Ymmärrän hyvin miksi raskauden ensivaihesta ei paljoa puhuta. Moni pelkää että ilo muuttuu nopeasti pettymykseksi ja tutut kyselevät malttamattomina uutisia mikä lisää vain paineita.

Tai sitten raskaus alkaa yllättäen, eikä koko asiasta kerkiä puhua vaikka tahtoisi.

Siksipä tämä raskauden ensivaiheet, raskautumisen aloittaminen on hyvin vaikeaa, henkisesti. Monellekaan ei voi puhua asiasta ennen kuin raskauden ensimmäinen kolmannes on ovella tai edes raskaustesti näyttää plussaa ja varhaisultra on takana päin.

Itse kaipaan asioista puhumista. Että saisi jakaa ajatuksiaan ja kuulla muiden mietteitä. Olisi mukava tietää mitä muut ovat ajatelleet näinä hetkinä..

Vauvakuumeestakin puhutaan minusta tuskastuttavan vähän, ihan niinkuin se olisi sairaus, jota pitää hyssytellä. Eikähän siihen ole kuin kaksi hoitokeinoa.

*Hanki vauva; tai

*Get over it

Aina sanotaan, että käy vierailemassa jonkun tuttavaperheen luona yksi ilta niin näet mitä lapsen kanssa eläminen on. Haihtuupahan suurimmat halut omaan.

Mutta kun vauvakuumeisen ajatukset ovat täynnä vauvoja ja raskaanaolemista ja sitä kaikkea pelkoa ja jännitystä siitä onnistuuko mikään edes. Muiden ihmisten lapset ovat ihan eri asia kuin oma. Tottakai kaikki vauvat itkevät, kakkivat ja syövät, se on selvä. Mutta silti oma lapsi ja sen hankinta tuntuvat ihan eri asialta kuin muiden lapset. Ja jokaisen perhetilanne on eri.

Myös miehillä on vauvakuumetta, mutta siitä jos mistä ei puhuta yhtään. Miehillähän ei ole mikään kiire, biologinen kello ei ala tikittää niinkuin naisilla yleensä.

Noooh.. ennen kuin alan kuulostaa ihan hirveältä ihmiseltä ja joku pahoittaa tästä mielensä, haluan korostaa että ei kenenkään mielestäni tarvitse paljastaa raskautta ennen kuin katsoo sen parhaaksi. Onneksi on näitä blogeja, joihin vähän anonyymisti voi kirjata tunteitaan ja mietteitään. Julkisia pöiväkirjoja, joihin voi sitten palata myöhemmin tai josta saa tukea muilta samassa tilanteessa olleilta.

Itse tahdon puhua vauvakuumeestani ja tästä koko prosessista ihan avoimesti. Olen törmännyt jo ihmisiin, jotka kokevat asiakseen jarrutella minua. Ymmärrän kyllä syyt, mutta itse en osaa/halua pitää asiaa salassa. Pettymyksienkin uhalla. Ja niihin pettymyksiin juurikin tahdon tukea ja dialogia. En halua pitää sisälläni tunteitani, olivat ne sitten masennusta, iloa tai surua. Ilossa on helppo jatkaa, mutta suruun tarvitaan jo tukea ja masennukseen ylös nostajaa.

 

Share