Ladataan...

.....lapsi mummolassa. Ja me kotona kahdestaan. 

Ja hyvin pärjää. Ei sillä oo ees ikävä meitä. :( Ei oo itkenyt perään, ollut normaali iloinen itsensä. Ei vierastanut tulijoita ja oli menomatkankin nukkunut kokonaan. Yölläkin oli nukkunut uudessa paikassa hyvin. Mihin meitä enää tarvitaan?

Hmp... valehdelkaa tädit nyt ees vähän ja piristäkää meitä vanhuksia sanomalla et E:llä oli vähän kurjaa!! Tulee meille parempi mieli!
Et ollaan tärkeitä, eikä vain pakollinen paha, joita pitää kestää.

Mä niin luulen et meidän tyttö muuttaa pois kotoa heti kun täyttää 15. Jonnekin Australiaan ja tapaa surffijätkän, jonka kanssa asuu jossain rantamökissä ja siellä ne sit surffaa ja ui meressä haiden joukossa, eikä me ees voida käydä moikkaa niitä, kun siellä on niitä haita ja hämähäkkejä. "Miks sä kulta vihaat meitä?!"

Share

Ladataan...

Heinäkuu vaihtui elokuuksi ja tyttäremme täytti 10kk. 

Neuvolaa meillä ei olekaan nyt 10kk iässä, vaan seuraava on vasta kun täytetään vuosi.  

E tuntuu oppivan päivittäin uusia asioita ja tytön tempauksien perässä meitä vanhempia viedään. Vilkuttaminen tajuttiin nopeasti samoin taputtaminen vaati vain yhden esimerkin ja nyt taputetaan sitten kaikelle, mm. joka kerta kun käsi saadaan hihaan, täytyy sille antaa aploodit! 

Kommunikointi ja asioiden tajuaminen on ottanut muutenkin isoja harppauksia. Välillä on ihan pelottavaa, kuinka paljon tuo pikku typy tajuaa siitä mitä hänelle sanotaan. Matkiminen on ihan uudella tasolla, kun E oppi lyömään kämmenensä otsaan, kun S kerran sanoi "ohhoh" ja näytti esimerkkiä. Nyt sitten aina kun sanotaan ohhoh niin pikkuinen facepalmaa. Eihän sille voi muuta kuin revetä. Niin suloista!

Tukea vasten liikutaan todella ketterästi pitkin olohuonetta ja askelia otetaan myös taluttaessa. En yhtään ihmettelisi jos kuukauden sisällä nähtäisiin ihan ensi askeleitakin, mutta on myös mahdollista, että kävely jätetään hetkeksi hautumaan puheenopettelun tieltä.
Tyttäremme huumorintaju on mainio, tasoa pissa-kakka-hahhahhaaa. Kaikenlaisia pörinä ääniä tulee melkein jatkuvalla syötöllä. Mutta ihan selvä isänsä tyttö kaikin puolin. Eläimiä E seuraa mielellään ja kiljuu aina niitä nähdessään. Varsinkin näädät ovat ihan suosikkeja, vaikka pidämme edelleen vauvan ja näätien reviirit tarkasti erillään. 

Emme ole huomanneet jomman kumman vanhemman suosimista, mikä on ollut todella mukavaa. Näin voimme rauhassa antaa toisillemme vapaa hetkiä ilman että tarvitsisi keksiä mitään erikoisia järjestelyjä tai pelätä raivareita. Toivottavasti jatkuu näin myös. 

Osataan meillä tietenkin olla myös hankalia. Syöminen on ollut viimeisen kuukauden aikana paikoittain tappelua, kun maito olisi ainoa mikä kelpaa ja sitä tahdottaisiin jatkuvasti. Banaani uppoaa hyvin, joten edes jotain muutakin syödään. Olemme vähentäneet soseiden tekoa, kun syöttäminen ei todellakaan E:n mielestä ole okei, eikä hedelmäsoseitakaan mene enää kuin puuron seassa. Suurin osa ruuasta yritetään nyt antaa sormiruokailuna, koska sillä tavalla ruokaa menee suuhun asti. Vanhempien lautasten sisällöt ovat mielenkiintoisia ja olemmekin tulleet siihen tulokseen, että nyt voisi olla hyvä aika alkaa opettamaan E samoille ruuille kuin muu perhe. Myös muutamaa maitotuotetta ollaan kokeiltu, mm. viiliä ja jäätelöä. Okei, jäätelöä vauva on maistellut jo alkukesästä lähtien, koska siitä syntyi niin kamala huuto, jos me vanhemmat syömme jäätelöä eikä hänelle anneta.

Päivärytmi on nyt melko vakiintunut.
Klo 6:30 herätään aamumaidolle
Klo 6:30-8:00 nukutaan/ihmetellään pinnasängyssä
Klo 8:00 herätään ja touhutaan vähän äidin kanssa
Klo 8:30 äiti lähtee töihin ja aamupala, jonka jälkeen leikkiä
Klo 10:00-11:30 ensimmäiset päiväunet
Klo 11:30-14:00 ulkoilua, leikkimistä, syömistä
Klo 14:00-16:00 toiset päiväunet
Klo 17:00 äiti tulee töistä
Klo 17:00-20:00 leikkimistä, välipala, ehkä vielä iltalenkki, iltapala
Klo 20:00-21:00 Kylpy ja nukkumaan iltamaidon kera
Klo 21:00-01:00 Vanhempien omaa aikaa

Eilen vaihdoimme makuuhuoneessamme järjestystä, eikä E:n pinnasänky ole enää meidän sängyssämme kiinni. Purin hoitopöydän pois makuuhuoneesta, kun suurin osa vaipoista vaihdetaan nykyään kylpyhuoneessa, koska potalla käyttäminen on silloin helpompaa. Välillä pottaan tulee ihan kiitettävästi pissoja, välillä ei. Tästä ei kuitenkaan ole mitään paineita, haluamme vain tarjota vauvalle mahdollisuuden tehdä tarpeensa muualle kuin vaippaan. 

S:n isyyskuukausi ja vanhempainvapaa loppuvat pian. Kunhan Kela käsittelee kodinhoitotuen hakemuksen (kestää, kestää...) niin sillä jatketaan sitten tästä eteenpäin ennalta määräämätön aika. Itse yritän vain selvitä päivästä toiseen. Mukavaa kokopäivätyössä on tietysti se, että rahaa tulee ihan kiitettävästi. Huonoa, se että viikot tuntuvat todella pitkiltä. Välillä töissä tuntuu turhauttavalta olla, jos mitään varsinaisia työtehtäviä ei ole vaan joutuu odottelemaan/keksimällä keksimään tekemistä/lukemaan verottajan sivuja useita tunteja. Valitettavasti sellaisina päivinä ei pysty lähtemään töistä ja tulemaan kotiin aikaisemmin, vaikka tietää että kotona sinusta olisi enemmän hyötyä. Minä niin haluaisin etätyömahdollisuuden tai joustavan työajan. No ainakaan ei tarvitse tehdä ylitöitä.

Tää kesä on mennyt nopeasti. Välillä on ollut rankkaa, mutta yleisesti ottaen kaikki on mennyt todella hyvin. Rankinta on juurikin se, että pitää olla toiselle niin läsnä. Ja itkeminen rassaa, kun korviin käy (kuulo on varmaan vaurioitunut ihan oikeastikin). Työpäivän jälkeen on monesti niin uupunut, ettei jaksaisi kotona enää hirveästi olla aktiivinen, mutta pakkohan se on! Tämä vauva-aika on ihan kohta ohi. Olen onnellinen siitä, että lapsi kasvaa, en nimittäin jää kaipaamaan vauvavuotta, vaikka ihanaa on ollutkin. Koko ajan on odottanut että meille tulee taapero ja itsenäisesti toimiva yksilö. Mutta silti tästä tahtoo nauttia! On kuitenkin aika varmaan ettei meille ihan heti jos ollenkaan tule seuraavaa vauvaa.  

"Kulta, meillä on ihan oikea lapsi ja me ollaan ihan oikeita vanhempia."

Share

Ladataan...

Vanhemmuus ja vanhemmaksi tuleminen, kuten isyyskin (niinkuin KaneliS kirjoitti), on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa.

Riemu pienestä plussasta.

Hämmennys kaikesta uudesta ja uusien taitojen opettelu

Väsymys ja mieletön rakkaus

Kärsivällisyyden ja rauhallisuuden harjoittelu sekä uuden kielen kuullunymmärtämisen oppiminen.

Tämä Isänpäivä on meillä tosiaan ihka ensimmäinen. Vielä ei tyttäremme osannut kuin painaa jalan- ja kädenjälkensä (tai ainakin sen yritelmän) paperille äidin avustamana, mutta kyllähän hänen hymynsä ovat tällä hetkellä se kaikkein paras lahja! :) 

Lisäksi toin S:lle aamiaisen vuoteeseen, jota mutustaessa katseltiin tytärtämme ja taisi isän silmäkulmassa näkyä kyynelkin! Olimme jo aikaisemmin tällä viikolla käyneet teetättämässä pikkuisen valokuvasta Isänpäiväkortit omalle isälleni ja ukilleni lähetettäväksi postitse. Riitti niistä S:llekin omansa, joten pikkuisen taideteos ei ollut ainut kortti aamupalatarjottimella.

Pakkasesta sulatettuja korvapuusteja, omenaviipaloituna ja leipäpalanen sekä lasilliset lämmintä glögiä ja kylmä sprite.

Lahjaksi S saa vapaavalintaisen valokuvauskirjan Amazonista. Kunhan saa aikaiseksi päätettyä haluamansa... ;)

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ISILLE JA MUILLEKIN ISÄHAHMOILLE!

Share