Ladataan...

Toimitus haastoi, minä vastaan:

Ensin Silkkitassun päiväunet oli pelkästään raskaushaaveblogi; odotuksen odottamista. Sitten tästä kuoriutui raskausblogi, joka kehittyi vauvablogiksi ja lopulta perheblogiksi. Mutta on täällä jaettu paljon muutakin sisältöä kuin pelkästään vauvan kakan hajuista. On tehty whoopie pietä , esitelty frettejä, pohdittu töihinpaluuta ja jaettu käsityöohjeita. Olen puhunut yleisesti monista harrastuksistani ja jakanut monipuolisesti kaikenlaista elämääni kuuluvaa sisältöä.

Mutta miksi bloggaan Lilyssä ja miksi blogissa on eniten sitä perhe-kategoriaan kuuluvaa sisältöä?

Löysin Lilyn vahingossa. Aikaisemmin olin "blogannut" Bloggerissa, Wordpressissä ja Livejournalissa. Lähinnä siis pitänyt päiväkirjaa, tehnyt omia nettisivuja, mutta en varsinaisesti blogannut tai edes havitellut lukijoita. Lilyyn päädyin sattumalta Puutalobaby -aiheisesta Facebook-mainoksesta. Olin vasta alkanut käsittelemään vauvakuumettani sanallisesti, pelkoja joita se laukaisi ja myös niitä hartaita toiveita, joita prosessi toi pintaan. Nopeasti huomasin saavani sydämiä ja uusia nimi ilmestyi seuraajat-listaan. Wau! Ihanko oikeasti täällä tulee lukijoita?!

Blogi on ollut helppo väylä tuoda kuulumisia kaukana asuville sukulaisille. Vaikka äidin kanssa juttelenkin puhelimitse useasti viikossa, E:n kuvat ja tarkemmat kuulumiset on vaivattomampi jakaa ruudun kautta. Asioita voi sitten vielä käsitellä syvällisemmin puhelimessa, kun perusasiat on molempien tiedossa. Vertaistuki ja ystävät, joita olen blogin kautta saanut, ovat ihan korvaamattomia, mistä mainitsinkin sunnuntain postauksessa. En ole hiekkalaatikkoäitejä, enkä myöskään viihdy mammakahviloissa. Kokeilin kahvittelua, mutta se yleensä vaatii niin monien aikataulujen sovittelua yhteen, että tuskastun. Täällä voin lukea ja kommentoida silloin kun minulla on aikaa ja tarvetta.

Lilyssä on eniten viehättänyt tämä ihana yhteisö. En ole aikaisemmin seurannut blogeja, mutta täällä siitä on tullut itsestäänselvyys. Edelleenkin olen aika pihalla Suomen blogiskenestä. Vasta oikeastaan phocahispidan blogin muutto Kideblogeihin pakotti tutkimaan myös muiden portaalien tarjontaa. Aina kuitenkin totesin sen, että Lilyssä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että keskustelua jatketaan kommenttikentissä. Muualla jäin sitä kaipaamaan. Yleensä kaikkein mielenkiintoisin osa aihetta löytyy sieltä kommenttikenttien helmistä, kun tuodaan myös niitä muita näkökulmia ja vertaistukea keskusteluun. Täällä ei vielä ole itse tarvinnut pelätä ikäviä kiusaajia, vaikka varmasti niitäkin löytyy isojen blogien kommenteista. 

Kommenttikentistä on myös tarttunut bloglovin:n seurantaan muutama Lilyn ulkopuolinen blogi. Aamuni alkavat monesti uusien blogipostauksien lukemisella. Omaa blogia päivitän silloin kun on aikaa (eli yleensä klo 20-24). Yritän tällä hetkellä päivittää kerran kolmessa päivässä, mutta alkuaikoina päivitys taisi tulla kaksi kertaa päivässä! 

Perheteema oli tosiaan aikalailla kirkossa kuulutettu. Perheen ja työn parissa tässä tämä elämä nyt oikeastaan pyörii, joten tästä minulla on tällä hetkellä eniten sanottavaa. Toivottavasti siitä on myös jollekin muulle hyötyä, koska tahdon kovasti että ihmiset löytävät vertaistukea ja ideoita lukiessaan blogiamme. Niin, meitä on kaksi täällä tällä hetkellä kirjoittelemassa. S, mieheni, kirjoittaa blogiin juttuja (ja kuvaa suurimman osan blogin kuvituksesta) aina sille päälle sattuessaan. Esimerkkinä voitte käydä lukemassa tapaamisestamme S:n kirjoittamana.

Siinäpä kaikki tärkeimmät, kysykää jos unohdin jotain.

Meitä voi seurata FacebookissaBlogilistassaBloglovin'ssa ja Instagramissa

 

Share

Ladataan...

Hih... en tainnut vuosi sitten kertaakaan julkaista yhtään imetyskuvaa täällä blogin puolella, mutta nyt tuosta Yle:n uudesta Imettäjät-sarjasta (alkaa YLE TV2:sella 3.11. klo 21) inspiroituneena ajattelin julkaista sen yhden ja ainoan meitsin imetyskuvan. Niin ja olihan tässä kuussa myös imetysviikko. En osallistunut, yllätys yllätys, omasta imetyksen lopettamisesta on nimittäin kohta se 10kk. 

Niin kuin pidempään seuranneet lukijat varmaan tietävät, lopetin imettämisen, koska palasin töihin viime tammikuussa, eikä samaan aikaan imettäminen vain onnistunut, vaikka olisin halunnut. Kaksi kuukautta täysimetin ja joulukuussa aloitimme kokeilemaan korvikkeita imetyksen rinnalla, pitäen silmällä tammikuun töihin paluuta. Nopeasti E hyväksyi tilanteen, alkoi nukkua yöt kokonaan ja enää tisseistä sai hupia vääntelemällä äitiä nänneistä.

Oma ajatukseni oli raskaana ollessa, että imetän ainakin neljä kuukautta, mielellään kuusi, mutta tosiasia oli se, että töihin palaaminen oli jo yksistään kova paikka. En varmaan olisi kestänyt hetkeäkään sitä väsymystä ja imetystä yhtäaikaa. Tein siis vain ja ainoastaan päätöksen jaksamis näkökulmasta. Maitoa tuli heti alusta asti hyvin, eikä imettäminen sattunut missään vaiheessa. Pidin siitä. Jos koskaan saamme toisen ja pystyn silloin jäämään kotiin, tahdon yrittää imettää ainakin suositusajat.

E ei muuten ole ollut vielä kertaakaan (kop kop) sairaana eikä allergioita ole tiedossa, joten meidän kohdalla myytti koko ajan sairastelevasta korvikelapsesta on ainakin kumottu. 

Share

Pages