Ladataan...
Simple year

Olen aina diggaillut savinaamioista. Ne tuntuvat aina rauhoittavan omaa (hieman ihoanalyysin mukaan couperosa) ihoa. Testattua on tullut aikalailla monen valmistajan tuotteita. Nyt intouduin tästä Lorealin setistä missä on kolme 10ml maskia yhdessä. Hinta oli jossain 8 euron paikkeilla. Tuo maski mikä on itsellä kuvassa on maski, joka sisältää hiiltä ja puhdistaa sekä heleyttää. Toinen maski on eukalyptusta sisältävä ja sen pitäisi puhdistaa ja antaa mattapinta iholle. Kolmas on punalevää sisältävä ja kuoriva. Oma iho on kuitenkin aika herkkä kuorinnalle ja sitä tulee tehtyä harvoin, eikä myöskään rasvoitu kovin helposti joten päätin hestata tätä puhdistavaa ja heleyttävää.

 

Plussaa tuli heti levitettäessä koostumuksesta, joka oli tuhdimpi kuin moni muu käyttämäni maski ja tuotetta oli hyvin reilusti. Ajatuksena varmasti, että riittää myös kaulalle. Koska en ollut menossa suihkuun tuotteen jälkeen päädyin käyttämään kaikki kasvoille. Kupit joissa tuote on on tosiaan tarkoitettu kertakäyttöön, joten useampaan käyttöön tuote ei oikein sovellu. Tuote oli mielestäni ihan kohtuu hintainen jos vertaa siihen, että on mahdollista venyttää kasvohoitojen väliä hoitoloissa (tai olla menemättä lainkaan). 

Tottapuhuen kun tuote oli kuivunut kasvoille oli jännä kun omat mikroilmeet kasvoilla ei oikein onnistuneetkaan ilman jäykkyyden tunnetta. Olen tällä viikolla ollut lomalla ja kerrankin on tullut panostettua ihan kunnolla ihonhoitoon. Muutama muukin tuote on ollut testissä, joista mahdollisesti bloggaan vielä myöhemmin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Simple year

Kun olin lapsi niin aivan parasta ajanviihdettä oli lukea Aku Ankkoja ja Roope-setiä. Erityisesti Don Rosan tarinat ovat aina olleet omia suosikkeja.

 

Roopen Ankan hahmo on hauska ja  kertoo auttamattomasti pihistä miehestä, jolle kaikinta tärkeintä on säästää. Mutta pieni totuuden siemen tarinoissa on.. tuhlaamalla tuskin saa kerrytettyä omaisuutta. Eikä se tarkoita, että omaisuutta tulisi olla rahavuorina missä uida, mutta perus säästämistä on hyvä harrastaa. Roope-Ankka on siitä hauska karikatyyri, että alkuun Aku Ankoissakin kylmänä bisnesmiehenä henkilöhahmo ei herätä järin lämpimiä tunteita. Sama pätee kai osittain niihin säästäjiin - voi miten tylsää on laittaa rahaa vain sivuun sitä käyttämättä.

 

Mitä enemmän tulee ikää sitä enemmän olen alkanut ymmärtää säästämisen hienoutta. Ehkä siksi, kun palkkatyöstä saatu tulo konkretisoituu sen myötä johonkin isompaan. Tänään kävin avaamassa säästötiliä, jotta voin säästää asuntolainaan. Uskon, että pitkälle on kiinni nimenomaan siitä asenteesta miten asiaan suhtautuu. Kun oma elämä on "silleen valmis"- tai ainakin "se nyt siltä tuntuu" niin jotenkin ajatus säästämisestäkin konkretisoituu. Eikä sen tarvitsekaan tarkoittaa sitä, että muuttuisin tylsäksi aikuiseksi, joka aina menojen tullen napisee "en tuu kun mulla ei oo varaa." Se tarkoittaa vaan sitä, että keskittää sitä tulovirtaa hieman eri asioihin ja harrastaa enemmän asioita, jotka eivät ole niin kalliita.

 

Pari vuotta ja pohjakassa on tätäkin projektia varten kunnossa. En varmasti ui rahasäiliössäni, mutta toivottavasti uudessa omassa (toivottavasti) kolmiossa on tilaa räpiköidä edes pumpattavassa pienessä altaassa. Ja jos tämä unelma ei konkretisoidu, niin sitten rahoille on joku muu varmasti yhtä oivan ihana kohde.

 

Hei säästötili, beibe, oon sitoutunut sinuun.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Simple year

Joka vuosi tähän aikaan se iskee.. nimittäin takkikuvastojen ja uusien mallien tuleminen. Jos joku vaatekappale mistä pidän eniten pitäisi valita sanoisin TAKKI. Tuo ihana lämmin ja suomen säähän niin sopiva asu. Siksi onkin osittain niin vaikea asennoitua siihen, että tänä vuonna olen päättänyt etten osta uutta talvitakkia. 

 

Viime vuonna tein saman päätöksen ja silti päädyin ostamaan sekä talvitakin että uuden talvijuoksutakin sekä tämän lisäksi kaksi hiihtotakkia. Totuus on se, etten tarvitse yhtäkään uutta takkia enkä uutta vaatekappaletta. Tänä syksynä olen päättänyt olla asian suhteen todella tiukka itseäni kohtaan. Vanhat ja edelleen makeat saavat nyt kelvata. En ole koskaan ajatellut, että vaatteilla pönkittäisin egoa (niinkuin ehkä moni ulkopuolinen saattaisi ajatella). Vaatteet ovat olleet itselle kuitenkin intohimo ja kyky toteuttaa omaa visuaalisuutta. Silti vuosia olen kamppaillut omien arvojen kanssa miettien, että miten epäreilua on ostaa aina uutta kun toisilla on niin vähän. Se on saanut oman olon syylliseksi. 

 

Tänä talvena en halua kokea moista syyllisyyttä vaan käyttää kaapissa jo olevia takkeja. Ja muitakin vaatteita. Ja noudattaa enemmän tätä simple year teemaa. Tavallaan viime hetkinä on tullut se fiilis, että tätä hetkeä varten olen säilynyt varastoon tiettyjä tarvittavia asioita. Sitä tunnetta on hankala kuvata sanoin, mutta jotenkin itsellä on ollut fiilis että näin sen tulee mennä ja näin se tulee tehdä.

 

Tästä eteenpäin asioista tulee jotenkin helpompia ja aidompia. Ikäänkuin olisin saapunut johonkin perille ja oma mieli on todella vapaa ja rauhallinen. Parhaiten tätä voisi kuvaa sanalla onnellinen. Ja se onni ei tunnu olevan tippaakaan kiinni nyt tavaroista tai omaisuudesta.

 

Jännä syksy edessä. On muutoksen tuulen puhallus.

Share
Ladataan...

Pages