Exam day

Simple year

Sopivasti syksyn alkuun kävin tekemässä Avoimen yliopiston tentin, joka kummitteli helmikuusta asti tekemättömänä.

 

Työ- ja organisaatiopsykologia. Kirjoitin työuupumuksen synnyn teorioista ja vaikutuksesta. Siitä ketkä uupuvat. Tottapuhuen, ei mikään kevyt tenttiaihe ja monta kertaa jätin kirjan kesken kevään mittaan kun ei olisi millään jaksanut lukea tästä masentavasta aiheesta. Suomessa kuitenkin prosentuaalisesti työelämästä sairaseläkkeelle jäävien määrä on suhteellisen suuri nimenomaan masennuksen / muiden mielenterveysongelmien takia. Työuupumusta diagnoosina harvemmin käytetään vaan masennus on se yleisin taulukoissa näkyvä diagnoosi.

 

Tiesittekö, että todennäköisin uupuja työelämässä on sellainen joka on motivoitunut ja innokas työtä aloittaessa ja väsyy ison työtaakan alle siksi? Uupuessaan ihminen pyrkii kompensoimaan uupumustaan keskittämällä voimiaan yhä enemmän työhön, ja väsyy siksi lisää että muu elämä kapenee. Ristiriitaista, eikö?

 

Mietin, että pitäisikö ihmisten työelämässä pyrkiä enemmän keskinkertaisuuteen tämän tiedon valossa? Toinen hyvä termi oli ylisitoutuneisuus. Kyllä, sekin on mahdollista ylisitoutua työhön. Antaa työlle liikaa.

 

Omasta mielestä työelämä on parasta sillon, kun on ympärillä hyvä porukka mukavia tyyppejä, sitoutuneisuutta ja aina välillä työn imua riittävästi ihan flowhon asti. Työhyvinvointi on yrityksille iso haaste, mutta iso vastuu on myös työyhteisön yksilöllä.

 

Tässäpä ajatuksia syksylle ja töihinpaluuseen myös teille! Just thinking..

 

 

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.