Ladataan...

Monesti kuulee sanottavan, että anaaliseksi on taitolaji, mikä pitääkin varsin hyvin paikkansa, sillä toisin kuin vaginaan, perseeseen ei mitään työnnetä kylmiltään (vaikka jos multa kysytään, niin ei myöskään tulisi vaginaankaan). Rakastan anaaliseksiä yli kaiken. Olen uskomattomimmat orgasmini saanut peppuleikeissä, ja lisäksi nykyään saan mielettömiä kiksejä anuksen venyttämisestä ja fistaamisesta. Anaaliseksi ei ole kaikkia varten, puhumattakaan noista rankemmista leikeistä, eikä tarvitsekaan olla. Mutta myös mä olen joskus väittänyt, että mun perseeseen ei ikinä kukaan tule työntämään mitään. Ja nyt sama henkilö on anaalifettari. Mottoni onkin, never say never. Painostaminen näihin asioihin on kuitenkin ehdoton ei, vaan halun on lähdettävä bottomilta itseltään.

Väittäisin olevani erittäin kokenut anaaliseksin harrastaja, joten ajattelin jakaa omia ajatuksiani ja vinkkejäni peppuleikkeihin aloittelijan näkökulmasta. Väärin tehtynä se nimittäin on kivulaista ja voi olla jopa vaarallista. Oikein tehtynä ja ennen kaikkea oikean ihmisen kanssa anaali voi viedä nautinnossa aivan uudelle tasolle. Ensimmäinen vinkkini liittyy siis oikean ihmisen löytämiseen. Luottamus toiseen ja avoin puheyhteys on kaiken avain. On kyettävä kertomaan avoimesti omista haluistaan ja peloistaan sekä kommunikoimaan seksin aikana. Ensimmäistä kertaa kokeillessani peppuun panemista mua pelotti, koska en tiennyt miltä se tuntuu, ja pelkäsin erityisesti kipua. Mutta mä olin kuitenkin meistä se, joka sitä halusi kokeilla, ja tässä sitä ollaan.

Erityisesti aloittelijan täytyy huolehtia riittävästä kiihottumisesta ja lämmittelystä. Exäni kanssa hoidimme sen aikanaan niin, että hän antoi mulle suuseksiä ja samaan aikaan itse työnsin peppuuni pientä anustappia. Liukkaria näissä hommissa täytyy sitten käyttää! Alkuun suosittelen lelujen laittamista peppuun itse, ennen kuin oppii hallitsemaan omia sulkijalihaksiaan ja partnerilla on riittävää kokemusta itselläänkin. Sulkijalihakset on saatava siis rentoutumaan ja peräaukon avautumaan tarpeeksi ennen peniksen työntämistä sisään. Mitä isoimmilla asioilla aiotaan leikkiä, sitä tärkeämmässä roolissa lämmittely on. Nykyään hoidan lämmittelyn etukäteen isolla anaalitapilla, jonka jälkeen voin peniksen ottaa suoraan sisään. Isompia asioita sisälle ottaessani onkin partnerin sitten jatkettava lämmittelyäni, eli nousujohteisesti pienemmästä lelusta isompaan reilun liukkarin kera. Huolestuneille voin vihjata, että penis on huomattavasti helpompi ottaa peppuun kuin yksikään lelu ;)

Kivun lisäksi toinen suurimmista peloista liittyy yleensä ulosteeseen ja pieruihin. Let's face the facts, kun ollaan peräsuolen kanssa tekemisissä, se riski on aina olemassa ja se on otettava, jos näitä leikkejä haluaa leikkiä. Mutta eritteisiin ei kannata liian skitsosti muutenkaan suhtautua, sillä kyseessä on kuitenkin maailman luonnollisimpia asioita. Näistäkin huolista on syytä etukäteen kumppanin kanssa keskustella, joten jos jotain tapahtuu, ei sen tarvitse olla maailmanloppu. Eritteet ja äänet joka tapauksessa kuuluu seksiin, harrasti sitä miten tahansa.

Asiaa voi kuitenkin ennaltaehkäistä. Pieruvahinkoihin auttaa oikeastaan vain ja ainoastaan kunnollinen ruokavalio. Jos syö vatsaystävällisesesti, säännöllisesti ja terveellisesti, juo riittävästi ja harrastaa liikuntaa, ei ilmavaivoista yleensä edes muutenkaan tarvitse huolehtia. Jos vatsa tuntuu olevan sekaisin, suosittelen jättämään anaalileikit rauhallisempaan kohtaan. Sulkijalihakset olisi kuitenkin saatava rennoiksi. Ulosteyllärit leluissa tai peniksen kärjessä taas vältän huuhtelemalla suoltani ennen leikkejä. Huuhtelussa suosittelen kohtuutta. Riittää kun huuhtelee pelkkää peräsuolta, eli yleensä huuhtelen kerralla n. 30ml lämmintä vettä, jolloin saan ulosteen kriittisimmästä paikasta pois, ja näin kumppanini ovat puhtaana selvinneet tähän asti. Koska jos vatsa toimii normaalisti, ei suoli noin vain ala ulostetta suoltamaan ulos. Kohtuuden opin kantapään kautta. Yritin kerran huuhdella suolen "oikein kunnolla", eli huuhtelin paksusuoleen saakka, eikä se kaikki vesi sitten tietenkään tule pois, jolloin anaaliseksin aikana saimme kokea kunnon paskamyrskyn. Eli kohtuus huuhtelussa. En suosittele suolihuuhtelua liian usein, jotta se ei horjuttaisi suoliston bakteerikantaa. Bakteerikannasta puheenollen, penistä ei missään tapauksessa pitäisi työntää emättimeen suoraan anaaliseksin jälkeen, sillä seurauksena on vähintään hiiva- tai virtsatulehdus, mutta pahimmillaan jopa sairaalahoitoa vaativa munuaisaltaan tulehdus. Joten kikkelin ja lelujen pesu peppuseksin jälkeen!

Päästäänkin siis itse anaalipenetraatioon. Aloittelijalle helpoin asento saattaa olla selkämakuulla, mutta se on toki yksilöllistä. Omat suosikkini tänä päivänä ovat takaapäin tai että istun peniksen päälle. Suosittelen alkuun myös, että bottom voi ottaa peniksestä itse kädellä kiinni, jolloin pääsee ohjailemaan työnnön nopeutta ja syvyyttä. Kun peniksen kärki alkaa työntyä peräaukkoon, sulkijalihaksia saa rentoutumaan työntämällä niitä ulospäin - kuin pinnistäisi kakkaa ulos. Sulkijalihakset on syytä ohittaa hitaasti, sillä tottumattomalla ne voivat alkaa kramppaamaan, mikä voi tuntua hyvin epämiellyttävältä. (Koskaan eikä missään tilanteessa peräaukkoon saa työntää mitään väen väkisin tai ilman lämmittelyä, sillä seurauksena voi olla repeämiä suolessa.) Kun sulkijalihakset onnistuu ohittamaan ja peniksen saa sisälleen, pyrin tämän jälkeen rentoutumaan kokonaan, jotta sulkijalihakseni antautuvat täytteelle. Sulkijalihasten käyttöä ja hallintaa suosittelen myös harjoittelemaan yksin sormien ja lelujen kanssa, jolloin se on helpompaa kumppanin läsnäollessa. Kaikista tärkeimpänä vielä: topin tulee kiihottaa bottomia käsillä tai leluilla koko tämän ajan! 

Synnyttämisen jälkeen mulla oli pitkä jakso, etten voinut kuvitellakaan enää harrastavani anaaliseksiä, mutta tuolloin jouduin muutenkin etsimään seksuaalisuuteni uudelleen. Onneksi löysin peppuleikkien ilon ja nautinnon, enkä olisi voinut vielä tuolloinkaan uskoa, että tänä päivänä nauttisin vaikka fistaamisesta. Uusin leikkikaverini on onneksi myös peppuleikkien suuri ystävä ja tekee näitä ihania asioita mulle ja kiihottuu itsekin siitä. Lisäksi, mikä parasta tällaiselle anaalifettarille, myös mä saan nuolla ja leikkiä hänen pepullaan.

Ladataan...

Viime vuosina naisten seksuaalisuus on tullut näkyväksi sosiaalisen median, sukupuolten välisen tasa-arvoistumisen ja erilaisten kampanjoiden myötä. Naisten seksuaalisuus ja seksuaalisesti aktiivinen nainen on Suomessa hyväksyttävämpää kuin koskaan. Tänä päivänä ei ole mikään shokki, jos nainen kertoo harrastavansa irtosuhteita tai että hänellä on fuck buddy. Itsellänikin on tapana asiallisesti vertailla omia seksikokemuksiani ystävieni kanssa, ilman että sen tarvitsee aiheuttaa punaisia poskia tai nolostunutta kikatusta. Oman kokemukseni mukaan naiset uskaltavatkin toteuttaa ja ilmaista yhä avoimemmin omaa itseään, mikä näkyy mm. rohkeutena puhua julkisesti intiimeistä asioista.

Naiseutta määrittää kuitenkin erilaiset asenteet ja kulttuurissa vallitsevat normit. Naisen seksuaalisuus on ollut pitkään tabu, joten muutokset tapahtuvat hitaasti. Seksuaalisesti avoin tai seksielämältään aktiivinen nainen mielletään valitettavasti edelleen kevytkenkäiseksi ja ei-vakavasti otettavaksi. Jopa minä itse huomaan olevani selkäytimeen iskostettujen ennakkoasenteiden vanki. Instafeediä selaillessani huomaan paheksuvani, jos näen kuvassa vähäpukeisen tai seksuaalisuuttaan esiin tuovan naisen kuvan. Heti perään häpeän omaa reaktiotani, sillä jos vastaavanlaisessa kuvassa olisi mies, pitäisin sitä rohkeana ja seksikkäänä. Ei olekaan lainkaan epätavallista joutua julkisen ryöpytyksen kohteeksi, jos nainen julkaisee somessa itsestään seksisävytteisen kuvan tai videon tai puhuu avoimesti seksielämästään. Esimerkkejä on lukuisia.

Some ja eri kampanjat (viimeisimpänä #metoo) ovat nykypäivänä tehokas liikkeellepaneva voima ihmisten asenteiden möyhentäjänä ja yhteiskunnassa tasa-arvon edistäjänä, mutta niissä on lieveilmiönsä, sillä lähes poikkeuksetta niiden aikana sorrutaan miesten ja naisten vastakkainasetteluun. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, seksuaalisen väkivallan esiintuominen tai naisten seksuaalisuudesta avoimesti puhuminen saa aikaan myös negatiivista vastaryöppyä. On erittäin hyvä ja toivottavaa, että nämä asiat herättävät keskustelua, mutta #metoo-kampanjakin käännettiin monen suussa päälaelleen - miesten lynkkaamiskampanjaksi, vaikka tarkoitus oli tehdä seksuaalisesta häirinnästä näkyvää. 

Miksi seksuaalisesti avoin nainen sitten on edelleen eri asemassa seksuaalisuuttaan esiintuovaan mieheen verrattuna? Olen sitä mieltä, että vahva ja itsevarma nainen on uhka miehelle, mutta myös toiselle naiselle. Kyse on ennen kaikkea asennemuutoksesta. Hillittyä, neitsyttä ja perheelleen sekä miehelleen omistautunutta naista on pidetty ihanteellisena ja kunnioitettavana. Seksuaalisuutta on taas naisessa pidetty sairautena. Edelleenkin seksielämältään aktiivista sinkkunaista pidetään käytettynä, itseään epäkunnioittavana, tyhmänä tai vähintäänkin epäilyttävänä. Samanlainen mies taas on itsevarma ja kunnioitusta herättävä tosimies.

Vähentääkö seksuaalinen avoimuus naisen arvoa tai voiko hänenlaistaan ottaa vakavasti? Mä olen seksuaalisesti ulospäinsuuntautunut myös julkisesti, ja kerrankin töissä eräs työkaveri (miespuolinen) totesi, että olen erikoinen seksin suhteen, ihan kuin mies. Olen siis kuin mies, en kuin nainen, koska nautin seksistä ja puhun seksuaalisuudesta rohkeasti - sen sijaan, että eläisin selibaatissa vain koska en ole parisuhteessa. Mielestäni tämä ajatusmalli on mielenkiintoinen ja tiivistää hyvin sen, kuinka hitaasti asenteet muuttuvat. Eräskin tapailemani mies kertoi ylpeänä, että hän on harrastanut seksiä yli 40 naisen kanssa. Suuri lukumäärä oli hänelle jonkinlainen meriitti, jolla hän korosti omaa miehisyyttään. Mutta mitä jos minä olisin kertonut samanlaisen lukeman? Olisin huora, koska olen nainen. 

Ladataan...

Olen pari viikkoa tapaillut erästä mukavaa miestä, jonka tapasin ystäväni järkkäämillä sokkotreffeillä. Kahdessa viikossa ei ketään opi tuntemaan, mutta hän vaikuttaa juuri sellaiselta mieheltä, jota olen kuvitellut haluavani: vakaa elämä, tasapainoinen, erostaan toipunut, perhekeskeinen ja oikeaa unelmavävy -ainesta. Meillä on yhdessä kivaa ja viihdyn hänen seurassa, ja kaikista muista miehistä poiketen hän ei ole fyysisesti lähestynyt mua vielä kertaakaan (vai onko se sittenkin huono merkki?). Juuri tällaiseen mieheen olen odottanut törmääväni näiden sekoilujen keskellä, mutta - en tunne mitään. Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta sydämeni on aivan tyhjä. Ei pienintäkään ihastumiseen viittaavaa tunnetta eikä minkäänlaista fyysistä vetovoimaa. Haluaisin ihastua häneen, mutta ei - ei mitään.

Oikeastaan aina Rekkamiehen jälkeen - ja kuinka pahasti hän sydämeni särki - olen tuntenut olevani täysin kyvytön ihastumaan kehenkään. En haikaile Rekkamiehen perään, enkä tunne häntä kohtaan kuin halveksuntaa ja sääliä, mutta kokemus oli niin raastava, etten näytä olevan vieläkään täysin toipunut. Haluaisin elämääni rakkautta enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä. Sitä, että joku pitelisi mua sylissään, silittäisi tukkaani, suukottelisi mua hellästi, katsoisi rakastavasti mua kun en sitä huomaa, kuiskaisi illalla korvaani rakastan sua. Sitä, että saisin sen toisen edessä olla juuri tällaisena, kaikkine virheineni ja kipupisteineni, ja silti hän hyväksyisi mut ehdoitta. 

Ja samalla pelkään ihastumista ja rakastumista yli kaiken. Pelkään, että kun vihdoin uskallan raottaa suojamuuriani ja antaa kaikkeni, niin maa vedetään jalkojeni alta ja mun sydän jälleen murskataan. En uskalla luottaa toisen vilpittömyyteen, koska mulle on niin paljon valehdeltu ja käytetty hyväksi. Olen vahva nainen ja mulla on hyvä itsetunto, mutta ajoittain tunnen, etten miehille kelpaa mihinkään muuhun kuin pelkäksi panoksi. Silloinkin, kun luulen tekeväni kaiken oikein, olen lopulta vain pelkkää seksiä. Se on musertavaa.

Läheiset usein ehdottaa mulle, että olisin hetken aikaa vain kokonaan yksin, ja mietin sitä aika ajoin itsekin. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö osaisi olla yksin. Sitä paitsi vaikka olen sinkku, niin kyllä mäkin tarvitsen seksiä ja ihan vain toisen ihmisen kosketusta. Kosketus on yksi elämän perustarpeista, mikä ei häviä mihinkään parisuhteettomuuden myötä. Enkä sitä paitsi edes varsinaisesti ole hakenut seuraa viime kuukausina, vaan treffikutsuja vaan on tullut - ihan ilman Tindereitäkin. Enkä ole halunnut niistä kieltäytyä, sillä mitä jos se olisi ollut juuri se...

Tunnen olevani umpikujassa tämän miehen kanssa. Toisaalta haluaisin antaa aikaa, jos tunteet vielä nousisivatkin, mutta todennäköisimmin tulisin vain satuttamaan toista osapuolta. Mutta miten lopettaa jotain, mitä ei oikeastaan edes vielä ole? Mun täytyy varmaankin tehdä vanhat kunnon friend zonet, ja kertoa, että tunteeni ovat vain kaverilliset.

Pages