24

Ladataan...
Sisunainen

Olin eilen viettämässä tyttöjeniltaa pitkästä aikaa samalla porukalla, joka aloitti suomen kielen ja kirjallisuuden fukseina syksyllä 2011. Illan pääasiallisia puheenaiheita oli, missä vaiheessa kenenkin gradu on, mistä kukakin on saanut työpaikan, milloin ketkäkin ovat muuttaneet yhteen poikaystävänsä kanssa sekä kahden paikalla olleen kaverin raskaus.

Jotenkin tuli ulkopuolinen olo. Okei, palautin juuri gradun tutkimussuunnitelman. Valmistun ehkä joskus ensi talvena. Mutta entä sitten? Minulla ei ole pienintäkään hajua, minne edes potentiaalisesti voisin työllistyä, kun en valinnut opettajalinjaa. Perheen perustamisesta en viitsi edes alkaa tässä puhua - jos sinkuille olisi vastaavia kategorioita kuin piktäaikaistyöttömät ja vaikeasti työllistettävät, kuuluisin varmasti molempiin. 

Edellisessä postauksessani sain kommentteja siitä, kuinka näytän nyt nuoremmalta kuin muutama vuosi sitten otetuissa valokuvissa. Lukiolaisena ja vielä yliopiston alussa minulla oli tarve pukeutua huolitellusti ja aikuismaisesti näyttääkseni uskottavammalta. Nyt piiloudun huppareihin ja verkkareihin teeskennelläkseni teiniä.

24 vuotta on ikä, jossa ei ole missään ja kuitenkin kovaa vauhtia menossa jonnekin, en vain tiedä vielä minne. Samanaikaisesti koko elämä on edessä ja voi tehdä mitä vaan, mutta pitäisi olla jo vastaus kysymykseen "mikä minusta tulee isona". Ensi vuonna olen käyttänyt neljännesvuosisadan siitä vähästä ajasta, joka meille täällä annetaan.

Viimeksi minulla oli ikäkriisi, kun täytin 20 vuotta. Valmistuin samana keväänä ylioppilaaksi, joten tematiikka pyöri aikalailla samojen asioiden ympärillä. Ainoa mitä opin, oli, että kannattaa pitää mahdollisimman kovat bileet, kun tuomiopäivä lopulta koittaa. Sitä odotellessa taidan kaataa lasin viiniä.

Share

Kommentit

Lotta Katariina
Pumpui

Kyllä se suunta siitä selviää, tai ainakin selviää myöhemmin kun katsoo taaksepäin :)

Ja jos se yhtään lohduttaa, niin kolmenkympin jälkeen tuo "kaikki muut on menossa jonnekin ja mä en" -fiilis vain voimistuu, kun osalla on toinen avioliittokierros ja kouluikäiset lapset ja vuorotteluvapaat ja itse on että "mä käyn salilla" :D

Suvi K.
Sisunainen

Voi ei. :'D Ehkä se ei ookaan kiinni iästä vaan ihmisestä?

Hymyileoletupea

Joo valitettavasti mä luulen, että se johtuu ihmisestä eikä iästä :) Mulla ei ole vielä kertaakaan ollut ikäkriisiä. Ei ainakaan niin, että ise olisin asian tiedostanut. Olen itsekin todella ihmeissäni tästä. Voisin kuitenkin kuvitella olevani melko potentiaalinen kriiseilijä :D Kuitenkin ulkoa päin on tuota ikäkriisiä yritetty useaan otteeseen "pakottaa". Kun kuulee sellasia "kohta alkaa olla liian myöhäistä" -tyyppisiä lauseita (=lastenhankkimisesta siis puhutaan), ni vois kuvitella että jonkinmoista kylmänhikeä alkais pukkaamaan. Mut ei vaan pukkaa.

Mä uskon tähän olevan 2 syytä. Ensinnäkin mulla on paljon eri ikäisiä kavereita. Kun hengaa itseään nuorempien kanssa, niin kuvittelee itsensä huomattavasti nuoremmaksi mitä on :D :D :D (tosin kaverit yrittää kyllä irrottaa mua tästä luulosta säännöllisesti kettuilemalla, että oon syntynyt 1800-luvulla....). Sitten taas vastaavasti vanhempien seurassa hengaillessa tuudittautuu siihen ajatukseen, että kyllä mulla on tässä aikaa vaikka kuinka, kun nuokin tossa puksuttaa menemään :D 

Toinen seikka on varmaan, se että mä en oo oman urani suhteen yhtään kunnianhimoinen. On sattunut käymään sellanen mäihä, että pääsin duuniin, josta tykkään hirmusesti, eikä mulla oo mitään etenemistarpeita. Homma on joteskin tässä. Ei oo mitään semmosta "mikä musta tulee isona fiilistä". Tosin tämmösiä ei ehkä nykyisessä tilanteessa kannattais suustaan päästellä, kun seuraavassa hetkessä on kengän kuva perseessä :D No ehkä mä sitten kriiseilen. Hyvin todennäköisesti kyllä :) 

Mutta eniveis - tsemppiä Suvi sulle. Kyllä se elämä sieltä näyttää oikean suunnan kaikkeen. 

Suvi K.
Sisunainen

Sepä se; jos mä voisin jatkaa yliopistossa lopun ikäni, oisin varmaan ihan tyytyväinen. :DD Kiitos tsemppauksesta! :)

Kommentoi

Ladataan...