Älä turhia häpeile

Ladataan...
Sisunainen

Eilen minulle selvisi yllättävä asia: jotkut ihmiset häpeävät kuorsaamista. Siis miksi ihmeessä? Olen pitänyt kuorsaamista käytännön ongelmana, jos samassa sängyssä sattuu nukkumaan joku toinenkin, mutta muuten ihan tavanomaisena asiana. Mitä hävettävää siinä muka on, että pitää ääntä nukkuessaan?

Tästä välittömästä "miksi ihmeessä" -assosiaatiosta huolimatta jokin kello alkoi kilkattaa. Tämähän kuulostaa tutulta. Vaikka en tietääkseni kuorsaa, olen häpeillyt milloin mitäkin vastaavia yhtä hölmöjä juttuja. Ensimmäisten menkkojen aikana en uskaltanut pyytää äidiltä siteitä naispuolisen perhetutun kuullen. Olin vuosikausia laulamatta missään tilanteessa, koska minulle oli kerran sanottu, että ääneni kuulostaa rumalta.

Nyttemmin olen selittänyt ruokailutilanteissa, että minulla on mystisiä testeissä näkymättömiä ruoka-allergioita, joiden takia en voi syödä sitä ja tätä. Totuus on, että minulla yksinkertaisesti menee maha sekaisin ko. ruoka-aineista. "Allergia" vaan kuulostaa paljon salonkikelpoisemmalta kuin "ripuli". Käytännön vaikutushan on suunnilleen sama, joten miksi tehdä noloja tunnustuksia?

Ymmärrän, että uusille tuttavuuksille ei halua heti selittää nukkuma- tai vessatapojaan, mutta turha häpeily vie turhaan energiaa. Jossain kohti teini-iän jälkeen ymmärsin, että esimerkiksi naisten pukuhuoneessa kaikilla muillakin on tai on ollut menkat. Turha vaiva siis hysteerisesti piilotella kuukautissuojia. Oma "nolo vaiva" ei luultavasti kiinnosta ketään, ellei sitten vertaistuen antamista varten. Ja jos vaikka joku alkaisi asialle ilkkua (mitä häpeilijä eniten pelkää), no big deal, jätetään se mulkero omaan arvoonsa.

Share

Kommentoi

Ladataan...