Auttamisesta, maailman pelastumisesta ja mustasukkaisuudesta

Ladataan...
Sisunainen

Nyt astun vähän ulos omalta tontiltani, mutta tähän viime viikkojen maahanmuutto- ja pakolaiskeskusteluun ei voi olla ottamatta kantaa.

Kuten moni muukin on tuonut esille, suuri osa tästä keskustelusta ja aiheeseen liittyvästä uutisoinnista aiheuttaa lähinnä voimatonta raivoa. Ensinnäkin siitä, miten tällainen tilanne voi yleensäkin syntyä, ja toiseksi siitä, miten meillä asiaan suhtaudutaan.

Maahantulijoista ja heidän aiheuttamastaan "vaivasta" valittavat unohtavat, että kyse on ihmisistä. "Pakolainen"-sanan takana kulkee ihan oikeita henkilöitä, joilla on mummit, pikkuveljet, lempiruuat ja -jalkapallojoukkueet, jotka osaavat seistä päällään ja ovat hyviä matikassa tai tykkäävät puutarhanhoidosta ja paistavat sunnuntaiaamuisin lettuja koko perheelle.

Se, että esimerkiksi oikeutta edulliseen terveydenhuoltoon halutaan lähtökohtaisesti rajata sen mukaan, missä ihminen on sattunut syntymään, on mielestäni järjetöntä. Tiedän, että tämä kuulostaa monen mielestä radikaalilta, mutta en näe mitään perustetta sille, miksi eurooppalaiset tai suomalaiset suhtautuvat niin mustasukkaisesti maalänttiin, joka joskus on satuttu nimeämään tietyn porukan omistukseen. Ihmisiä me olemme kaikki.

Yhden ihmisen on vaikea pelastaa koko maailmaa, jollei satu olemaan Frodo Reppuli, Katniss Everdeen tai Yhdysvaltain presidentti, mutta se ei ole syy lamaantua kokonaan. Kun joku apua tarvitseva sattuu kohdalle, ei ole suuri vaiva lainata autoa muuttokuormaa varten, viedä vanhoja talvivaatteita keräyseen tai vahtia naapurin lapsia, kun äiti on lääkärissä. Sillä ei ole väliä, onko avun tarvitsija oma perheenjäsen, työkaveri vai toiselta puolelta maapalloa tullut. Sillä on väliä, ymmärtääkö, miltä itsestä tuntuisi samassa tilanteessa.

Tällä viikolla olen käyttänyt noin neljä tuntia (jotka muuten olisin luultavasti pelannut Candy Crushia) siihen, että olen ajeluttanut erästä japanilaista vaihto-opiskelijaa juna-aseman, asunnon, erilaisten virastojen ja kauppojen välillä. Saamani palaute oli: "You saved my life."

Share

Kommentit

Hymyileoletupea

Mä niin odotin postausta sulta tästä aiheesta! :) Kiitos Suvi! Itse olen tämän viikon nieleskellyt raivoa, ollut kertakaikkisen pöyristynyt (miten tyhmiä ihmiset voi olla), yrittänyt ymmärtää ja nähdä asioita monesta eri perspektiivistä, aloittanut postausta, mutta sitten lopettanut kesken, koska en vain saa kirjoitettua ulos sitä, mitä haluaisin sanoa. Tämä aihe on äärimmäisen vaikea. Mutta tiivistit aika lailla sen mitä omassakin päässäni liikkuu:

"Sillä on väliä, ymmärtääkö, miltä itsestä tuntuisi samassa tilanteessa." 

Mihin se on kadonnut osalta meistä? Mihin? Se inhimillisyys ja empatia? 

Hymyileoletupea

Pakko silti todeta kuitenkin tähän perään vielä, että siltikin, onneksi, hyvä voittaa tässäkin asiassa. Kun lukee ihmisten vilpittömästä auttamisenhalusta, jota löytyy ihan hurjasti, niin eihän tässä voi muuta kuin hymyillä sitten lopulta kuitenkin :) 

 

Suvi K.
Sisunainen

Sanopa muuta! Mutta tuo on totta, että myös empaattisia ihmisiä löytyy edelleen, munkin Facebook-feedi on nyt alkanut täyttyä "näin autat pakolaiskeskusta"-otsikoista. :)

Kommentoi

Ladataan...