Elämää maratonin jälkeen

Sisunainen

Kirjoituksia juoksutapahtumista ja niihin harjoittelusta on netti pullollaan, mutta yllättävän harvoin näkee ihmisten kirjoittavan siitä, mitä tapahtuu maratonin jälkeen. Siksi ajattelin vähän avata, miltä tuntuivat kaksi viikkoa Nuuksio Classicin jälkeen.

Kisapäivän ilta

Juostessa jalkoihin oli alkanut sattua todella paljon, mutta heti maaliintulon jälkeen olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Kävin pikaisesti saunassa, jotta ehdin syömään ennen juoksijoille ilmaisen ruokailun sulkeutumista. Koko kroppa tuntui jäykältä ja aralta, muttei kovin pahasti.

Olin pelännyt toisen jalan varpaankynsien puolesta, mutta ne olivat edelleen tiukasti kiinni. Varpaat tosin olivat kosketusarat, minkä vuoksi kenkien pitäminen oli hieman hankalaa. Onneksi olin älynnyt pakata mukaan kärjistä väljät vaihtokengät.

Kisapaikalta majoitukseen päästyä alkoi olla vähän epämääräisrn huono olo, ja tajusin juoneeni liiam paljon vettä syömättä vastaavasti suolaa. Tilanne korjaantui sipseillä ja toisella illallisella; sen kanssa nautitulla skumpallakin saattoi olla vaikutusta tunnelman kohoamiseen.

Päivä juoksun jälkeen

Sunnuntaina olo oli kaikin puolin yllättävän normaali. Edelleen jalat olivat jäykät ja etenkin istumasta liikkeelle lähteminen vaati ylimääräistä keskittymistä, mutta lihakset eivät olleet ollenkaan niin kipeät kuin olisin juoksun aikaisten tuntemusten perusteella odottanut. Olin myös kuvitellut olevani todella nälkäinen, mutta pärjäsin ihan tavanomaisilla ruuilla. Vietin leppoisan kaupunkipäivän Helsingissä kavereita tavaten ja shoppaillen.

Ensimmäinen viikko maratonin jälkeen

Olin jo etukäteen päättänyt ottaa maratonia seuranneen viikon liikunnan suhteen hyvin kevyesti. Hyvä niin, koska olin koko viikon selvästi tavallista väsyneempi. Kropassa tuntui pieniä jäykkyyksiä ja kolotuksia, muttei edelleen mainittavaa lihaskipua.

Kävin tiistaina kansalaisopiston joogassa, torstaina kahvakuulajumpassa ja lauantaina kevyesti ulkoilemassa. Vaikka tein kahvakuulajumpassa vain kevyellä kuulalla ja muutenkin tarkoituksella vajaateholla, sain lihakset aika tehokkaasti kipeiksi. Saattoi johtua siitäkin, että en ole tehnyt vastaavaa jumppaa pitkään aikaan.

Toinen viikko maratonin jälkeen

Maanantaina olimme suunnitelleet kaverini kanssa menevämme kevyelle polkujuoksulenkille. Suunnitelmaan tuli kutienkin muutos, kun totesimme reitin olevan vaihdellen liukkaita pitkospuita ja mutalätäköitä. Muutamassa kuivassa kohdassa kokeilimme vähän hölkätä, mutta suurin osa matkaa taittui sovinnolla kävellen. Alkuun juoksu tuntui todella jäykältä, mutta vähitellen jonkinlainen rullaavuus askeleeseen aloi taas löytyä.

Tiistaina joogan jälkeen alaselkä ja pakaralihas vetivät yhtäkkiä kramppiin, joka helpotti vasta kipugeelin ja särkylääkkeen avulla. Keskiviikkona ja torstaina selkä kipuili edelleen, joten jätin kahvakuulan väliin ja tein vain kevyttä liikkuvuusharjoittelua kotona.

Viikonloppuna - siis tasan kaksi viikkoa maratonin jälkeen - olo alkoi tuntua taas kaikin puolin paremmalta. Kävin sunnuntaina juoksemassa noin tunnin lenkin metsäpoluilla. Jalat tai selkä eivät laittaneet hanttiin ollenkaan, joski syke oli ehkä vielä vähän tavallista korkeammalla.

Vaikka selkeitä lihaskipuja ei heti juoksun jälkeen ollut, palautuminen normaaliin treenikuntoon ottaa selvästi aikansa. Tästä eteenpäin aion edelleen liikkua tuntuman mukaan, hieman kevennellen vielä ainakin parin viikon ajan. 

 

Share

Kommentit

Sivustaseurannut (Ei varmistettu)

Kirjoittamasi seuranta-analyysi on mielenkiintoinen ja sen perspektiivi uusi.
Asiaa paremmin tuntematta kuvittelen että maraton on myös henkinen ponnistus tai valmistautuminen mukaanlukien ehkä kokonainen kasvukokemus. Niinpä kysyn, millainen on ollut psyykkinen palautuminen juoksun jälkeen? Hehkutko edelleen Mä-tein-sen! -kunnian kukkuloilla? Vai iskikö tyhjä olo kun pitkäaikainen tavoite tuli saavutetuksi ja edessä ei ollut mitään uutta? Tai jotain ihan muuta, ei edes mitään ihmeempää?
Kiitos jos jaksat kommentoida.

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos kommentista! Availin jo vähän juoksun jälkeisiä tunnelmia edellisessä postauksessa. Tottakai maraton on myös henkinen ponnistus ja herätti paljon tunteita ennen ja jälkeen. Päällimmäisenä taisi olla juurikin olipa mahtavaa ja nyyh, miksi se loppui? sekä minne seuraavaksi?. Aina muutama päivä ison juoksutapahtuman jälkeen töihin tai muihin arkisiin askareisiin keskittyminen on mulle vähän vaikeaa, mutta sekin tasoittuu ajan mittaan.

Kommentoi