Et tarvitse superdieettiä

Sisunainen

Finess Führer kirjoitti pari päivää sitten siitä, kuinka kunnon kohottaminen ja liikuntalajeissa kehittyminen ei vaadi himotreenaamista yötä päivää, vaikka näin fitnessbuumin aikana sellaisen vaikutelman voi saadakin. Sama pätee ruokavalioon: kropan muuttaminen suorituskykyisemmäksi tai peilistä katsottuna viehättävämmäksi ei edellytä tiukkaa dieettiä tai ruokien punnitsemista, ainakaan yhden hengen ihmiskokeeni perusteella.

Minun ruokavaliossani on lähes millä tahansa mittapuulla parantamisen varaa: syön liian vähän kasviksia talvisin, napsin surutta sokeripitoisia välipaloja ja juon alkoholia useammin kuin suositellaan. Näillä lähtökohdilla minun kaiketi pitäisi, mikäli superdieettiohjelmia ja vastaavia on uskominen, muistuttaa lähinnä löysänahkaista virtahepoa, joka ei saa viittä naistenpunnerrusta putkeen.

Kuitenkin olen viime aikoina ollut havaitsevinani uusia muotoja olkapäissä ja käsivarsissa ja housunvyötäröjen jäävän pikkuhiljaa väljiksi, vaikka vaaka näyttää samaa tai jopa hieman korkeampaa lukemaa kuin jokunen kuukausi sitten. Joululomalla vetäisin muun muassa uudet kyykky- ja työntöennätykset suklaakonvehtien ja taatelikakun voimalla.

Toki treenaan monen mittapuulla paljon, ja toki olen välillä miettinyt, saisinko ruokavaliota viilaamalla vielä lisää tuloksia treeneistä. Valitettavasti en jaksa uskoa pikavoittoihin, vaan sinnikkääseen työhön. Toistaiseksi näytän edistyvän hitaasti ja varmasti tälläkin tavalla: syömällä mitä huvittaa ja treenaamalla sen verran kun on kivaa. Suosittelen kokeilemaan.

 

(Juttu on kuvitettu satunnaisilla viimeaikaisilla ruokakuvilla.)

Share

Kommentit

tiiti
ite puin

Paljonhan noissa tiukoissa dieetti- ja treeniohjeissa perustuu siihen, että juurikin nopeasti saavutettu näkyvä tulos motivoi pysymään fiksussa (ja terveellisemmässä) ruokavaliossa ja treenirutiinissa, jollekin toimii, jollekin varmasti ei. Etenkin jos painoa on pudotettavana oikeasti isoja kilomääriä, muutaman kilon vuosivauhti voi alkaa aika nopeasti itkettää.

Toinen juttu on juurikin tuo kehityksen nopeus, mitä enemmän tekee asioita kerralla ja yhtä aikaa oikein, sitä nopeammin saa asioita tapahtumaan, mutta tässä suhteessa se on juurikin oma valinta, että paljonko panostaa pakurikääpään ja paljonko vaikka leivoksiin :D Itse äänestän ainakin noita jälkimmäisiä.

Suvi K.
Sisunainen

Totta tämäkin. Näin jälkikäteen-disclaimerina sanottakoon että postaus käsitteli normaalipainoisia huvin/terveyden/pyöreämpien pakaroiden vuoksi treenaavia, ei välttämättä ihmisiä joilla on merkittävästi painoa pudotettavana. ;)

Kommentoi