Joskus kannattaa joutua selkä seinää vasten

Sisunainen

Tiedättekö sen tunteen, kun ajattelee olevansa totaalisen p**ka kaikessa liikunnassa? Ei ole notkea, ei nopea (vaikka hetken jo niin kuvittelin), ei vahva eikä kestävä. Kun tempaukset eivät vieläkään millään onnistu ja aina on viimeisten joukossa puurtamassa metconia.

Tiedättekö, mitä silloin tarvitaan? (Uudet kengät toki - kuvassa - mutta sen lisäksi?)

Ilman ennakkovaroitusta eteen heitetty maksimitestiviikko ja eksyminen aikataulun pettämisen vuoksi edistyneemmän tason tunnille.

Olen jo pari viikkoa ollut kevään viimeisiä deadlineja edeltävän opiskelustressin vuoksi v**tuuntunut suunnilleen kaikkeen, ja crossfitin suhteen pitkälti edellä kuvatuissa tunnelmissa. 

Nyt maanantaina salille tultuani valmentaja yllättäen ilmoitti, että tällä viikolla testataan etukyykyn, rinnallevedon ja halutessaan myös tempauksen ykkösmaksimeita. Ei tästä mitään tule, enhän mä ole edes harjoitellut, oli esimmäinen ajatukseni. Vaan ei auttanut itku markkinoilla (tai treeneissä), joten ei muuta kuin rinnallevetoa yrittämään.

Latasin tankoon pikkuhiljaa lisää painoa ja nostin. Edellinen raakarinnallevedon ennätys nousi, ja nousi seuraavakin. Ja vielä siitä seuraava. Kyykyn kera vielä siitäkin seuraava. Mitä hittoa täällä tapahtuu?

Parin päivän päästä oli etukyykyn vuoro. Minulla oli mielessä tavoitepaino, jonka pyrin nostamaan puhtaasti. Arvelin kyykyn kautta tehtyjen rinnallevetojen ja edellisen takakyykkymaksimin perusteella tavoitteen realistiseksi, joskin tiukahkoksi.

Lisäsin kuormaa asteittain tavoitepainoon asti, ja kyykkäsin sen helposti. Päätin kokeilla seuraavaa. Ja vielä seuraavaa, samaa painoa kuin tammikuinen takakyykyn maksimiEihän tämä edes tunnu paivalta. No, siitä pykälää suuremman painon kanssa nosto sitten hajosi, eikä enää ollut aikaa kokeilla uudestaan. Silti tuuletin henkisesti - vähän aika sitten olin jäänyt pohjaan etukyykyssä melkein 10 kiloa pienemmällä painolla.

Seuraavana päivänä päätin väsyneistä jaloista huolimatta mennä treeneihin. Vähän tempauksen tekniikkaharjoittelua ja lyhyt kuntopiiri, ihan kevyesti vaan. Venähtäneen palaverin vuoksi myöhästyin kuitenkin siltä tunnilta, jolle olin aikonut, ja "jouduin" Advanced-tason tunnille. Eipä siinä mitään, saamaa olen tehnyt ennenkin ja skaalannut treeniä sopivasti alaspäin. 

(Jälleen) yllättäen tällä tunnilla ei kuitenkaan ollut vastaavaa ohjelmaa kuin perustason treeneissä, vaan ensin valakyykkyjä ja sen jälkeen erittäin tiukka ja pitkä metcon, vaikka skaalasin minkä pystyin. Reidet alkoivat huutaa armoa ensimmäisen sarjan puolivälissä, ja jälleen olin vasta aloittamassa viimeisiä boksihyppyjä muiden jo lopetellessa.

Harmittiko? No ei. Tiesin koko ajan tekeväni omaan tasooni nähden todella kovaa treeniä, ja selvisin siitä. Se riittää, eikä silloin ajalla ole mitään väliä. Se tunne, kun viimeisen hypyn jälkeen ihan oikeasti (eikä pelkän teatraalisuuden takia) joutuu hetken makaamaan lattialla, on tietyllä masokistisella tavalla tosi siistiä.

Tämän viikon treenien jälkeen fiilis on kuin päälaelleen käännetty: sen sijaan että olisin heikko ja hidas, nostan uusia ennätyksiä ja pystyn vetämään puolen tunnin kuntopiirin lähes maksimisykkeillä.

Joskus on hyvä joutua epähuomiossa äärirajoille. Ja huomata selviävänsä.

Share

Kommentit

Tapani (Ei varmistettu)

Hyvä tarina!
Sanoit "aina on viimeisten joukossa..." - Niinpä. Tietänet kuitenkin että vertaaminen toisiin vääristää maailmankuvaa sillä aina löytää ympäriltään ihmisiä jotka ovat suurenmoisempia tai mitättömämpiä kuin itse on.

Suvi K.
Sisunainen

Tämä olikin juuri pointti: joskus sitä hölmönä lähtee vertailemaan muihin ja tuntuu, että on muka huonompi, vaikka oikeasti vain oma tekeminen on tärkeää. Meillä kaikki treenit voi tehdä tosi nopeasti, jos ottaa (liian) kevyet painot, tai sitten voi nostaa yksittäisten liikkeiden haastavuustasoa, jolloin aikaa tietysti kuluu enemmän. Pelkkä aika ei siis oikeastaan kerro juuri mitään, ja tämä "viimeisten joukossa" oli enemmänkin mielentila.

Ilana

Tämä kilpailuelementti on ainoa, mistä en CrossFitissä tykkää. Välillä ärsyttää suunnattomasti, että tulokset pitää kirjata taululle treenin päätteeksi, koska siten mut ikään kuin pakotetaan vertailuun ja kilpailutilanteeseen toisten kanssa. Mä treenaan vain itseäni varten ja mulle on ihan sama, missä ajassa minä tai muut sen treenin vetävät. Tärkeintä on, että teen parhaani.

Tänään esim. olin hitain, koska mulle leuanveto ei ole leuanveto, jos se leuka ei ylitä tankoa. Piste. Oikea suoritustekniikka menee kaiken edelle eikä nopealla ajalla ole mulle mitään arvoa, jos en ole suorittanut liikkeitä puhtaasti (hutilointi on mun silmissä huijaamista). Pahimmillaan tulostaulusta seuraa se, ettei olekaan enää suoritukseensa yhtä tyytyväinen kuin aluksi, kun näkee miten paljon "parempia" toiset ovat olleet. Phuuh. Sori avautuminen.

Mutta siis sullahan vaikuttaa menevän treenit tosi mukavasti! Onnittelut uusista enkoista (ja Nanoista) ja siitä, että pystyit antamaan kaikkesi :) 

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos! :)

Meillä ei (onneksi) ole tollasta taulusysteemiä, vaan jokainen kirjaa tulokset itselleen muistiin jos kirjaa, ja päättää itse omat painot/skaalaukset jne. Voin hyvin kuvitella että tulokset seinällä lisää kilpailufiilistä vielä entisestään.

Ilana

Oho, mä luulin, että white board on kiinteä osa CF-konseptia, mutta ehkei se sitten olekaan :) Se toimii niin, että treenin lopuksi valmentaja kysyy kaikilta WODin tuloksen ja kirjaa sen ylös. Lisäksi taulusta postataan päivän kaikkien treenien päätyttyä valokuva jäsenten suljettuun ryhmään Facebookissa. Että omaa mahdollisesti paskaa tulostaan ei ainakaan pääse piilottelemaan, kun se pitää kertoa kaikkien kuullen ja sen näkevät myös boksilaiset, jotka eivät edes olleet treenissä paikalla.

Yritän suhtautua siihen sillä tavalla, että haen motivaatiota kokeneempien paremmista tuloksista, mutta kyllähän se vähän kaivelee, jos (kun) on aina siellä hitaimpien joukossa. Toki valmentajat painottavat, ettei ole järkeä verrata omaa tulostaan muuhun kuin itseensä, mutta hiukka mahdotontahan se on.

Lemmi (Ei varmistettu) http://turkooseja.blogspot.fi/

Upeaa Suvi! :)

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos! :)

Kommentoi