Kaikki on yhteydessä kaikkeen

Sisunainen

Otsikko on vapaasti muotoiltuna ekologian ensimmäinen sääntö jonkun-tutkijan-jonka-nimeä-en-valitettavasti-nyt-muista mukaan. Mutta nyt ei puhuta liito-oravista vaan ihmisen fysiikasta, tarkemmin sanottuna kyykkäämisestä.

Minun liikuntahistoriani on ollut hyvin vaihteleva, mutta vajaa kaksi vuotta sitten aloin käymään säännöllisesti salilla ja jumpissa. Varmaan piktälti matalasta lähtötasosta johtuen kehityin alkuun nopeasti, mutta viime kesänä kehitys alkoi junnaamaan paikallaan. Tilannetta ei erityisesti parantanut lisääntyvät vatsaongelmat, ja lopulta jouduin pitämään pari kuukautta taukoa aktiivitreenaamisessa, ennen kun aloin taas saamaan riittävästi ruokaa koneeseen.

Kun talvella aloin taas tosissani sekä panostaa liikuntaan että saamaan ruokavaliota kohdilleen, rauta alkoivat taas nousta vähintään entiseen malliin. Silti minulla oli vähän epävarma olo siitä, mitä teen, ja siksi palkkasin Pt-Katrin apuun. Jo ensimmäisellä tapaamisella sain tietää kyykänneeni siihen asti ihan väärin. Ei muuta kun uutta tekniikkaa opettelemaan - paitsi että se taas vaati liikkuvuuden lisäämistä, kun en vaan yksinkertaisesti taipunut oikeaoppiseen kyykkyasentoon. Nyt liikkuvuus alkaa olla jo kohdillaan, mutta koordinaatiossa ja varsinkin voimassa on edelleen huomattavasti kehittämisen varaa.

Jo näin yksinkertaisessa asiassa kuin kyykkyyn-ylös meneminen tulee vastaan liikkuvuus, tekniikka, koordinaatio, useiden eri kehon osien voimantuotto ja riittävä tankkaus. Voin vain kuvitella, miltä esimerkiksi yleisurheilijoista tai balettitanssijoista tuntuu.

Share

Kommentoi