Kuntoilu vs. urheilu

Sisunainen

Kuntosaleilla näkyvä uudenvuodenlupaajien buumi alkaa jo tässä vaiheessa vuotta hiipua, kun taas urheilijat käyvät tunnollisesti treeneissä ympäri vuoden säästä ja sukkien väristä riippumatta. Vai käyvätkö?

Minulla on jonkinlaista kokemusta molemmista: liikunnan harrastamisesta puhtaasti kuntoilun vuoksi sekä tietyn urheilulajin takia. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, joita haluan hieman avata erityisesti liikuntamotivaation kannalta.

Kuntoilu

+ Kuntoilun vuoksi voi ja kannattaa harrastaa hyvin monenlaista liikuntaa. Tämä tunnetusti lisää fyysistä hyvinvointia - ja sehän tässä oli tarkoituskin.
+ Kuntoilu on tämän vuoksi myös helppo aloittaa - ei tarvitse hirveästi perehtyä asiaan taikka löytää valmentajaa tai joukkuetta jonka kanssa harrastaa.
+ Tulosten näkyminen omassa olossa on palkitsevaa.

- Tavoitteet ja niiden täyttyminen ovat usein varsin abrtrakteja ja vaikeasti mitattavissa. Motivaatio ei saa olla kiinni nopeasti näkyvistä muutoksista, tai hommaa ei jaksa tehdä pitkäjänteisesti.
- Tekeminen on helposti epämääräistä haahuilua, eikä kuntoliikuntaan sitouduta välttämättä samalla tavalla kuin vaikkapa joukkueen treeneihin.

Urheilu

+ Tavoitteet ovat yleensä hyvin selvillä suoraan lajin vaatimusten takia, jolloin harjoittelusta tulee systemaattista ja kehittävää.
+ Oman osaamisen tai kehityksen mittari ei ole vyötärönympäryksessä tai rasvaprosentissa (vaikka niissäkin saattaa edistystä tapahtua "kaupan päälle"), vaan esimerkiksi leuanvetojen määrässä tai maalipotkun terävyydessä. Tulokset myös usein näkyvät nopeammin. 
+ Muissakin kuin joukkuelajeissa urheiluporukoilla tuntuu olevan tapa hakea harrastukseen myös sosiaalista aspektia. Sekä ratsastustallilla että crossfit-salilla kaikki ovat automaattiseesti kaikkien kavereita tai edes moikkausväleissä, koska harrastettava laji on yhteinen.

- "Urheilija ei tervettä päivää näe" - vaikka yleensä harrastusmielessä urheilu kohentaa fyysistä hyvinvointia, kaikkia lajeja ei ole kehitetty ihmisen optimaalista toimintakykyä ajatellen, joten loukkantumisriski saattaa olla suurempi. 
- Tuloskeskeisyys ja mahdolliset kilpailut voivat myös ahdistaa monia. Perfektionismiin taipuvaiselle "oli kivat treenit" ei riitä, jos yhdenjalan piruetti ei vieläkään onnistunut.

Summa summarum: kannattaa miettiä, mikä tuo itselle parhaan treenifiiliksen ja motivaation: rakkaus lajiin, hyvä treeniseura vai löylyt kuntokeskuksen saunassa zumban jälkeen.

Share

Kommentoi