Maksimiviikko

Sisunainen

Tämä postaus piti ilmestyä jo viikonloppuna mutta flunssa ja aivojen jumitus, u know...

Asiaan: Viime viikon teema crossfit-salilla oli ykkösmaksimien kokeileminen. Vapaavalintaisessa järjestyksessä suoritettavaksi oli tarjolla kyykky, maastaveto ja vauhtipunnerrus. 

Näin jälkikäteen olen hieman hämmästynyt siitä, että ihan rehellisesti sain merkitä Heiaheihaan jokaisen treenin jälkeen :D-hymiön, vaikka ennakkofiilis (kuten Instagram-seuraajat tietävät) oli kaikkea muuta kuin positiivisen odottavainen.

Ennen-selfie: perhosia hyppiviä heinäsirkkoja vatsassa. 

Jännitin eniten kyykkymaksimia, koska sitä en ole ikinä ennen kokeillut. Joulukuussa nostin helpohkon uuden kahden toiston ennätyksen, joten odotukset olivat suhteellisen korkealla. Kun olin koko viikonlopun keräillyt kasvavaa pakokauh ardrenaliinivarastoa, oli kyykky päästävä kokeilemaan heti maanantaina "pois alta". Treeneissä olo oli hieman tärisyttävä, mutta tavoiteeksi asettamani paino nousi kuin nousikin. Voittajafiilis!

Seuraavana (parin päivän palauttelun jälkeen) vuorossa oli maastaveto. Edellisen kerran loppusyksystä maastavedon ykkösmaksimia kokeillessani sain valmentajalta pyyhkeitä tekniikan hajoamisesta ts. selän pyöristymisestä. Suurin "puhtaasti" nostamani paino jäi hieman epäselväksi, ja sekös jäi kaivelemaan.

Tällä kertaa päätin keskittyä puhtaaseen tekniikkaan ja pyrkiä edes lähelle samaan, kuin viime kerran viimeinen lähes siedettävä nosto, varsinkin kun harjoitusta tässä välillä oli tullut suhteellisen vähän. Kyseinen rauta nousikin, mutta siitä seuraava paino olisi yhtä hyvin voinut olla pultattu maahan. Vierestä vahtineilla treenikaverilla tai valmentajalla ei kuitenkaan ollut mitään huomautettavaa tekniikastani.

Perjantaina päätin vielä extempore mennä kokeilemaan vauhtipunnerrusta, vaikka sen harjoittelu oli jäänyt vieläkin vähemmälle. Ilmeisesti painonnostotreeneillä on jotain siirtovaikutusta tähän, koska ylitin monella kilolla etukäteen arvailemani maksimipainon. Ainoa huolenaiheeni oli, miten varmistaa ettei pudota painoa päähänsä jos nosto menee pieleen, varsinkin kun valmentajan neuvo oli vain: "Älä pudota." Viimeinenkin nosto päättyi kuitenkin turvallisesti lattialle.

Jälkeen-selfie: hämmentynyt mutta onnellinen.

Share

Kommentoi