Maraton juostu - mitä seuraavaksi?

Sisunainen

Kuva Nuuksio Classicin lähdöstä: Sointu Turunen.

Tiedättekö sen tunteen, kun palaa kotiin ihanalta lomamatkalta ja välittömästi on ikävä takaisin matkakohteeseen? Kun oma arki tuntuu tylsältä ja merkityksettömältä ja ainoa, mikä toisi helpotusta, tuntuu olevan uudestaan ulkomaille pääseminen? Minä koen tätä systemaattisesti juoksutapahtumien jälkeen.

Nyt tilanne on vielä sikäli poikkeava, että ensimmäistä kertaa sitten viime lokakuun minulla ei ole ilmoittautumista sisällä mihinkään tulevaan juoksutapahtumaan. Olen sunnuntaista asti pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja ensi kesäksi ja alkanut jopa katua sitä, etten ilmoittautunut Vaarojen pikamatkalle tällekin vuodelle (jos jollain on peruutuspaikka myynnissä, laittakaa viestiä!).

Ensi vuonna houkuttaisi ainakin revanssi Karhunkierroksesta ja Vaarojen maraton. NUTS Pallaskin kutkuttelisi. Kuvittelisin hyvällä harjoittelulla selviytyväni hengissä maaliin hieman yli maratonin mittaisesta matkasta ensi kesänä, mutten tiedä haluanko. Tahdonko painaa suorituskykyni rajoilla ultrajuoksijan tittelin kiilto silmissä, kun kuitenkin hauskinta juoksutapahtumissa on ollut silloin, kun voimia on jäänyt myös oheisohjelmasta nauttimiseen?

Yksi asia on kuitenkin varmaa: kysymys ei ole: "Juoksenko ensi kesänä?" vaan: "Missä kaikissa hienoissa tapahtumissa haluan juosta?" Kun tälle lajille antaa pikkuvarpaan, se vie molemmat jalat. 

Share

Kommentit

Kaisaus (Ei varmistettu)

Tuo otsikon kysymys on hyvä! Tuntuu että viime vuosien triatlon- ja ultrajuoksubuumien myötä moni haukkaa tosi isoja tavoitteita tosi nopeasti. Sitten joko lähdetään tapahtumiin liian köykäisillä pohjilla (ja toivotaan parasta) taikka treenataan omiin taustoihin nähden liian kovaa/paljon (ja toivotaan ettei tule loukkeja).

Toisaalta, pääasia kai että tavoitteet ovat sellaisia, jotka ovat itselle mielekkäitä. Joskus ultran kutsua ei vain voi vastustaa :) Itse juoksin ekan (ja tokan) maratonini viime vuonna ja tavoite oli juosta eka ultra tänä vuonna. Onneksi osasin pistää jäitä hattuun, kun talvi meni sairastelun ja vammojen takia pipariksi. Ei ne pitkät matkat mihinkään karkaa... erilaisia ja erimittaisia hienoja tapahtumia löytyy kyllä koluttavaksi joka tapauksessa.

Jos tykkäät suunnistuksesta ja toisaalta pidemmistä juoksuista, suosittelen tsekkaamaan rogaining-tapahtumia. Hyvissä maastoissa koukuttava laji!

Suvi K.
Sisunainen

Kiva kuulla sunkin kokemuksia! Kun joka toinen sometuttu juoksee ultramatkoja tai vastaavia, meinaa välillä suhteellisuudentaju vähän hämärtyä. Onhan jo 40 kilometriäkin pitkä matka jalkaisin kuljettavaksi.

Piti ihan googlata toi rogaining, kuulostaa hauskalta! En ole vielä kovin hyvä suunnistamaan, mutta joukkueena se voisi sujuakin. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

On ollut oikeesti tosi makeeta seurata sun juoksuinnostusta ja -kehitystä tapahtumasta toiseen. :) Ihan mieletöntä. <3

Suvi K.
Sisunainen

Kiva kuulla! :) Mua itseäkin edelleen vähän hämmentää tää koko juttu, eihän mun pitänyt tykätä juoksusta ollenkaan. :D 

Kommentoi