Minäkö muka juoksija?

Sisunainen

Tänä viikonloppuna juostaan Espoossa Endurance 24h eli vuorokauden mittainen sisäratajuoksu. Ensimmäinen ajatukseni törmätessäni tapahtuman uutisointiin Facebookissa oli, että vuosi sitten olisin pitänyt sitä täysin järjettömänä hommana (pidän edelleen lievästi hulluna). Toinen: vuosi sitten en olisi edes tiennyt, että 24 tunnin sisäratajuoksuja on olemassa. Kolmas: ainiin, syksyllä kävin yhdessä 12-tuntisessa (toki urakka oli jaettu joukkueen kanssa).

Joululahjaksi saatua urheiluliikkeen lahjakorttia käyttäessä selitin pokkana myyjille, että tarvitsen juoksurepun "muutaman kymmenen kilsan" matkoille maastoon. Samalla salaa tunsin itseni huijariksi: enhän minä ole mitään pitkiä kisoja juossut. En minä ole oikea juoksija, jolla on syytä olla reppu.

Ensi viikon alusta starttaa treeniohjelmani NUTS Karhunkierrokselle. Jo Vaarojen maratonin niin sanotulle sprinttimatkalle lähtiessä sanoin, että olen menossa näyttämään itselleni, että olin väärässä. Viimeiset viitisentoista vuotta olen uskonut, että juoksu ei ole minua varten enkä minä juoksua varten. Riippumatta siitä, miten helatorstaiviikonloppuna käy, olen jo nyt todistanut, että ala-asteella koulun sisäisessä juoksukilpailussa rökäletappion ottanut minä oli väärässä.

Juoksu, niin kuin monet muutkin asiat elämässä, on minua varten, jos itse haluan sen olevan.

Lue myös: näin kaikki alkoi.

Share

Kommentoi