Mitä olen oppinut suunnistaessa?

Sisunainen

Aloitin keväällä käymään kuntorasteilla. Niin trendikäs laji kuin suunnistus yhtäkkiä näyttää olevan, minun suurin motivaationi oli muutama edeltävä totaalinen eksyminen polkujuoksulenkeillä. Vaikka Google Mapsin sinistä palloa seuraamallakin pääsee takaisin lähtöpisteeseen, arvelin, että olisi yleensä hauska suurinpiirtein tietää, missä päin metsää liikkua. 

Tähän asti suunnistuksesta olen oppinut, että:

  • Missä tahansa voi kulkea. Säärtä myöten upottava mutavelli, reitin katkaisevat metrin levyiset ojat tai naamalle läpsivät oksat eivät ole este, vaan korkeintaan hidaste.
  • Jos valittavana on suo, hakkuuaukea tai umpimetsä, metsä on todennäköisesti helppokulkuisin vaihtoehto. Huono puoli on se, että siellä ei näe, minne on menossa.
  • Ei kannata "ihan vähän oikaista tästä" katsomatta suuntaa todella tarkkaan kompassista.
  • Kiertotie polkuja pitkin on usein nopeampi kuin suorin reitti.
  • Kahden tunnin rymyäminen pusikoissa ja hetteiköissä itikoiden syötävänä on mitä tehokkainta stressinhoitoa.
Share

Kommentit

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Voi jee, mua kiinnostais todellakin suunnistus, mutten uskalla lähteä huonon suuntavaiston vuoksi yksin, enkä näytä saavan ketään mukaanikaan. Suunnistatko itse yksin?

Suvi K.
Sisunainen

Pari ekaa kertaa kävin kavereiden kanssa (jotka oli yhtä pihalla kun minä, mutta tuntu turvallisemmalta eksyä porukassa :D) ja ihan ekalla kerralla yks kokeneempi suunnistaja lähti meille oppaaksi. Sittemmin oon suunnistanut itekseni. Mene vaan rohkeasti mukaan, kuntorasteilla järjestäjät auttaa kyllä alkuun! Kannattaa vaikka vähän etukäteen kotona palautella mieleen karttamerkkejä ja valita ekoilla kerroilla helpoin saatavilla oleva rata. Kompassi on kanssa todella hyvä apu siihen, että ei lähde 90 tai 180 astetta väärään suuntaan, ja järjestäjiä voi pyytää neuvomaan sen käytössä.

Kommentoi