"Ole paras versio itsestäsi"

Sisunainen

Treenaa tavoitteellisesti. Syö terveellisesti. Aloita sokerilakko. Kuori ja kuivaharjaa ihosi. Käytä hiuksiisi ekoshampoota. Käy sokeroinnissa ja hanki ripsienpidennykset. Ajattele positiivisesti. Tee aarrekartta. Työskentele kohti tavoitteitasi. Suunnittele urasi ja etene sillä. Brändää osaamisesi ja erotu eduksesi. Opettele kääntämään vastoinkäymiset voimavaraksi.

Tule parhaaksi versioksi itsestäsi.

Tälläisen puheen keskellä me elämme jatkuvasti. Itsensä kehittäminen, sekä henkisesti että fyysisesti, tuntuu olevan jokaisen velvollisuus. "Parasta minää" tavoitellaan tabatalla, detox-kuureilla ja meditoinnilla, mutta kuka edes tietää, mitä se tarkoittaa?

Kuka määrittelee, millainen on paras versio ihmisestä? Mistä tiedämme, että sen tavoittelu on yleensäkään kaiken vaivan arvoista? Olisimmeko onnellisempia, jos päättäisimme kaikki olevamme riittävän hyviä tässä ja nyt, kaikkine epätäydellisyyksinemme?

 

(Toim. huom. Epätäydellinen bloggaaja ei käynyt ottamassa kymmentä eteeristä kuvaa itsestään kuuraisella niityllä postausta varten.)

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Jäin kaipaamaan kuuraista niittyä. :D

Suvi K.
Sisunainen

Oishan siitä varmaan tullu kivoja kuvia, kun michelin-ukoksi topattu punanaamainen tyyppi hytisee pellola. :DD

Pax
Liikehdintää

Kyllä! Mutta kelpuuttaisin kyllä kuvan ilman tyyppiäkin. :)

Eihän siellä pellolla nyt hyvänen aika sentään toppavaatteissa oltaisi, vaan jossain hennon värisessä haituleessa, joka aaltoilee tuulen mukana. Naaman punoituksestakaan ei tarvitsisi olla huolissaan, koska kuva olisi luonnollisesti takapuolest selkäpuolelta :)

Suvi K.
Sisunainen

Aivan. Mulla on siis selkeästi tässäkin asiassa treenattavaa. Tosin äsken kun tulin lenkiltä, myös mun reidet oli kirkkaan punaiset, joten sen haituleen pitäisi olla vähintään polvipituinen.

Tapani (Ei varmistettu)

Kiitos taas hyvästä blogista.
Nuo sanat "riittävän hyviä tässä ja nyt" jäivät mietityttämään, erityisesti se mitä tarkoittaa että on "hyvä". Minulle herää kysymys: kenen silmissä? Ja toinen: onko "hyvä" joskus (ei aina) synonyymi sanalle "rakastettava"?
On kai viisasta yrittää olla riittävän hyvä duunissa pomon silmissä, jotta se maksaisi ensi kuussakin liksaa. Pomon ei tarvitse sietää kaikkia epätäydellisyyksiäni jos työ kärsii siitä. Kyseisen hyvänä olemisen eteen saattaa joutua tsemppaamaan esim. opiskelemalla, heräämällä arkisin ennen puoltapäivää, tai lapioimalla vähän tiuhempaan. Joku keksii varmaan lisää esimerkkejä. Joka tapauksessa kyse on tavallaan kaupankäynnistä: olen hyvä työntekijä ja ansaitsen siitä palkkaa.
Entä se "hyvä minä" joka seuraa kun treenaa, syö terveellisesti, ajattelee positiivisesti, ja opettelee kääntämään vastoinkäymiset voimavaraksi, onko siitä haittaa jos teen sen kaiken oman henkisen ja fyysisen oloni eteen, siis niin että kuvassa ei ole oikeastaan ketään muuta?
Ja (koska kysymykset ovat tärkeämpiä kuin vastaukset) kysyn edelleen: meneekö tuo kaikki pilalle jos muiden silmät tulevat oleellisiksi tai varsinkin kun hyvä tarkoittaa samaa kuin rakastettava? Eikö silloin olla lähellä em. ansaintalogiikkaa niin että toivepalkkana on rakastetuksi tuleminen?
Uskon elämäni varrella nähneeni lukemattomia ihmiskohtaloita joihin ainakin joiltain osin (=työ/parisuhde/ystävyyssuhteet/uskonto ...) sisältyy rakkauden ansaitseminen, enkä voi itsekään väittää olevani sellaisesta vapaa. Havaintoni mukaan tuloksena on mitä moninaisimpia ja kummallisimpia tekemisiä – ja kovin onnettomia ihmisiä.
Tämä kaikki vain sen tähden ettei uskalla luottaa siihen että on riittävän rakastettava kaikkine epätäydellisyyksineen.

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos kattavasta kommentista! Tarkoitus oli mullakin herättää enemmän kysymyksiä, kuin antaa vastauksia, ja ennen kaikkea kyseenalaistaa nyky-yhteiskunnassamme vallitseva diskurssi (=puhetapa, asenne). Ehkä tarkoitin riittävän hyvällä "arvokasta olemaan olemassa ihmisenä" ts. henkilöä, jolla on itseisarvo (=arvokas ilman ulkopuolisia mittareita). Mainitsemasi ja postauksessa mainitut arvioinnin ja ansainnan ajatusmallit kun johtavat ihmisten tai oman itsen ajattelemiseen välinearvona (=olemassaolon oikeutus perustuu saavutettuun hyötyyn tai mitattavaan tulokseen).

Tapani (Ei varmistettu)

Oleellisia näkökantoja!

Kommentoi